Cancel-kulttuuri nousi viime vuosikymmenen lopulla pelottavaksi sosiaalisen median ilmiöksi. Alkuperäisen ajatuksen mukaan epäeettisesti toimineita valta-asemassa olevia ihmisiä pitäisi saattaa edesvastuuseen. Pian tähtäimeen saattoi joutua kuka tahansa ”väärinajattelija”. Ilmiö suosi erityisesti vasemmistoa, jolle cancel-kulttuuri oli hetkellisesti lähes voittamaton keino mielipideilmaston kontrollointiin. Tätä nykyä organisaatiot osaavat nähdä paremmin tarkoitushakuisten kampanjoiden läpi eivätkä ihmiset pelkää vasemmistoaktivisteja vanhaan tapaan. X:stä joukkopaon pienemmälle Bluesky-alustalle tehnyt vasemmisto jatkaa tätä nykyä uhittelua lähinnä toisilleen. Radikalisoitunut ja vihainen kaikukammio on murentanut mielikuvia vasemmistosta suvaitsevaisena ja inhimillisenä suuntauksena.
Viime vuosikymmenen lopulla maailma havahtui uuteen ja pelottavaan poliittiseen ilmiöön, ”cancel-kulttuuriin”. Äänekkäät sosiaalisen median aktivistit ottivat tähtäimeensä henkilöitä, jotka olivat tehneet tai sanoneet heidän mielestään jotain sopimatonta. Virallisena tarkoituksena oli herättää huomiota ja vaatia kohteita ”vastuuseen”.
Vaatimusten oikeutus ja seurausten kohtuullisuus ovat vaihdelleet suuresti. Cancel-kulttuurin kiihtyessä ”vastuusta” muodostui tekosyy tarkoitushakuisemmalle ja vihamielisemmälle aktivismille. Usein poliittisesti valitun kohteen maine ja ura pyrittiin tuhoamaan (englanniksi character assasination, suomeksi mainemurha).
Ensin kohteena oli julkkiksia ja vaikuttajia. Kun somen joukkovoima näytti tehonsa painostuskeinona, varoittavat esimerkkitapaukset loivat pelotteen. Avoimen debatoinnin sijaan aktivistit alkoivat ilmiantamaan keitä tahansa ”väärinajattelijoita” näiden työnantajille – tarkoituksena järjestää potkut ja vaikeuttaa myöhempää työnsaantia. Kuuluisa sosiaalipsykologi Jonathan Haidt ja journalisti Greg Lukianoff linkittivät ilmiön yliopistokampuksilla yleistyneeseen äärimmäiseen moralistiseen herkkähipiäisyyteen, jossa ihmiset pyrkivät suojautumaan itselleen vierailta näkökulmilta. Cancel-kulttuurin nähtiin myös haittaavan akateemista vapautta. Yhteiskunnallisiin epäkohtiin puuttuminen alkoi muuttumaan mielipidekontrollin tavoitteluksi. Cancel-kulttuuri linkittyi useimmin vasemmistoon ja woke-kulttuuriin, jotka tavoittelivat ankarasti poliittista korrektiutta.
Cancel-kulttuuri jakoi mielipiteitä alusta asti, ja sitä käsiteltiin avoimesti suurissakin medioissa. Yhdysvalloissa entinen presidentti Barack Obama tuomitsi moralistisen aktivismin jyrkin sanakääntein. Ylellä Marja Sannikka muistutti, että cancel-kulttuuri heikentää kunnioittavaa ja rakentavaa keskustelukulttuuria eikä ratkaise ongelmia. Jopa punavihreässä Helsingin Sanomissa kritisoitiin ”laiskaa nettiaktivismia”.
Viimeistään 2020-luvun alkuun mennessä cancel-kulttuuri oli yleisesti tunnettu käsite ja sillä oli myös kyseenalainen kaiku. Paheksunta ei kuitenkaan riittänyt hillitsemään polarisaatiota, eikä se estänyt toinen toistaan absurdimpia woke-kohuja leimahtamasta. Maailmalta löytyi myös cancel-kulttuurin puolustelijoita. Toisille kyse oli vain pelkästä sananvapauden harjoittamisesta ja boikotoinnista, joita on nähty historiassa iät ja ajat.
Yhdysvalloissa cancel-kulttuurin pelko muovasi yhteiskuntaa ruohonjuuritasolta lähtien. Yhteiskunnallinen kommentaattori Noah Smith muistelee, miten cancel-kulttuuri nähtiin ylivoimaisena aseena, jonka edessä jokaisen tuli nöyrtyä. Organisaatioelämässä suurista instituutioista pieniin ompelukerhoihin saakka levisi pelko, että tyytymättömät ja opportunistiset jäsenet voisivat viedä kiistansa julkisuuteen ja hakea tulitukea netin aktivisteilta. Tämä pelko antoi radikaaleille kokoaan suurempaa valtaa.
Smithin mukaan cancel-kulttuuri levisi, koska se osoittautui niin tehokkaaksi. Yritykset pelkäsivät joutuvansa helposti julkisuuskohujen kohteeksi. Lisäksi nuoremman sukupolven johtajat ja muut toimihenkilöt olivat kasvaneet maailmassa, jossa negatiivista julkisuutta tuli pelätä suunnattomasti.
Toinen selitys on statushakuisuus ja kieroutunut yrittäjähenkisyys. Kirjoituksessaan Status as a Service (StaaS) Eugene Wei kuvailee, miten sosiaalisen median aktivismi antaa keinon hankkia näkyvyyttä ja kunnioitusta, johon henkilöllä ei muiden ansioiden puolesta olisi mahdollisuutta.
Aktivismin yleistyessä kilpailu kuitenkin kiihtyy. Yleisimpien kohteiden, kuten Donald Trumpin ja konservatiivisten johtohahmojen, parjaamisesta on jaossa entistä vähemmän irtopisteitä. Aktivistit joutuvat etsimään yrittäjähenkisesti uusia ja omaperäisempiä apajia – kuten journalisteja. Smith kutsuu tätä raivoyrittäjyydeksi.
Triviaalimpien kohteiden etsiminen on johtanut vasemmistolaisten parissa entistä ankarampaan puhdasoppisuuden tavoitteluun. Kohteiksi ovat kelvanneet jo maltillisemmatkin vasemmistolaiset, jotka eivät osoita riittävästi kuuliaisuutta jyrkintä laitaa kohtaan. Smith näkee näissä asenteissa historiallisia yhtymäkohtia erilaisiin vallankumousliikkeisiin.
Aikoinaan yksi yllättävimmistä cancel-kulttuurin uhreista oli New York Timesin toimittaja Bari Weiss, joka luonnehti itseään keskustavasemmistolaiseksi. Hän kertoi joutuneensa laitavasemmistolaisten työpaikkakiusaamaksi NYT:n toimituksessa, sillä hän ei lähtenyt mukaan woke-intoiluun. Työilmapiiri kiristyi niin, että Weiss jätti tehtävänsä suuressa mediatalossa vuonna 2020. Hän perusti pian oman The Free Press -verkkolehden.
Weiss rakensi uudesta mediastaan moniäänisemmän ja käsitteli teemoja, jotka olivat jääneet suurten medioiden katveeseen. Lyhyessä ajassa siitä tuli supersuosittu. Tällä hetkellä NYT:n kilpailijan CBS Newsin kerrotaan olevan kiinnostunut ostamaan The Free Press ja palkkaamaan Weiss päätoimittajatason tehtäviin.
Smithin mukaan cancel-kulttuuri oli vasemmistolle ohimenevä kulttuurisodan etulyöntiasema, missä se oli ottanut uuden teknologian nopeammin haltuunsa. Alkuperäiset cancel-kulttuurin uhrit kykenivät usein voittamaan vastoinkäymisensä ja jopa sisuuntuivat. Weissin tapaus on tästä malliesimerkki.
Ajan myötä yrityksissä opittiin myös tuntemaan vasemmistolaisten vihakampanjoiden luonne. Tällöin myös pelko niitä kohtaan hävisi. Akatemiassa ja liike-elämässä myös woke-kulttuuriin alettiin suhtautumaan kriittisemmin. Yhä useammin aktivistien masinoimia some-kohuja ei enää otettu niin vakavasti.
Smithin mukaan Yhdysvalloissa uhka vasemmistolaisesta cancel-kulttuurista on jo tehty vaarattomaksi. Osaltaan kehitystä selittää yleisempi konservatiivinen käänne amerikkalaisessa politiikassa. Kun Elon Musk osti Twitterin ja muutti sen X:ksi, tapahtui vasemmistolaisten joukkopako eri alustoille. Kenties merkittävin näistä on Bluesky. Viime aikoina sen käyttäjämäärät eivät kuitenkaan ole kasvaneet sitä vauhtia, että se syrjäyttäisi X:n sosiaalisena mediana.
Silti vasemmistolaiset johtohahmot – akatemia, politiikan kommentaattorit, aktivistit ja poliitikot – ovat enimmäkseen uudella alustalla. He esiintyvät paljon pienemmälle yleisölle kuin aikaisemmin Twitterissä. Smith näkee, että tuollaisessa kaikukammiossa poliittisella leimaamisella ja painostuksella on aiempaa pienempi vaikutus.
Uudella Bluesky-alustalla vasemmistolaiset jatkavat vanhan cancel-kulttuurin henkeä ja lietsovat toisiaan häijympiin mielentiloihin. X:n ”myrkyllistä” keskustelukulttuuria paenneet vasemmistolaiset syyllistyvät nyt itse omalla alustallaan brutaaliin kielenkäyttöön ja nimittelyyn. Smith huomauttaa tämän olevan ristiriidassa sen kanssa, että takavuosina vasemmistolaiset esiintyivät aina mukavina ihmisinä.
Ilkeät päivitykset nauttivat suurta suosiota, ja maltillisempia hirvittää. Kun Smith ehdotti demokraateille maltillista keskitien politiikkaa, NYT:n toimittaja Jamelle Bouie nimitteli häntä ”oudoksi antisosiaaliseksi luuseriksi” ja keräsi tuhansia tykkäyksiä. Politiikantutkija Nate Silver on käsitellyt yleisemmin vasemmiston ”Bluesky-aatetta”. Se on vihamielinen erityisesti maltillisia keskustelijoita kohtaan, eikä alustalla kavahdeta edes väkivaltaisia uhkauksia.
Smithin mukaan cancel-kulttuurin tuoma valta on sokaissut vasemmiston, eikä se ole vieläkään palannut todellisuuteen. Tämä on jo kostautunut heille politiikassa. Polarisaatiosta kärsii myös koko yhteiskunta.
Vasemmistolla näyttäisi olevan edessään henkinen kuntoutusjakso, jossa se joutuu opettelemaan nöyryyttä, avoimuutta erilaisille näkemyksille sekä rakentavampaa keskustelukulttuuria.
Suomen Uutiset
Artikkeliin liittyvät aiheet
Aiheeseen liittyviä artikkeleita
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio puhui sivistyksestä ja kansallisen itsetunnon kohottamisesta Turussa järjestettyjen Kansanopistojen rehtoripäivien avajaisissa 10.4. - Kansassamme on paljon potentiaalia, Tavio sanoi. - Joskus ihmisten täytyy kuulla se, jotta potentiaalimme ei unohdu.
Viikon suosituimmat
Helsinkiläinen PS-varavaltuutettu Mika Merano julkaisee syyskuussa kirjoittamansa tiedepamfletin. Siinä ruoditaan hieman tavallista syvällisemmin Suomen Akatemian tutkimusrahoitusta, josta on viime vuosina irronnut huomattavia summia politisoituneille ja kyseenalaisiksi nähdyille aiheille. Rahan jakajalta julkaisu irrotti erikoisen reaktion jo etukäteen.
Autoileva kansa kiittää hallituksen toimia, joilla autoilijan asemaa on parannettu ja osaltaan on varmistettu, ettei polttoaineiden litrahinta ylitä kipukynnystä. Sen sijaan Helsingin Sanomat oirehtii uudessa tilanteessa, joka Hesarin näkökulmasta on epämiellyttävä.
Eilisessä A-Talkissa asiantuntijat keskustelivat yhdysvaltalaisen konservatiivivaikuttaja Charlie Kirkin kuolemasta ja poliittisesta väkivallasta. He nostivat esiin vuoden 2020 levottomuudet, jotka levisivät George Floydin kuoleman jälkeen nopeasti ja jättivät jälkeensä yli 600 mellakkaa, yli kahden miljardin dollarin aineelliset vahingot sekä arviolta 25–40 poliittisen väkivallan uhria.
Ylellä uutisoidaan Suomen onnistuneen kansainvälisen vertailun mukaan loistavasti maahanmuuttajien "kotoutumisessa". Perussuomalaisten 3. varapuheenjohtaja Simo Grönroos kirjoittaa Facebookissa totuuden olevan hieman toisenlainen kuin mitä Ylen hehkutuksesta voisi olettaa.
Euroopan parlamentin maatalous- ja ympäristövaliokunnat äänestivät tänään Euroopan komission metsien monitorointiehdotuksen hylkäämisen puolesta luvuin 80 puolesta, 46 vastaan. Perussuomalaisten europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen pitää äänestystulosta erinomaisena Suomelle.
Perussuomalaisten kansanedustajat Sanna Antikainen ja Kaisa Garedew ovat jättäneet eduskunnassa toimenpidealoitteen niin kutsutun translain kumoamiseksi. Nykyinen translaki mahdollistaa juridisen sukupuolen vaihtamisen pelkällä omalla ilmoituksella ilman lääketieteellistä selvitystä.
Charlie Kirkin muistotilaisuudessa pidetyissä puheissa oli kyyneliä, uskonnollista hurmosta ja huumoria. Monet puhujista vannoivat, että Kirkin alulle panema työ tulee jatkumaan. Kirkin leski Erika sanoi antavansa miehensä murhaajalle anteeksi ja heitti kaikille miehille haasteen olla vahvoja ja rohkeita tosimiehiä, jotka rakastavat vaimojaan ja johtavat perhettään.
Perussuomalaisten kansanedustaja Ari Koponen syyttää Helsingin kaupunkia suomalaisten syrjimisestä ja maahanmuuttajien suosimisesta suomalaisten kustannuksella ulkomaisille korkeakouluopiskelijoille myönnettävällä kansainvälisyyssetelillään.
Lue lisää
