2020-luvun johtamishaasteita käsittelevässä käsikirjassa ruoditaan woke-kapitalismia. Maailman johtavat bisnesprofessorit kirjoittavat, että woken myötä yritykset kilpailevat innovoinnin sijaan entistä enemmän hyvesignaloinnilla ja identiteettipoliittisella asemoitumisella. Globalisaation myötä nykytilanne on kärjistyneempi kuin menneiden vuosikymmenten kulttuurisodissa. Woke kuluttaa resursseja. Yrityksiin pesiytyneet aktivistit ja woke-teolliset konsultit hyötyvät, kun taas kokonaisuudessaan organisaatiot ovat allttiimpia häviämään ja kantamaan ylimääräisiä riskejä. Tavanomaiset kuluttajat ja epäpoliittiset työntekijät ovat todennäköisimpiä häviäjiä.
Keskustelu woke-kapitalismista on käynyt entistä kriittisemmäksi. Vuosi sitten Suomen uutiset teki koosteen kansainvälisissä medioissa orastavista soraäänistä. Arvostettu Newsweek-lehti julkaisi nyt elokuussa tuoreen katsauksen woke-kapitalismin ongelmista.
Myös kansainvälinen tietokirjakustantaja Edward Elgar ilmoittaa julkaisevansa käsikirjan 2020-luvun ”turbulentin ajan” johtamishaasteista. Kirja erottuu tavanomaisista bisneskäsikirjoista sillä, että siinä käsitellään myös woke-kapitalismia.
Aiheesta kappaleen kirjoittaneet Nicolai Foss ja Peter G. Klein ovat maailman kuuluja bisnesprofessoreita. Hiljattain myös heidän artikkelinsa hyvävelikapitalismista ja akatemian vasemmistolaisuudesta palkittiin Yhdysvalloissa arvovaltaisen johtamistieteellisen foorumin parhaana julkaisuna.
Woke näyttäytyy historiallisen erottuvana ja merkittävänä ilmiönä länsimaisille organisaatioille. Huippuprofessoreiden analyysi on täysin vastakkainen niille journalisteille, poliitikoille ja tutkijoille, joiden mielestä wokea ei ole olemassakaan.
Mitä on woke ja woke-kapitalismi?
Kirjoittajat avaavat woken merkityksiä selväsanaisesti. Heidän mukaansa wokelle tyypillistä on henkilökohtaisen kokemuksen ylikorostaminen suhteessa yleiseen faktatietoon ja logiikkaan. Woke korostaa identiteettien merkitystä sortaja-uhri-hierarkiassa, moralisoi ja on taipuvainen marxilaiseen sekä postmoderniin ajatteluun.
Wokelle tyypillistä on henkilökohtaisen kokemuksen ylikorostaminen suhteessa yleiseen faktatietoon ja logiikkaan.
Woketuksen keskeisimpiä periaatteita on ajatus siitä, että kaikki toiminta on poliittista. Tällä ei enää viitata vain pelkkään perinteiseen poliittiseen lobbaamiseen. Aatteellisuus hivuttautuu sellaisille elämän osa-alueille, joille politiikka ei ole perinteisesti kuulunut. Tämän johdosta epäpoliittisten ja poliittisten strategioiden väliset erot hämärtyvät.
Uuden aatteellisuuden ytimessä ovat identiteettipoliittiset uskomukset mm. rakenteellisesta rasismista, seksismistä, sukupuolen moninaisuudesta ja näitä teemoja iskostavasta uudelleenkoulutuksesta. Muutosta ajavat erityisesti keskijohto, henkilöstöhallinto ja yritysten välillä hääräävät konsultit.
Miksi korporaatiot wokettavat?
Tutkijat muistuttavat, että organisaatiot mukailevat tietyissä asioissa toisiaan tavoitellakseen ulkopuolista hyväksyntää. Woke näyttäytyy päällisin puolin poliittisena mielikuvapelinä. Sen ympärille on syntynyt jopa kokonainen teollisuudenala. Kutsuttakoon sitä paremman puutteessa termillä woke-teollinen kompleksi.
Joissain yhtiöissä saatetaan myös uskoa, että woketus olisi kannattavaa.
Kirjoittajien mukaan yhtiöt ovat antaneet valtaa markkinoinnista ja yhteiskuntasuhteistaan keskijohdolle ja henkilöstöjohdolle, joiden parissa esiintyy enemmän aatteellista intoilua. Joissain yhtiöissä saatetaan myös uskoa, että woketus olisi kannattavaa. Se on myös voitu nähdä edullisena keinona liehitellä ajan henkeen uskovia asiakkaita.
Kun yritykset kohtaavat ympäröivän maailman epävarmuutta, ne voivat reagoida jäljittelemällä kilpailijoitaan. Ajatellaan, että yleiset käytännöt ovat toimivia, parhaita käytäntöjä. Vastaavasti poikkeaminen valtavirrasta nähdään riskinä. Kirjoittajat muistuttavat, ettei tämä ole niin yksioikoista. Yhden kohderyhmän myötäily voi ärsyttää toista kohderyhmää. Lisäksi jopa tavoitellun kohderyhmän myötäily voi epäonnistua.
Monissa tapauksissa suuret brändiyhtiöt ovat olleet ylintä johtoa myöten aktiivisia wokettajia. Esimerkiksi Disney, Netflix, Nike ja Gillette ovat tulleet surullisenkuuluisiksi woke-kampanjoiden edelläkävijöinä.
Aatteellinen intoilu altistaa bisneksen uudenlaisille riskeille. ”go woke, go broke” (suom: valitse woke, valitse konkurssi). Yhdysvaltalaisen olutbrändi Bud Lightin arvioidaan menettäneen jopa 400 miljoonan dollarin edestä liikevaihtoa uhkarohkean woke-henkisen kampanjan myötä.
Kirjoittajat pitävät todennäköisenä, että markkinoilla tapahtuu eriytymistä arvojen suhteen. He muistuttavat viimeaikaisesta bränditutkimuksesta. Sen mukaan suosituimmat kansainväliset brändit ovat sellaisia, jotka välttelevät wokettamista.
Woke-ilmapiirissä yhtiöiden on yhä hankalampi ennakoida, mistä heitä saatetaan ylipäätään syyttää.
Identiteettipolitiikka muodostaa joka tapauksessa uuden ulottuvuuden markkinoilla. Se pakottaa yhtiöt valitsemaan oman puolensa woken suhteen.
Ajan hengen myötä syntyy kannustimia tekopyhälle hyvesignaloinnille ja muille symbolisille eleille. Kirjoittajat käyttävät esimerkkiä pride-kampanjoita, sateenkaari-, ja pinkkipesua. Kun yhä useampi yritys liputtaa muodin vuoksi sateenkaariviestiä, on myös hankalampi sanoa, miten yhtiöt ovat tosiasiassa edes sitoutuneet woke-agendoihin.
Seurauksena voi olla loputonta ja kuluttavaa puhdasoppisuudessa kilvoittelua. Woke-ilmapiirissä yhtiöiden on yhä hankalampi ennakoida, mistä heitä saatetaan ylipäätään syyttää. Hyvesignaloivaltakin yhtiöltä voi aina löytyä epäkohtia, jotka altistavat sen kohulle tai boikotille. Wokettavat yhtiöt saattavat tällöin tukeutua yhteistyöhön julkishallintojen tai järjestökentän kanssa. Dynamiikasta tulee mieleen anekauppa, lunnaat ja suojelurahat.
Kirjoittajien mukaan nämä haasteet johtavat todennäköisesti resurssien hukkaan sellaisiin asioihin, jotka eivät paranna varsinaisia tuotteita tai palveluja asiakasnäkökulmasta saati hyödytä osakkeenomistajia kuten eläkesäästäjiä. Toimialojen välillä voi myös ilmetä eroja.
Huippututkijat näkevät woketuksen vaikuttavan siihen, miten yksilöt ja työyhteisöt hahmottavat todellisuutta. Kirjoittajat ehdottavat, että woke-henkisten koulutusten vastapainoksi yhtiöt panostaisivat myös koulutuksiin, jotka valistavat woken kääntöpuolista ja politisoituneen bisneksen kääntöpuolista.
Wokettaminen aiheuttaa lieveilmiöitä
Kirjoittajien mukaan kiistanalaisimpia piirteitä wokessa on suvaitsemattomuuden kasvaminen ja valtavirrasta poikkeavien näkemysten syynääminen, ”cancel-kulttuuri”. He nostavat esille Googlen James Damoren tapauksen, jossa monimuotoisuuskäytäntöjä kritisoinut insinööri sai potkut. Arvokkaat henkilöstöresurssit kuten ohjelmistokehittäjät voivat muuttua yhtiöille taakaksi yhdessä yössä pelkkien sosiaalisen median päivitysten vuoksi. Yhtiöt joutuvat puuttumaan entistä hanakammin työntekijöidensä vapaa-ajan toimintaan ja ”väärinajatteluun”.
Yhdenmukaisuus on tyypillistä wokelle. Kirjoittajat pitävät tätä taloudellisena riskinä. Woke-henkiset työntekijät muistuttavat toisiaan työpaikasta riippumatta. Tämä heikentää sitoutumista ja panostusta työpaikan kannalta erityisten taitojen omaksumiseen.
Woken myötä ryhmäpaine yleistyy. Valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä edustavat työntekijät pelkäävät esittää ajatuksiaan leimaamisen ja paitsioon joutumisen pelossa. Yllä mainitut seikat ovat kirjoittajien mukaan yhteydessä heikompaan innovointiin ja alhaisempaan tuottavuuteen.
SUOMEN UUTISET