Normeissa ei ole kysymys ainoastaan siitä, miten käyttydymme muita kohtaan. Vielä tänäänkin on vanhempia, jotka painottavat lapsille oman vankan työmoraalin ja vastullisuuden merkitystä. Itse asiassa normeilla suojellaan arvoja.
Koulussa pitää päntätä ahkerasti, kotona pitää auttaa siivoamisessa ja mennä kesätöihin. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että kaikella tällä on ratkaiseva merkitys sille, miten itse kukin selviää ja onnistuu elämässä.
Ahkeruudella ja peräänantamattomuudella on laajempaakin merkitystä. Jos opiskelijat saavat tutkintonsa valmiiksi, eivätkä keskytä opintojaan, niin kansakunnan kilpailukyky paranee ja yhä useammalla on paremmat oltavat yleisen menestyksen myötä. Tämäkin osaltaan kertoo normien keskeisestä merkityksestä yhteiskunnalle.
Nuorison normit tutkittu
Svenskt Näringsliv eli Ruotsin elinkeinoelämän keskusliitto julkaisi toukokuun lopulla raportin Ahkeruus, luottamus ja tukihuijaukset – tutkimus nuorten normeista. Ilmeinen tarkoitus oli selvittää, millaista työvoimaa yritysten käytettävissä on tulevaisuudessa.
Analyysi perustuu World Value Surveyn dataan. Ruotsista, USA:sta, Kanadasta ja Espanjasta on olemassa pitkiä aikasarjoja alkaen 1980-luvulta, Suomessa ja muissa vertailun maissa systemaattinen tiedonkeruu alkoi myöhemmin.
Sisu uupuu pohjoismaista
Nousevan polven käsitykset normeista ovat tutkimustiedon valossa vähintäänkin kysymyksiä herättäviä. Erityisesti ahkeruuden osalta tutkimuksen luvut ovat lähestulkoon henkeäsalpaavia ja auttavat ehkä ymmärtämään Suomen ja Ruotsin Pisa-sijoituksissa tapahtunutta romahdusta.
Ahkeruutta, sinnikkyyttä, peräänantamattomuutta, siis elämänasennetta, jossa ihminen pyrkii pitkäjänteisesti tavoitteisiinsa pitää Ruotsissa lapsille tärkeänä 8,2 prosenttia kaikkien ikäryhmien vastaajista. Suomessa vastaava lukema on 9,6 prosenttia.
Sen sijaan ahkeruutta ja sisukkuutta arvostetaan korkealle vaikkapa Puolassa (80,8%), Virossa (70,2%), Liettuassa (68,9%), Yhdysvalloissa (67,9%) ja Kanadassa (47,4%). Edellä mainitut valtiot menestyvät todennäköisesti tulevaisuudessakin – ainakin jos se on asenteista kiinni.
Luottamus on yhteiskunnan sementti
Suomessa 68 prosenttia aikuisväestöstä on sitä mieltä, että useimpiin ihmisiin voi luottaa. Norjassa vastaava luku on 72 prosenttia ja Tanskassa 74 prosenttia. Mutta Ruotsissa vain 63 prosenttia.
Koska korkea luottamus on pohjoismainen erityispiirre, on perusteltua ajatella, että Ruotsin matalammat luvut johtuvat laajasta maahanmuutosta. Syntyperäisten ruotsalaisten joukossa osuus, joka on samaa mieltä siitä, että useimpiin ihmisiin voi luottaa, on kuitenkin 64,8 prosenttia – siis vain hieman korkeampi kuin koko väestössä.
Usko kanssaihmisiin horjuu
Tämä viittaa tutkimuksen tekijän Nima Sanandajin mukaan siihen, että ruotsalainen luottamusnormi on tosiasiassa rapautunut, ei ainoastaan tai ensisijaisesti pohjoismaiden ulkopuolisten normien sekoittumisen seurauksena. Tai sitten tutkija ei ota huomioon sitä, että syntyperäisistä ruotsalaisista huomattava osa on tänään vieraskielisiä.
Yhdysvalloissa toisiin ihmisiin luottaa 37 prosenttia, Puolassa 24,1 prosenttia, Italiassa ja Ranskassa kummassakin hieman yli 26 prosenttia. Pohjanoteeraus löytyy Liettuasta, joista toisiin kansalaisiin luottaa 22,2 prosenttia kansalaisista.
Hei, me huijataan
Taloustieteilijä Friedrich Heinemann totesi 2010-luvulla – World Value Survey -aineistoon perustuen – että hyvinvointivaltiot vaikuttavat olevan alttiita itseään tuhoavalle kehitykselle. Koska ajan myötä avokätiset julkiset tukijärjestelmät johtavat niiden väärinkäytön hyväksyntään.
Ruotsi, Norja ja Suomi ja USA kuuluvat niihin maihin, joissa nuoret kaikkein vähiten vastustavat tukihuijauksia. Vain kolmasosa näiden maiden nuorista on vahvasti epärehellisyyttä vastaan. Oma lukunsa on Ranska, jossa tukien väärinkäyttöä vastustaa ainoastaan 21,4 prosenttia nuorista.
Saksassa, Italiassa ja Isossa-Britanniassa tukihuijauksia taasen vastustaa yli puolet korkeintaan 29-vuotiaista haastatelluista.