Eduskunnan puhemies Jussi Halla-ahon lähipiiri ja kaikki hänet tuntevat ovat tunnistaneet Halla-ahon olevan luonteeltaan sisään päin kääntynyt, siis introvertti persoona. Tähän piirteeseen samalla liittyy Halla-ahon kyky keskittyä intohimoisesti siihen, mitä milloinkin on tekemässä.
Tänään kirjakauppoihin saapuneessa, kirjailija Markku Heikkilän kirjoittamassa elämäkertateoksessa Halla-aho tunnustaa kokevansa kaikenlaisen sosiaalisen kanssakäymisen pitkälti hyvin kuormittavana.
– Tämä ei tarkoita, että kanssakäyminen ei voisi olla hyvää ja tyydyttävää, mutta se vie minulta voimia samalla tavalla kuin fyysinen ponnistelu. Minun näkökulmastani suurella osalla muista ihmisistä tuntuu olevan jatkuva puheripuli, tarve täyttää kaikki hiljaisuus puheella, Halla-aho kuvailee.
Rivien välistä lukeminen ei ole Halla-ahon juttu
Itsestään tunnistamistaan autistisista piirteistä Halla-aho ottaa kirjassa esiin pakonomaisen tarpeen pitää asioita järjestyksessä sekä haluttomuuden ja kyvyttömyyden tulkita rivien välejä ja taipumuksen ymmärtää asiat kirjaimellisesti. Esimerkiksi hän ottaa tapauksen, joka nostatti polemiikkia joulukuussa 2024:
– Kun kansanedustaja Krista Kiurua pahoinpideltiin ja toimittajat pyysivät minulta asiaan kommenttia, vastasin, että ei ole eväitä kommentoida, koska tekijästä tai tämän motiiveista ei tiedetä mitään.
– Tästä seurasi suuri pöyristyminen niin toimittajien kuin poliitikkojenkin keskuudessa; minun olisi pitänyt kuulemma tuomita ehdottomasti kyseinen väkivallanteko. Olin ymmärtänyt kommenttipyynnön luonteelleni ominaiseen tapaan kirjaimellisesti eli siten, että minulta haluttiin jonkinlainen analyysi tapahtuneesta tai ajatuksia jatkotoimenpiteistä, toisin sanoen jotain, missä on sisältöä ja informaatiota.
– Minulle ei tullut edes mieleen, että tässä haettiin määrämuotoisia, ritualistisia taikasanoja ja itsestäänselvyyksien toistamisia. On kai sanomattakin selvää, että jokainen normaali ihminen – etenkin lainsäätäjä – pitää laitonta hyökkäystä tuomittavana. Mitä lisäarvoa tai informaatiota tällaisen asian ääneen lausuminen ja toistelu tuottaa?
Luonne hakee johdonmukaisuutta
Järjestelmällisyyteen ja loogisuuteen pyrkiminen tarkoittaa samalla sitä, että epämääräisyys, epäjohdonmukaisuus ja ristiriitaisuus tuottavat Halla-aholle epämukavuutta. Toisaalta kenties juuri näistä syistä Halla-ahosta on tullut poliitikko.
– En luultavasti olisi ryhtynyt analysoimaan yhteiskunnallisia ongelmia enkä olisi lähtenyt politiikkaan ajamaan asioihin muutosta, elleivät vallinneisiin totuuksiin sisältyvät ristiriidat ja epäloogisuudet olisi riivanneet järjestystä ja johdonmukaisuutta kaipaavaa luonnettani.
TV:n vaalitenteissä ja muissa keskusteluissa Halla-aho esiintyy sangen eri tavalla kuin muut poliitikot. Hän ei keskeytä muita, ei puhu heidän päälleen eikä yritä saada mahdollisimman paljon sanoja mahtumaan omiin puheenvuoroihinsa, vaan puhuu hitaasti ja rakentaa ehjiä virkkeitä.
