Jos olet ollut Facebookin aktiivinen käyttäjä, olet saattanut huomata, että ennen vapaa keskustelualusta on muuttunut huomattavasti tiukemmaksi. Kaverisi ovat saattaneet saada kenkää kommentoidessaan ruoanlaittoa tai sinulle itsellesi on saattanut napsahtaa banni siitä, että olet kritisoinut hallituksen politiikkaa. Jiri Keronen kirjoittaa Facebookin kiristyvästä sensuurista.

Myös monet poliitikot, etenkin Perussuomalaiset, ovat raportoineet joutuneensa Facebook-sensuurin uhreiksi. Muun muassa kansanedustajaehdokkaita ja valtuutettuja on sensuroitu hyvin epämääräisin perustein. Koska Facebook on nykyään merkittävä keino tavoittaa äänestäjiä ja kansalaisia, voidaan tämä nähdä realistisesti kansalaiskeskustelua ja demokratiaa rajoittavana asiana.

Samaan aikaan ne tahot, jotka hyötyvät tästä puolueellisesta sensuurista, puolestaan ajavat entistä kovempia sensuurimenetelmiä. EU muun muassa pyrkii laajentamaan Facebookin ja muiden sosiaalisten medioiden sensurointivelvollisuutta koskemaan kaikkea “tekijänoikeussuojattua” materiaalia, ja kansalaisaktivistit puolestaan käyttävät algoritmien ja sääntöjen heikkoutta rajoittaakseen muiden mahdollisuuksia ilmaisuun.

Facebook on tunnetusti hyvin salaileva yritys, eikä mielellään kerro sisäisistä asioista julkisuuteen kuin pakon edessä – jos silloinkaan. Facebookin säännöistä, käytännöistä ja algoritmeista on vaikea saada tietoa, mutta jonkinlaisen yleiskuvan muodostaminen on silti mahdollista esimerkiksi yrityksen työntekijöiden julkisuuteen toimittaman materiaalin ja Facebookin tosiasiallisen toiminnan myötä.

Tämä artikkeli pyrkii antamaan jonkinlaisen vastauksen siihen, miksi Facebook sensuroi käyttäjiään, miksi tuo sensuuri on merkittävä kysymys ja mitä menetelmiä Facebook käyttää sensuroidessaan käyttäjiää.

Muun muassa Oulun Perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokas Jenna Simula on joutunut painimaan sensuurin kanssa jo viikkokausia. Facebook tulkitsi “on kotiinpalautusten aika”-tekstin vihapuheeksi.

Vuodetut tiedot paljastavat paloja epämääräisistä sensuurimenetelmistä

Joulukuussa The New York Times -lehti sai käsiinsä yli 1 400 sivua Facebookin työntekijöille laadittuja sääntöjä ja muuta dataa. New York Timesin saamien tietojen mukaan Facebook-sensuuri oli täynnä erilaisia porsaanreikiä, ennakkoasenteita ja virheitä. Lehden mukaan Facebook samaan aikaan sensuroi täysin normaalia keskustelua, mutta antaa aidon ekstremismin kukoistaa. Aikaisemmin myös Motherboard ja The Guardian -lehdet ovat saaneet käsiinsä pätkiä näistä säännöistä, jotka valottavat toimintaa Facebookin sensuurikoneiston takana.

Lehden saamien tietojen mukaan Facebookin työntekijät, jotka ovat usein nuoria insinöörejä tai lakimiehiä, joutuvat laatimaan yksinkertaisia kyllä tai ei -sääntöjä. Samaan aikaan asiat, joita nämä säännöt koskevat, kuten ihmisten välinen dynamiikka ja poliittisen keskustelun kaikki eri vivahteet, ovat äärimmäisen monimutkaisia ja monipuolisia. Jopa oikeuslaitokset joutuisivat miettimään monia näistä kysymyksistä kuukausia.

Moderaattoreille asetettuja sääntöjä on olemassa satoja ja taas satoja sivuja. Sääntöjä ei ole koottu yksiin kansiin tai kodifioitu, vaan ne ovat lähinnä kasa erilaisia PowerPoint- ja Excel-tiedostoja. Tiedostoja ei ole organisoitu mitenkään järkevästi, mutta tästä huolimatta moderaattoreille on asetettu velvollisuus noudattaa näitä sääntöjä kirjaimelleen ja kyselemättä. Facebookin perustelujen mukaan tämä lisää yhdenvertaisuutta ja vähentää mielivaltaa. Käytännön todellisuus on kuitenkin varsin toisenlainen.

Pelkkä väärä sana linkissä saattaa johtaa sensuuriin.

Vuodettujen tietojen mukaan Facebookin moderaattorit ovat saaneet muun muassa käskyjä poistaa kyselemättä varainkeräyskampanjoita tai niitä mainostavia viestejä, koska yksi tätä varainkeräyskampanjaa tukeneista tahoista oli Facebookin kiellettyjen tahojen listalla. Puolestaan Myanmarissa pelkkä virhe säännöissä ja niiden tulkinnassa tarkoitti, että tunnetut ekstremistiryhmät ja suorat uhkailut vähemmistöjen tappamiseksi saivat olla alustalla kuukausia. Samaan aikaan esimerkiksi viattomien progerokkibändien kappaleiden jakaminen on saattanut olla kiellettyä ja katutaiteilijat ovat saattaneet menettää sivujensa hallinnan.

– Facebookissa julkaistaan miljardeja viestejä joka päivä. […] Tässä kokoluokassa tapahtuu virheitä, vaikka olisimme 99% tarkkoja, Facebookin kansainvälisten käytäntöjen johtaja, Monika Bickert kommentoi The New York Timesille.

Joskus suorat kehotukset väkivaltaan ovat sallittuja, joskus taas eivät. Sensuurilinja on hyvin mielivaltainen.

Miten päädyimme tähän hämärään sensuuriin

Facebook, kuten kaikki suuremmat ja pienemmät julkaisualustat, on aina sanellut erinäisiä sääntöjä siitä, millaisia viestejä alustalla saa julkaista. Perinteisesti sananvapauteen on kuitenkin suhtauduttu Internetissä varsin sallivasti. Suorat uhkaukset on poistettu, mutta jopa vahvasti tunnepitoinen ja loukkaavakin itseilmaisu on sallittu. Tässä itsesääntelyn metodissa on luonnollisesti haittansa, mutta keskimäärin se on toiminut suhteellisen hyvin erilaisilla alustoilla IRC-Galleriasta sanomalehtien keskustelupalstoihin.

Vuoden 2018 alussa tilanne kuitenkin muuttui dramaattisesti. Tammikuussa 2018 Saksassa astui voimaan NetzDG-nimellä tunnettu laki, jonka perusteella Saksa voi määrätä Facebookille jopa 50 miljoonan euron edestä sakkoja, jos joku Facebookin käyttäjä julkaisee jotain Saksan oikeuslaitoksen mielestä kiellettyä ja Facebook ei poista sitä viimeistään 24 tunnin sisällä. Normaalisti mannermaisessa oikeusjärjestyksessä teon tekijä on vastuussa teoistaan, mutta Saksan päätöksen myötä tilanne kääntyi toisenlaiseksi ja vastuulliseksi nousi myös Facebook.

Saksassa sensuuri on aivan toista luokkaa kuin muualla Euroopassa johtuen Saksan historiasta natsismin kanssa. Saksassa esimerkiksi videopelejä ja elokuvia sensuroidaan huomattavasti raskaammalla kädellä kuin muualla. Esimerkiksi pelkkä hakaristikuvio saattaa asettaa elokuvan tai pelin kieltolistalle. Sama saksalainen sensuurimentaliteetti näkyi myös Saksan NetGZ-laissa, jonka pohjalta vihapuheen voi tulkita hyvin monella tavalla. Facebookin oli järkevintä pyrkiä tekemään tiukimpia mahdollisia tulkintoja, sillä muuten sitä uhkaisi puolensadan miljoonan euron lasku. Vaikka Facebook on rikas, sen ei kannata ottaa näin suuria riskejä, vaan ennemmin poistaa myös viattomia viestejä varmuuden vuoksi. On parempi olla ylivarovainen kuin liian salliva, koska suvaitsevaisuudesta voi seurata jopa miljoonien eurojen tikki.

Ensimmäisen puolen vuoden sisällä Facebook sai yli 1 700 ilmoitusta mahdollisesti rikollisesta sisällöstä ja alustalta poistettiin satoja viestejä, joiden Facebook epäili mahdollisesti rikkovan Saksan lakeja. Tämä siis pelkästään Saksassa viime vuonna. Ilmoitusten, viestien ja sensuuritapausten määrä on vain kasvanut tästä.

Kuten jokainen, joka on koskaan tutustunut edes pintapuolisesti Internet-sensuurin saattoi arvata, niin reisillehän Saksankin ratkaisu meni jo heti alkuunsa. Jo heti vuoden toisena päivänä, 2. tammikuuta 2018 Facebook ja Twitter sensuroivat Vaihtoehto Saksalle -puolueen jäsenen ja entisen parlamenttiedustajan ja EU-parlamentaarikon Beatrix von Strochin kommentin, jossa hän kritisoi Saksassa tapahtuneita maahanmuuttajien suorittamia joukkokähminätapauksia ja viranomaisten reaktioita niihin.

– Mitä helvettiä tässä maassa tapahtuu? Minkä takia Nordrhein-Westfalenin poliisi twiittaa asiasta arabiaksi? Yrittävätkö he tarjota sopua barbaarisille islamilaisten miesten raiskaajajoukoille, von Stroch kommentoi.

Von Stroch sai viestistään kirjoituskiellon. Pian kirjoituskiellon jälkeen saksalainen satiirilehti Titanic twiittasi, että von Stroch on heidän uusi virallinen Twitter-kirjoittajansa. Myös Titanic joutui pannaan sekä Twitteristä että Facebookista. Poliittinen kommentointi ja huumori nähdään yleisesti länsimaissa sananvapauden kovaksi ytimeksi. Saksan vihapuhelaki siis onnistui välittömästi oltuaan voimassa vain päivän iskemään suoraan eurooppalaisen sananvapauden ytimeen.

Facebookin mielestä pelkkä kuva Osama bin Ladenista ilman mitään saatetekstiä saattaa olla merkki terrorismista.

Guardian-lehden haltuunsa saama FB-ohjeistus täällä >

Tarkat säännöt ovat tulkinnanvaraisia ja jopa koomisia

Facebookin säännöstö on hyvin laajaa ja siitä on vaikeaa saada kokonaista kuvaa. Ongelmaa ei myöskään helpota se, että Facebook voi muuttaa sisäisiä sääntöjään ja toimintamallejaan kertomatta siitä mitään yrityksen ulkopuolelle. Voimme kuitenkin muodostaa jonkinlaista kuvaa Facebookin säännöstöstä tarkastelemalla The New York Timesille vuodettuja tietoja sekä niitä hajanaisia irtomurusia, joita Facebook on aikaisemmin kertonut julkisuudessa.

Facebook määrittelee ihmisille ja ihmisryhmille erilaisia ominaisuuksia, joita se suojelee eri tavoin. Kategoriat ovat, ainakin toistaiseksi, “Protected Characteristics“, eli esimerkiksi tietyt etnisyydet ja seksuaalinen suuntautuminen, “Quasi-Protected Characteristics”, kuten esimerkiksi pakolaisuuden tyyppinen etnisyydestä irrallinen vähemmistöasema sekä “Non-Protected Characteristics“, kuten poliittiset näkemykset ja ikä.

Moderaattorien on tarkistettava jokaisen tapauksen kohdalla erikseen, mitkä näistä kategorioista tulevat milloinkin kyseeseen. Tämän jälkeen moderaattori voi lukea listasta suoraan, millaisen kommentoinnin Facebook katsoo missäkin tapauksessa “vihapuheeksi” tai “hyökkäykseksi”. Jos tapauksessa on esimerkiksi suojattuva piirteitä, puoliksi suojattuja piirteitä ja mahdollisesti herkkiä aiheita, voidaan hyökkäykseksi laskea muun muassa “visuaalinen viha”. Jos taas tapauksessa ei ole puoliksi suojattuja piirteitä, vaan ainoastaan kokonaan suojattuja piirteitä, saatetaan pelkkä kiroilukin laskea vihapuheeksi.

New York Timesin haltuunsa saama vihapuhe/hyökkäystaulukko nähtävissä täältä >

Facebookin säännöt myös käsittelevät yksityiskohtaisesti sitä, miten viestien sisältö tulee tulkita ja milloin niitä tulee ryhtyä tutkimaan tarkemmin. Ohjeissa on taulukoita muun muassa siitä, minkälaisia tunteita eri hymiöistä voidaan päätellä. Jos käyttäjä lataa Facebookiin esimerkiksi kuvan tai videon terroristista, aiheeseen liittyvästä symbolista ja samaan aikaan käyttää neutraaleja termejä, eli tuomitse tai ylistä, Facebook määrää moderaattorit tulkitsemaan viestin “mahdollisena terroristisena terminologiana”.

Jotkin säännöistä ovat niin humoristisia, että niiden luulisi olevan lähinnä jotain Internetin läppäsivustojen syövereissä leviäviä vitsejä. Facebookilla on esimerkiksi säännöt sitä varten, että moderaattori voi tunnistaa, millaisia tunteita milläkin hymiöllä ilmaistaan. Facebook on jopa kehittänyt erillisen säännöstön sille, milloin suosittu Pepe-meemi on valkoisen ylivallan symboli ja milloin se on vain tavallinen nettivitsi.

New York Timesin haltuunsa saama Facebookin vihaemoji-taulukko nähtävissä täällä >

Sammakot, vuohet ja lampaat saattavat kertoa dehumanisoinnista, kertoo Facebookin salainen säännöstö.

Facebook on puolueellinen

Facebookin moderaatiolinjaa koskevat vuodot ovat myös osoittaneet, että yritys ei toimi puolueettomasti sensuuripäätöksissään. Vuodetuissa dokumenteissa näkyy muun muassa, miten Facebookin moderaattoreita käskettiin pitämään pakistanilaista Sunni Deobandi -puoluetta erityisesti silmällä Pakistanin parlamenttivaalien alla. Dokumenttien mukaan moderaattoreja kehotettiin odottamaan, että puolueen jäsenet ja aktiivit tulevat levittämään “shiia-vastaista vihapuhetta, uskonnollista agendaa ja Maulana Diesel -trollaamista”. Muita puolueita kohtaan Facebook ei määrännyt vastaavaa tiukempaa tarkastelua.

Vuodettujen materiaalien perusteella näyttäisi, että etenkin uskonnolliset ja kansallismieliset ryhmittymät näyttäisivät pääsevän kaikista helpoiten tähän erityisesti tarkkailtujen ryhmien listalle. Mukana on niin puolueita, kansalaisjärjestöjä kuin myös aitoja epävirallisia viharyhmiä. Mitä tarkemmin jotain tiettyä puoluetta, järjestöä tai siihen oletetusti liittyvien ihmisten viestejä tarkastellaan, sitä todennäköisempää on myös, että juurikin näiden ryhmittymien viestintää sensuroidaan kaikista eniten. Tämä ei myöskään edellytä todellista radikalismia tai vihaa, vaan Facebook on sensuroinut Facebook on muun muassa sensuroinut valtavirtaa edustavia uskonnollisia ryhmiä Afrikassa ja Aasiassa.

Facebookilla on myös jonkinlainen “valkoinen lista”, jolle se kerää joitakin ryhmiä ja käyttäjiä, jotka nauttivat muita käyttäjiä suurempaa sananvapauden suojaa. Tällaisia ovat usein merkittävät poliitikot, joiden sensuroinnista nousisi välittömästi suuri haloo Facebookia vastaan. Muun muassa suomalaiset puoluejohtajat näyttäisivät olevan tällaisella listalla, minkä vuoksi he voivat kirjoittaa asioita, joiden pelkkä jakaminen saattaa aiheuttaa peruskäyttäjälle bannin. Suomessa esimerkiksi perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon ja poliittinen suunnittelija Riikka Purran tekstien pelkkä jakaminen ilman mitään viitettä on saattanut johtaa kirjoituskieltoon.

Se, mitkä puolueet ja ryhmät milloinkin ovat erityistarkkailun alaisena, ja mitkä taas ovat valkoisella listalla, on hyvin vaikeaa sanoa varmasti. Facebook on jo kertonut päivittäneensä listojaan ja sääntöjään vuotojen jälkeen. Varmaa kuitenkin on, että yritys vaatii moderaattoreita kohtelemaan eri puolueita, poliitikkoja ja käyttäjiä eri tavoin.

Facebook on muun muassa poistanut Suomen Uutisten linkkejä, joita on jaettu ilman saatetekstiä.

Sääntöjen toimiva soveltaminen on käytännössä mahdotonta

Facebookin moderaatiosäännöt ovat äärimmäisen monimutkaisia ja niitä on satoja tai jopa tuhansia sivua. On käytännössä mahdotonta perehtyä kaikkiin näihin sääntöihin ja niiden soveltamiseen. Tästä huolimatta Facebook vaatii, että sääntöjä noudatetaan kirjaimelleen ja vailla omaa harkintaa. Samaan aikaan Facebookiin tulee päivittäin miljardeja viestejä yli 100 eri kielellä ja moderaattoreilla on monesti vain sekunteja tai parhaimmillaan minuutteja perehtyä viestiin ennen kuin he joutuvat tekemään päätöksen sensuurista.

Suuri osa sensuurista on myös automatisoitu. Pelkkä kyseenalainen sana kontekstissa, jota algoritmi pitää uhkaavana, saattaa johtaa viestin poistamiseen. Käyttäjä voi myöhemmin vaatia Facebookin moderaattoreita tarkastamaan poistetut viestit, mutta tässä prosessissa voi kestää jopa vuorokausia johtuen silkasta määrästä informaatiota, jota Facebookin kautta liikkuu.

Käytännön moderaatio on ulkoistettu suurimmaksi osaksi muille yrityksille, jotka palkkaavat halpatyövoimaa ympäri maailman. Moderaattoreilla ei useinkaan ole lainopillista tai tietoteknistä koulutusta, minkä lisäksi heidän kieliosaamisensa saattaa olla hyvin heikkoa. Facebookin moderaattorien mukaan he saattavat jopa joutua tekemään päätöksen sensuurista pelkän Google-kääntäjällä tehdyn käännöksen pohjalta. Jokainen, joka on joskus yrittänyt kääntää suomea Google-kääntäjällä, tietää järjestelmän puutteet.

Alipalkatut intialaiset joutuvat käymään päivittäin miljoonia vastaavia tekstejä läpi apunaan pelkästään Googlen kääntäjä. Tällä kertaa sääntörikkomukseksi katsottiin esiintyminen samassa valokuvassa Mauri Peltokankaan kanssa 612-kulkueessa.

Guardian-lehden mukaan Facebookin työntekijät ovat kuvanneet olevansa “ylityöllistettyjä ja alipalkattuja”. Moderaattorit tienaavat parhaimmillaan noin 15 dollaria per tunti. Heidän koulutuksensa on myös hyvin lyhyttä, ja se kestää noin kaksi viikkoa. Työ on myös psykologisesti erittäin raskasta, sillä työntekijät joutuvat selaamaan tuntikaupalla materiaalia, joka saattaa sisältää esimerkiksi raakaa eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa, ISISin päänkatkaisuvideoita, lapsipornoa ja muuta vastaavaa. Psykologien mukaan jatkuva altistuminen tällaiselle materiaalille voi aiheuttaa vakavaa henkistä kuormitusta.

– Meillä on joka päivä työntekijöitä, jotka käyvät psykologeilla. Osa työntekijöistä ei voi enää edes nukkua, koska he näkevät painajaisia, Facebookin moderaattori kertoi The Guardianille.

Facebookin työntekijöillä on siis aivan liian vähän osaamista, koulutusta, ymmärrystä tai ylipäätään resursseja käsitellä sitä valtavaa informaatiotulvaa, joka Facebookissa liikkuu.

Facebook-sensuuri synnyttää ilmiantokampanjoita

Facebookin epämääräiset ja satunnaiset algoritmit sekä sekava moderaatiopolitiikka ovat myös herättäneet demokratialle ja vapaalle kansalaiskeskustelulle vihamielisten toimijoiden huomion. Informaatiotulvasta ja ylityöllistetystä moderaatiosta on syntynyt hybridisodankäynnin ase, jolla pyritään hiljentämään vastustajia ja poliittisia toisinajattelijoita.

Suomessa etenkin vasemmistolaiset toimijat ovat kunnostautuneet tässä. Monilla nettisivustoilla ja Internet-ryhmissä on masinoitu erilaisia ilmiantokampanjoita niitä kohtaan, jotka koetaan tavalla tai toisella epämiellyttäviksi. Nimeltä mainiten tällaisia sivustoja ovat olleet esimerkiksi Punk in Finland sekä Takku.net. Myös äärioikeistolaiset tahot ovat luultavasti syyllistyneet tähän, vaikkakin heidän masinoimat ilmiantokampanjat ovat ainakin toistaiseksi pysyneet paremmin piilossa kuin vasemmistolaiset vastineensa.

Idea näiden hyökkäyksien takana on yksinkertainen: mitä enemmän ilmiantoja annetaan, sitä todennäköisemmin jokin algoritmi tai joku moderaattoreista tulee asettamaan kirjoittajat banniin. Vaikka vain minimaalinen osa ilmiannetusta materiaalista täyttäisi kielletyn materiaalin tunnusmerkistön, ennemmin tai myöhemmin moderaatiovirheitä sattuu. Ryhmät katoavat netistä ja ihmiset joutuvat kirjoituskieltoon. Tällaisia hyökkäyksiä harjoitetaan etenkin poliitikkoja ja poliittisia ryhmiä kohtaan. Mitä enemmän niitä tehdään, sitä tehokkaammin ne toimivat.

Myös Facebook on tiedostanut tämän ongelman, minkä vuoksi se onkin luonut eräänlaisen piilotetun “luotettavuusmittarin” käyttäjille. Aina, kun käyttäjä tekee perättömän ilmiannon, käyttäjän luotettavuus Facebookin algoritmien silmissä laskee. Tämäkään algoritmi ei onnistu ratkaisemaan vaientamiskampanjoiden ongelmaa suoriltaan, vaan myös se kohtaa kaikki vastaavat ongelmat kuin muukin Facebookin arviointi: epämääräiset säännöt, osaamattomat työntekijät ja jatkuvasti muuttuvan sosiaalisen ympäristön.

Muun muassa Punk in Finland -yhteisössä on masinoitu erilaisia ilmiantokampanjoita Facebook-käyttäjiä ja -yhteisöjä vastaan.

Kansallinen sääntely teki Facebook-sensuurista ihmisoikeuskysymyksen

Suomen perustuslaki ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset takaavat jokaiselle oikeuden sananvapauteen. YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaan sananvapaus tarkoittaa, että jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.

Sananvapauden katsotaan pääsääntöisesti kuuluvan myös esimerkiksi yrityksille, yhdistyksille ja puolueille. Kaikki nämä ovat loppukädessä ihmisten yhteistyötä, jolloin niiden sananvapauden rajoittaminen rajoittaisi myös yksityishenkilöiden sananvapautta.

Sananvapaus on sekä positiivinen että negatiivinen oikeus. Tämä tarkoittaa sitä, että sananvapaus antaa oikeuden sekä sanoa asioita että oikeuden olla sanomatta asioita. Esimerkiksi lehti, sosiaalinen media, blogialusta tai muu vastaava saa päättää, mitä sen palveluissa saa julkaista. Sama pätee myös yksityishenkilöihin. Jos yksityishenkilö poistaa esimerkiksi kommentin blogistaan, hänen ei katsota rajoittavan toisten sananvapautta, vaan harjoittavan omaansa.

Nämä seikat ottamalla huomioon näkee selvästi, miten Facebook-sensuuri herättää useita ongelmia sananvapauden kannalta. Facebookissa tapahtuva sensuuri perustuu pitkälti valtioiden ja muiden instituutioiden säätämiin lakeihin. Esimerkiksi Saksan vihapuhelaki käskee Facebookia sensuroimaan julkaisuja sakon uhalla. Lainsäädäntö on siis ottanut oikeuden päättää, mitä alustalla saa julkaista, pois Facebookilta. Facebook ei siis voi toteuttaa enää omaa sananvapauttaan, mikä puolestaan rajoittaa radikaalisti sen käyttäjiä.

Facebook on myös kokoluokkansa vuoksi ainutlaatuisessa asemassa. Facebookissa on arviolta 1,5 – 2,2 miljardia aktiivista käyttäjää. Tämä on noin kaksi viidesosaa kaikista maailman ihmisistä. Facebookin erityinen asema on myös julkisten instituutioiden tunnustama, kuten esimerkiksi Euroopan parlamentin ja Yhdysvaltain kongressin kuulemiset ovat osoittaneet. Facebookin astuminen puolijulkiseksi, monia valtioita suuremmaksi toimijaksi on myös synnyttänyt esimerkiksi Saksassa oikeudenkäynnin, jossa Facebookin toiminnan katsotaan rikkovan sananvapautta kohtuuttomasti.

Facebook-sensuuri ei ole enää yksinkertaisesti sananvapauden mukaista, vaan siinä ollaan menty alueelle, jossa sensurointi voi aidosti ja oikeasti rajoittaa ihmisten kansainvälisesti tunnustettuja perusoikeuksia. Facebook-sensuuri on erittäin merkittävä kysymys koko vapaan, globaalin kansalaiskeskustelun ja tiedonvälityksen kannalta.

Miten tilanne voidaan korjata

Vaikka kirjoitus keskittyy Facebookiin, myös kaikki muut merkittävät sosiaaliset mediat, kuten Twitter, Instagram, YouTube ja niin edelleen painivat samojen ongelmien kanssa. Kansalliset ja ylikansalliset säännöt koskevat myös niitä. Asia on huomattavasti suurempi kuin vain Facebook ja sillä on merkitystä koko Internetin ja vapaan tiedonvälityksen kannalta.

Facebook ja sosiaaliset mediat laajemmin ovat muuttuneet lähestulkoon välttämättömiksi demokratian kannalta. Ne ovat ensimmäistä kertaa historiassa mahdollistaneet vapaan ja rajattoman kansalaiskeskustelun, jossa tavallisella tallustelijalla saattaa olla enemmän seuraajia kuin pääministereillä tai valtiosihteereillä. Keskustelua voidaan käydä myös reaaliaikaisesti, eikä poliitikkojen ja äänestäjien välille tarvita enää rikkinäisenä puhelimena toimivaa mediaa.

Jotta Facebook ja muut sosiaaliset mediat voivat palvella kansalaisia ja demokratiaa parhaalla mahdollisella tavalla, on mielivaltaisen, puolueellisen ja demokraattista keskustelua manipuloivalle sensuurille tehtävä jotain. Sosiaalinen media ja sen implikaatiot ovat kasvaneet erittäin suuriksi, eivätkä tavanomaiset kontrollikeinot päde niihin samalla tavalla kuin vaikkapa lehtikirjoitteluun.

Kuten todettua, suuri osa sensuurista johtuu suoraan valtiollisesta sääntelystä. Facebook voi saada sakot vihapuheen sallimisesta, jos se antaa vapaan julkaisuoikeuden, mutta samaan aikaan se saattaa joutua käräjille tuosta samasta sensuurista, jota valtio siltä vaatii.

Poliitikkojen niin Suomessa kuin laajemminkin Euroopan ja jopa maailman tasolla tulisi ryhtyä ajamaan sääntelyä, joka asettaisi kirjoittajat itse vastuuseen mahdollisista rikoksista. Facebookin asettaminen rikosoikeudelliseen vastuuseen pakottaa Facebookin harjoittamaan sensuuria, minkä lisäksi se on vastoin länsimaista oikeuskäsitystä, jonka mukaan tekijä ja vain tekijä on itse vastuussa mahdollisista rikoksista. Tavallinen kansalainen voi vaikuttaa tähän äänestämällä niitä puolueita ja ehdokkaita, jotka ovat osoittaneet jonkinlaista ymmärrystä sosiaalisen median dynamiikasta sekä kertoneet kannattavansa sananvapautta sen klassisessa muodossa.

Tavallinen kansalainen voi vaikuttaa sensuuriin myös saattamalla jokaisen sensuuritapauksen Facebookin tutkittavaksi. Aina, kun viesti sensuroidaan tai käyttäjä saa bannia, hänen kannattaa ilmoittaa Facebookille, että kyseessä on virhe. Mikäli sensuuri on ollut virhe, kirjoittajan oma luotettavuus Facebookissa kasvaa ja häntä kohtaan ilmiantoja tehneiden luotettavuus heikkenee.

Tilanne tulee kuitenkin todennäköisesti jatkumaan jonnekin tulevaisuuteen. Mikäli Facebook-käyttäjät tahtovat välttyä viestiensä sensuroimiselta ja banneilta, heidän kannattaakin pyrkiä olemaan mahdollisimman diplomaattisia viestinnässään ja pitää suuremmat kirosanat ynnä muut sisällään, vaikka jokin asia ihan aktuaalisesti pistäisikin v*tuttamaan.

Toisaalta tämäkään ei aina toimi, kuten allaoleva esimerkki osoittaa:

Syntymäpäivätoivotuskin voidaan tulkita yhteisönormien rikkomiseksi.

JIRI KERONEN