Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho katsoo, että joustavampi työmarkkinamalli on mahdollinen, jos samaan aikaan suomalaisen työntekijän asema turvataan työvoiman tuonnilta ja taataan terve tasapaino työvoiman kysynnän ja tarjonnan välillä. Työperäiselle maahanmuutolle perussuomalaiset esittää tiukkoja edellytyksiä: Sen pitää olla suomalaisia yrityksiä palvelevaa, julkista taloutta vahvistavaa ja yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.

Jussi Halla-aho esitti lauantaina näkemyksiä ja ratkaisuehdotuksia työmarkkinaongelmiin puheessaan perussuomalaisten puoluevaltuuston kokouksessa.

– Suomessa vallitsee yhteisymmärrys siitä, että tänne syntyy liian vähän työpaikkoja; että liian pieni osa työikäisistä on töissä; ja että tämä luo rakenteellisen kestävyysongelman julkiseen talouteen. Kuten perussuomalaiset ovat monessa yhteydessä korostaneet, korona ei ole syy näihin ongelmiin; se on pikemminkin tarjonnut verukkeen lakaista ongelmia maton alle. Kysymys kuuluu, miksi tilanteeseen ei löydetä ratkaisuja, vaikka kaikki tiedostavat, että jotain pitäisi tehdä.

Halla-aho katsoo, että tilanteeseen syytä on sekä ay-liikkeessä ja sen poliittisissa jatkeissa että elinkeinoelämässä ja sen poliittisissa jatkeissa.

– Kummallakin osapuolella on ymmärrettävä pointti, mutta kumpikin kieltäytyy katsomasta kokonaisuutta ja hakemasta ratkaisuja, jotka olisivat siedettäviä myös toiselle osapuolelle ja kestäviä pitkällä aikajänteellä, Halla-aho sanoo.

Kotimaista tuotantoa ei voi enää suojata tulleilla

Ammattiyhdistysliikkeen taakkana on tunnetusti haluttomuus luopua saavutetuista eduista.

– Ay-liike vastustaa heikennyksiä työttömyysturvaan ja irtisanomissuojaan, paikallisen sopimisen lisäämistä ja työehtosopimusten yleissitovuuden purkamista sekä lakko-oikeuden rajoittamista. Samoin se vastustaa sisäistä devalvaatiota eli palkkojen tosiasiallista leikkaamista, josta viime kauden kilpailukykysopimus oli esimerkki. Tämä on täysin ymmärrettävää. Me emme kuitenkaan enää elä siinä maailmassa, jossa nykyiset, työntekijää suojaavat mekanismit rakennettiin, Halla-aho sanoo.

Hän muistuttaa, että Suomessa ei enää voi suojata kotimaista tuotantoa tulleilla.

– Meillä ei ole omaa valuuttaa, jonka ulkoisen arvon manipuloinnilla voitaisiin korjata vientiteollisuuden kilpailukykyä ja kuitata palkankorotuksia. Erityisen ironista on, että poliittinen vasemmisto oli aikanaan globalisaation hurmassa viemässä Suomea valuuttaunioniin, tulliunioniin ja sisämarkkinoille mutta kieltäytyy niistä sisäisistä sopeutustoimista, joita näissä järjestelyissä selviäminen edellyttää.

Vasemmisto jäänyt itsensä panttivangiksi

Halla-aho toteaa, että jos haluaa säilyttää kaiken, voi käydä niin, että menettää kaiken.

– Osa vasemmistosta varmasti ymmärtää Suomen kilpailukykyongelmat ja niiden seuraukset suomalaiselle työlle ja yrittämiselle. Vasemmisto on kuitenkin jäänyt oman itsensä panttivangiksi. On liian suuri kiusaus yrittää voittaa vaalit pelottelemalla saavutettujen etujen menettämisellä. On liian suuri kiusaus luvata toimeentulostaan ja asemastaan huolestuneille äänestäjille, että kaikki voi jatkua kuten ennenkin, kunhan äänestätte meitä.

Voidaan kuitenkin kysyä, kuinka paljon on iloa yleissitovista työehtosopimuksista ja irtisanomissuojasta, jos ei ole työpaikkaa.

– Jokin joustaa aina. Jos valuutta ei jousta eivätkä palkat ja työehdot jousta, työllisyys joustaa. Globaalissa taloudessa työt teetetään siellä, missä se on kannattavinta, Halla-aho muistuttaa.

Elinkeinoelämä ei hae kompromissia vaan selkävoittoa

Halla-ahon mukaan elinkeinoelämän ongelma on se, että vaikka se tunnistaa realiteetit vasemmistoa paremmin, se ei hae kompromissia vaan selkävoittoa.

– On totta, että yleissitovuus, irtisanomissuoja, pitkäkestoinen ansiosidonnainen työttömyysturva ja poliittisten lakkojen uhka vaikeuttavat työllistämistä ja vähentävät Suomen kilpailukykyä verrattuna useisiin verrokkimaihin, mutta elinkeinoelämä ei halua ymmärtää, että myös työntekijäpuolen neuvotteluasema on turvattava jollakin tavalla. Niin kauan kuin tätä ei ymmärretä vaan ainoastaan vaaditaan kaiken sääntelyn purkamista, tähän maahan ei koskaan saada hallitusta, joka pystyisi tekemään mitään työmarkkinauudistuksia. Kun yrittää saada kaiken, käy helposti niin, että ei saa mitään, Halla-aho sanoo.

Hän painottaa, että jotta paikallinen sopiminen olisi sopimista eikä sanelemista, kummallakin osapuolella on oltava neuvotteluvoimaa.

– Elinkeinoelämä, poliittisine jatkeineen, vaatii työmarkkinauudistusten lisäksi ulkomaisen työvoiman maahanmuuton vapauttamista eli käytännössä saatavuusharkinnan lopettamista. Millaisen neuvotteluasetelman tämä luo työntekijän ja työnantajan välille? Sopiminen ei ole paljon muuta kuin sana, jos työntekijällä ei työttömyysturvan heikentämisen vuoksi ole varaa jäädä työttömäksi, ja jos työnantaja voi aina sanoa, että elleivät tarjottu palkka ja ehdot kelpaa, hän voi palkata afrikkalaisen tai uzbekin tilalle.

Molempien työmarkkinaosapuolten syytä katsoa peiliin

Halla-aho esittää perussuomalaisten viestin elinkeinoelämän suuntaan.

– Meille saavutetut edut ja vallitsevat järjestelmät eivät ole uskonnollisia opinkappaleita tai pyhiä lehmiä. Nykyistä joustavampi malli on mahdollinen, jos samaan aikaan suomalaisen työntekijän asema turvataan työvoiman tuonnilta ja taataan terve tasapaino työvoiman kysynnän ja tarjonnan välillä. Ja kääntäen: mitä enemmän työmarkkinoita vääristetään halpatyövoiman maahantuonnilla, sitä kireämpää ja kankeampaa sääntelyä tarvitaan, eikä se ole kenenkään etu.

Halla-aho toteaa, että jos haluamme lisätä ja säilyttää suomalaisia työpaikkoja sekä samalla kohentaa tuottavuutta ja yritysten kilpailukykyä, työmarkkinaosapuolten on mentävä peilin eteen ja kysyttävä, mistä kiikastaa.

– Keskeinen tulppa on keskinäisen luottamuksen puute. Olen varma, että niin liitto- kuin paikallistasolla ratkaisut ovat löydettävissä, kun on luottamuspääomaa. Työntekijöillä on oltava varmuus siitä, että yhdessä sovituilla ratkaisuilla säilytetään työpaikat, ja vastaavasti työnantajalla on oltava varmuus siitä, että ratkaisuilla lisätään tuottavuutta ja kilpailukykyä.

Työperäisen oleskeluluvan edellytykseksi 3 000 euron kuukausitulot

Työperäistä maahanmuuttoa perussuomalaiset ei torju, mutta sille on välttämättä oltava tiukat reunaehdot: Työperäisen maahanmuuton pitää olla suomalaisia yrityksiä palvelevaa, julkista taloutta vahvistavaa ja samalla yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.

Halla-aho toteaa, että sellainen työperäinen maahanmuutto, joka polkee palkkoja, ylläpitää suomalaisten työttömyyttä ja kuormittaa julkista taloutta, ei ole hyväksyttävää.

– Se ei ole yritystenkään pitkän aikajänteen etu, koska se ei luo kannustinta tehostaa toimintaa ja lisätä työn tuottavuutta. Tosiasia on, että suurin osa Suomeen tulevasta työperäisestä maahanmuutosta saapuu matalan tuottavuuden aloille, joissa on paljon tilaa automatisaatiolle ja robotisaatiolle. Tätä kehitystä ei pidä hidastaa halpatyövoiman tarjonnalla.

Perussuomalaiset esittää työperäisen oleskeluluvan edellytykseksi noin 3 000 euron kuukausituloja.

– Tällöin muuttoliike painottuu oikeisiin osaajiin, joista kaikki kyllä puhuvat, mutta joita kovinkaan monet eivät oikeasti tarkoita. Sikäli kuin matalapalkka-aloille tarvitaan välttämättä lisätyövoimaa ulkomailta, tulee katkaista yhteys maahan tulemisen ja maahan jäämisen väliltä. Toisin sanoen: ei pääsyä sosiaaliturvan piiriin, ei oikeutta perheenyhdistämiseen, ei pysyvää oleskelulupaa, ei kansalaisuutta. Tämä on hyvin lähellä japanilaista mallia. Jos Japani ei tunnu houkuttelevalta vertailukohdalta, lisään, että tämä on myös lähellä mallia, johon Uusi-Seelanti on koronan jälkeen siirtymässä sosialidemokraattisen pääministerinsä Jacinda Ardernin johdolla.

Verotusta voi keventää, jos tahtoa riittää

Halla-aho toistaa, että sisäinen devalvaatio on kilpailukyvyn kannalta välttämätön. Kyykytyspolitiikan poliittinen seuraus on kuitenkin se, että valtaan nousee poteroihinsa kaivautuneita sosialistihallituksia, joilla ei ole halua eikä kykyä uudistuksiin eikä liioin estoja kasvattaa velkakuormaa tulevien polvien niskaan.

– Perussuomalainen ratkaisu tähän yhtälöön on palkkaveron leikkaus pieni- ja keskituloisilla työssäkäyvillä, palkan sivukulujen karsiminen, yritysverotuksen keventäminen ja uudistaminen siten, että se kannustaa investointeihin; asumisen, liikkumisen, kuljetusten ja energian hinnan laskeminen.

– Tämä on mahdollista, jos siihen on poliittista tahtoa. Vähentyvät verotulot kompensoituvat osittain korkeammalla työllisyydellä ja pienenevillä julkisilla menoilla. Edelleen rahoitusaukkoa voidaan täyttää karsimalla yhteiskunnan kannalta täysin turhia menoja, kuten kehitysapua ja haitallisen maahanmuuton kustannuksia.

Halla-ahon puhe puoluevaltuuston kokouksessa.

SUOMEN UUTISET