Cancelointi voisi teoriassa parhammillaan tarkoittaa vallitsevien rakenteiden hyödyllistä kyseenalaistamista. Käytännössä se tarkoittaa kriittisten elementtien sulkemista pois tieteellisestä yhteisöstä tai akateemisesta keskustelusta. Se ei ole vainoharhaisten konservatiivimiesten horinaa. Tämän todistaa ruotsalaisprofessorin empiirinen tutkimus.

Kuten moni muukin asia akateemisessa maailmassa, cancel-kulttuuri on lähtöisin USA:sta. Siellä marginaaliryhmiin kuuluvat radikaaliopiskelijat ja opettajat ovat yliopistoissa yrittäneet estää heihin ryhmänä kriittisesti suhtautuvia henkilöitä tuomasta esiin omia näkemyksiään.

Akateemisissa yhteisöissä monet täällä Pohjolassakin usein väittävät, että kyseistä ilmiötä ei ole, sitä on suuresti liioiteltu tai se on yksinkertaisesti vainoharhaisten konservatiivimiesten horinaa.

Jos kaikki ovat samaa mieltä, minkään sortin cancelointia ei tietenkään tarvita. Moinen tilanne on yliopistoissa lähtökohtaisesti mahdoton, sillä tiedemaailman ehkä keskeisin elementti on kriittinen mutta rakentava erimielisyys ja uteliaisuus kaikkea uutta kohtaan.

Perinne synnyttää cancelointia

Ruotsalainen valtiotieteen professori Bo Rothstein näkee Svenska Dagbladetissa kotimaansa ja amerikkalaisten yliopistojen välillä vissin eron: amerikkalaiset yliopistot ovat pluralismin leimaamia, koska huomattava osa sekä opiskelijoista, että opettajista on ulkomailta.

Ruotsissa opiskelijat jäävät usein niille sijoilleen, missä ovat korkeakoulutuksensa saaneet. Näin nuoret tutkijat heijastavat voimakkaasti paikallista perinnettä sekä ajatusmallia varmistaakseen oman tieteellisen tulevaisuutensa.

Näin syntyy akateeminen tribalismi (heimokuntaisuus), jossa oma tieteellinen perspektiivi otetaan ikäänkuin annettuna ja vierailevien luennoitsijoidenkin oletetaan tukevan kyseistä ajatussuuntaa. Jälleen kerran, jos kaikki ovat samaa mieltä, cancelointiin ei ole tarvetta.

Keskustelun herättämistä

Rothstein ottaa esimerkin ja kertoo keväällä 2023 hakemastaan Linné-yliopiston professuurista. Viran saaminen edellyttäisi normikritiikin, dekolonialismin, feminismin, queer-ideologian sekä postgrowth-teorian syvällistä hallintaa.

Hän esitti hakemuksessaan muun muassa kysymyksen siitä, mitä tapahtuisi, jos hän tulisi tutkimuksessaan siihen johtopäätökseen, että joku näistä tiedekunnassa vaalituista teorioista ei todellisuudessa vastaisi tieteellistä totuutta.

Ironissävyinen hakemus herätti huomiota yliopiston lisäksi mediassa ja synnytti keskustelun, jota professori Rothstein lienee tavoitellutkin. Sitten hän veti hakemuksensa pois.

SUOMEN UUTISET