Halla-aho: ”Woke-kulttuuri vaatii täydellisyyttä ja puhdasoppisuutta eläviltä ja kuolleilta”

Puheenjohtaja Jussi Halla-aho kirjoittaa woke-kulttuurin ristiriitaisuuksista. Woke tarkoittaa kiivasta, yleensä uhriutumisherkkää vihervasemmiston politiikkaan herännyttä ihmistä, joka toistelee innokkaasti ilmasto- ja sukupuoliteesejä niitä kyseenalaistamatta.

Halla-aho kirjoittaa:

Yksi woke-kulttuurin monista erikoisista ja epäterveistä piirteistä on, että ideologista puhdasoppisuutta ja poliittista korrektiutta ei vaadita ainoastaan nykyisyydeltä ja nykyisyydessä eläviltä ihmisiltä vaan myös menneisyydeltä ja siellä eläneiltä ihmisiltä. Woke-kulttuuri ei hyväksy sitä ajatusta, että arvot ja itsestäänselvyydet muuttuvat aikojen muuttuessa; että kunkin ajan ihmiset elävät oman aikansa arvokehyksessä; ja että tekoja ja sanomisia pitää arvioida sen ajan – eikä nykyajan – standardeja vasten.

Kirjailija L.P. Hartley kiteytti osuvasti: ”Menneisyys on vieras maa; asiat tehdään siellä eri tavalla.”

Menneisyyttä vaaditaan nykyään noudattamaan tämän päivän moraalisääntöjä ja arvokoodistoja. Menneisyys ei siihen tietenkään kykene, vaan kauan sitten eläneet ihmiset tuomitaan meidän aikamme standardien rikkomisesta. Vanhoja elokuvia vedetään pois jakelusta, tai niiden alkuun ilmestyy varoitustekstejä tähän tyyliin: ”Elokuva sisältää ilmaisuja ja stereotypioita, jotka ovat väärin nyt ja jotka olivat väärin silloin.”

Tuohon viimeiseen kohtaan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. On esimerkiksi perusteltua edellyttää, että NYKYÄÄN ei käytetä n-sanaa. Meidän aikanamme tiedetään, että sana koetaan loukkaavaksi, joten sen käyttäminen on tietoisesti loukkaavaa. Aina näin ei kuitenkaan ole ollut. Oli aika, jolloin n-sanaa, ”eskimoa” tai muita ei koettu loukkaaviksi eikä niitä käytetty loukkaamistarkoituksessa. Siksi on melko mielenvikaista väittää, että niiden käyttäminen esimerkiksi vanhassa elokuvassa tai muussa kontekstissa olisi ollut SILLOIN väärin.

Tällainen väite heijastelee sitä (niin ikään woke-kulttuurille ominaista) ajatusta, että sanan tai muun ilmaisun loukkaavuus olisi kokonaan irrallaan siitä, mitä sen käyttäjä on sanalla tai ilmaisulla TARKOITTANUT. Itse en tietenkään kielitieteilijänä voi tällaista ajattelua hyväksyä, koska ymmärrän, että sanat eivät ole absoluuttisesti (eli tarkoitusperistä irrotettuna) yhtään mitään. Ne ovat äännejonoja. Niillä on vain se merkitys, jonka kieliyhteisö niille antaa, ja tämä – kuten sanottua – vaihtelee ajan mittaan. Se, että jokin on väärin NYT, ei tarkoita, että sama asia olisi automaattisesti ollut väärin myös jonakin muuna ajankohtana.

Yhtä älykästä olisi väittää, että sana ”emä” on neutraali nimitys ”äidille” NYT ja perustella tämä sillä, että se OLI neutraali nimitys ”äidille” ennen kuin germaanista lainattu sana ”äiti” syrjäytti sen tässä merkityksessä.

Hollywoodissa on tehty viime vuosikymmeninä monia antiikin maailmaan ja mytologiaan sijoittuvia spektaakkeleita, kuten ”300” tai ”Troija”. Ne ovat yleensä historiallisessa mielessä täyttä soopaa juuri siksi, että alkuperäiset tarinat sijoittuvat arvomaailmaan, joka on kertakaikkisen käsittämätön tämän päivän ihmisille. Menneisyyden maailmassa oli paitsi normaalia myös sankarillista, että vihollisen kaupungin valloittanut sotapäällikkö tappoi miehet, raiskasi naiset ja vei lapset orjiksi (ja poltti kaupungin maan tasalle). Tämän päivän yleisölle olisi vaikea tarjoilla sankarihahmoa, joka käyttäytyisi tällä tavalla.

Sata vuotta sitten homofobia, rasismi, antisemitismi ja monet muut ajattelutavat, jotka nykyisen konsensuksen mukaan ovat väärin, olivat valtavirtaa. Ne eivät rajoittuneet natsismin kaltaisiin ideologisiin liikkeisiin tai ”pahoihin” ihmisiin. Tavalliset ihmiset ajattelivat sillä tavalla, eivätkä he kokeneet kannattavansa mitään ääriajattelua. Maailma oli toisenlainen kuin nyt. Jos tämän päivän ”tolkun ihmiset” siirrettäisiin sen ajan maailmaan, he ajattelisivat kuten sen ajan ihmiset ajattelivat.

Woke-kulttuuri vaatii täydellisyyttä ja puhdasoppisuutta eläviltä ja kuolleilta. Elävistäkään harva kykenee täyttämään näitä vaatimuksia, kuolleista ei yksikään. Jokainen menneisyydessä elänyt ihminen, jonka ajatuksista ja sanomisista on säilynyt dokumentaatiota, on sanonut tai ajatellut jotain, mikä tämän päivän standardeilla tekee heistä pahoja ja kelvottomia ihmisiä, joiden patsaat on kaadettava, kirjat poltettava ja nimet raaputettava muistolaatoista.

Palaan vielä siihen ajatukseen, että jos jokin menneisyydessä sanottu on väärin NYT, se olisi ollut väärin MYÖS MENNEISYYDESSÄ. Entä jos jokin, mikä NYT on hyväksyttävää ja normaalia, onkin sadan vuoden kuluttua, 2100-luvun standardeilla, väärin ja paheksuttavaa? Seuraako siitä, että se on väärin ja paheksuttavaa myös nyt?

Jos me pidämme sata vuotta sitten toimineita ihmisiä pahoina siksi, että he eivät noudattaneet meidän aikamme sääntöjä, onko sadan vuoden päästä elävillä ihmisillä oikeus ja perusteet pitää meitä pahoina, ellemme osaa noudattaa tulevaisuuden sääntöjä?

Wokettajilla, kuten kaikkien aikojen fanaatikoilla, lienee se harha, että juuri tämä aika on jollakin tavalla erityinen. Historian päätepiste. Että juuri nyt maailma on tulossa valmiiksi ja oikea ja väärä osataan määritellä tavalla, joka kestää ajasta iäisyyteen.