Helsingin kaupungin asunnot Oy kysyy hakijan äidinkieltä, mutta ei suostu luovuttamaan tietoja luottamushenkilöille – ”Miksi tietoa kysytään, jos sitä ei saa hyödyntää päätöksenteossa?”

Perussuomalaisten varavaltuutettu Marko Kettunen kertoo Twitter-päivityksessään, että on yrittänyt elokuusta lähtien saada Hekalta kuntalain mukaisesti tietoa asuntojen jaosta.

Marko Kettunen on tiedustellut hakijoiden äidinkieltä. Hän on pyytänyt tietoa vuosilta 2015—2020. Tietoa ei ole pyynnöistä huolimatta annettu.

Helsingin kaupungin asunnut Oy:n (Heka) asuntohakemuksessa, jonka voi tehdä sekä tunnistautuneena että tunnistautumattomana, on ponnahdusvalikko, jossa äidinkielen voi valita useista vaihtoehdoista. Sen ilmoittaminen ei ole pakollinen tieto.

Tietoa haluttaisiin hyödyntää päätöksenteossa

Kettusen mukaan hiljaisuus herättää kysymyksiä.

– Miksi tietoa yleensä kysytään asunnonhakijoilta, jollei sitä voida hyödyntää kaupungin päätöksenteossa? Ja toisekseen, miksei tietoa suostuta valtuustoryhmällemme antamaan?

https://twitter.com/MarkoKettunen/status/1445820698312675328

Kettusen twiitin nosti esiin myös perussuomalaisten Helsingin valtuustoryhmän puheenjohtaja Mari Rantanen.

– Helsinki salaa asuntojakoon liittyviä tietoja. Muut tiedot löytyy paitsi äidinkieli, joka kuitenkin lomakkeissa kysytään.

Helsinki salaa asuntojakoon liittyviä tietoja. Muut tiedot löytyy paitsi äidinkieli joka kuitenkin lomakkeissa kysytään. #helsinki #asunto #tilasto #tiedonluovutus #päätöksenteko #tietoonperustuvapäätöksenteko https://t.co/owdNjHV9Mv

— Mari Rantanen (@MariPSRantanen) October 6, 2021

Kettunen kertoo Suomen Uutisille saaneensa Hekalta vastauksen, miksi tietoja äidinkielen jakaumista ei luovutettu.

– Sain kaiken kaikkiaan kolme sähköpostia syys-lokakuun aikana. Ensimmäinen vastaus selitti, että tiedot ovat tietokannassa, mutta en saa niitä, koska niistä ei ole tuotettu yhtään dokumenttia.

Heka: Ei sisälly luottamushenkilön tiedonsaantioikeuden piiriin

Viimeisimmässä vastauksessaan (6.10.) Hekan päällikkö kirjoittaa Kettuselle, että kieltäytymisen syy ei ole materiaalin maksullisuus vaan se, ettei pyydetty materiaali sisälly kuntalain 83 §:n mukaan luottamushenkilön tiedonsaantioikeuden piiriin:

”Tiedonsaantioikeuden piiriin kuuluu vain sellainen asiakirjamateriaali, joka viranomaisella on hallussaan eli viranomaisella olemassa olevaan asiakirjamateriaaliin. Kuten aiemmassa vastauksessa olemme todenneet, kuntalain 83 §:n perusteella luottamushenkilö ei voi vaatia viranomaista laatimaan olemassa olevasta asiakirjamateriaalista koonteja, yhteenvetoja tai selvityksiä. Kyseisen säännöksen tai julkisuuslain perusteella luottamushenkilöllä ei myöskään ole oikeutta velvoittaa viranomaista tilaamaan tai muulla tavalla selvittämään tällaisten koontien, yhteenvetojen tai selvityksien tekemistä omaan lukuunsa.”

Ongelma demokratian toimivuuden näkökulmasta

Kettunen sanoo, että edellä mainittu vastaus tuli hänen ehdotukseensa, jonka mukaan tietokantapoiminnasta aiheutuvat kustannukset maksettaisiin itse, eli tietopyyntö ei käytännössä maksaisi virastolle mitään.

– Sinänsä on ymmärrettävää ja oikein, että luottamushenkilöiden tiedonsaantioikeutta rajataan viranomaisten työmäärän ja verorasituksen pienentämiseksi. Toisaalta, jos tiedonsaantioikeus rajataan vain olemassa oleviin asiakirjoihin, luottamushenkilöt joutuvat toimimaan puutteellisen tiedon varassa.

– Viranomaiset voivat myös liian helposti piilottaa päätöksenteon kannalta olennaista tietoa rekistereihin vain jättämällä tiedot poimimatta ja raportoimatta, kuten tämäkin tapaus osoittaa. Tämä hankaloittaa luottamustehtävien hoitamista, on ongelma demokratian toimivuuden näkökulmasta ja vaatii ehdottomasti laajempaa kansallista keskustelua, Kettunen sanoo.