Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo kirjoittaa yhteistyön merkityksestä ja vaalienalusajasta.

Yhteinen puolueemme on kasvanut hurjasti viimeisen parin vuoden aikana. Olemme vakiinnuttaneet asemamme poliittisella kartalla neljän suuren puolueen joukossa. Kannatuksemme ei ole kadonnut eduskuntavaalien 2011 jälkeen, niin kuin monet ennustivat. Nytkähdyksiä suuntaansa tapahtuu, mutta asemamme ei ole horjunut. Todellinen kannatuksemme mitataan kuitenkin aina vaaliuurnilla. Gallupit eivät sitä kerro, onhan mm. puoluekantansa piilossa pitävien määrä noussut merkittävän suureksi.

Galluppien nytkähdyksiin löytyy aina syyt. Usein ne ovat etukäteen luettavissa räikeinä lööppeinä iltapäivälehtien etusivuilta. Joskus poliittinen sanomamme ei ole ollut tarpeeksi selkeä tai se on hukkunut mediassa kohu-uutisten jalkoihin. Näihin asioihin voimme helposti yhdessä vaikuttaa.

Vanhat puolueet ovat kouliutuneet vuosien varrella hoitamaan sisäiset erimielisyytensä omassa pesässä, poissa julkisuudesta, mielipidepalstoilta tai käräjäsaleista. Tässä meillä on opittavaa. Liian usein oma paha olo puoluetoveria kohtaan puretaan mediassa eikä siinä piirissä, missä se kuuluisi käsitellä. Pahaa oloa tulee, sehän on itsestään selvää. Iso ryhmä tekee rankkaa poliittista arkityötä, ei voi edes olettaa, että kaikki ovat aina samaa mieltä. Oma asia ei ehkä etene sillä tavoin kuin itse toivoisi.

Politiikka on kuitenkin yhteistyötä. On väärin kuvitella, että yksittäisen ihmisen tai yhdistyksen asiat olisivat vain sen tahon omia. Siinä vaiheessa kun erimielisyydet tulostuvat printtinä paperilehden sivuille tai ääniaaltoina eetteriin, haasteista tulee koko puoluekentän haasteita. Toilailuja, töppäyksiä ja eripuraa joudutaan selittelemään vaalitoreilla ympäri Suomea, vaikka asiat olisivatkin kovin paikallisia. Jokaisella meillä on merkitys puolueemme tulevaisuuden suhteen. Haluatko Sinä rakentaa vai rikkoa?

Kunnallisvaaleissa valtuustosaleihin nousi suuri joukko uusia perussuomalaisia. Monella paikkakunnalla nämä uudet olivat ehkä niin uusia, että eivät olleet vielä ennättäneet tehdä sitä poliittisen toiminnan arkipuurtamista; seisoskella toreilla jakamassa aatetta, pyörittämässä pientä yhdistystä muiden puolueiden paineessa tai liimaamassa vaalijulisteita yön pimeinä tunteina. Toivottavasti tämä uusien valtuutettujen joukko ei sorru ylemmyydentunteeseen, vaan arvostaa ja osallistuu peruspuurtajien töihin myös valtuustosalien ulkopuolella.

Yritimme etsiä näitä peruspuurtajia ympäri Suomen. Osan löysimme ja kutsuimme Finlandia-talolle ensimäistä kertaa järjestettyyn kevätjuhlaan. Toivottavasti seuraavalla kerralla löydämme teidät kaikki ajoissa, kutsumatta jättäminen ei ollut epäluottamuslause, vaan pelkkä tiedonkulun puute. Onneksi näemme suurella joukolla seuraavan kerran Oulussa, puolueneuvoston kokouksessa toukokuussa. Muistathan, että olet tervetullut kokoukseen, vaikket kunnanvaltuutettu olisikaan.

Kolmas europarlamenttipaikkamme on niin lähellä, ei tärvätä sitä omalla käytöksellämme, vaan tehdään tämä työ yhdessä, perussuomalaisemman Euroopan puolesta.

 Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 4/2014 -lehdessä.

Riikka Slunga-Poutsalo