Italian keskuspankin johtaja Ignazio Visco tykittää kasan ehdotuksia, jotka torpattiin Suomen hallituksen puolelta viime tippaan siirretyssä EU:n elpymisvälinekeskustelussa. Keskuspankin johtajan vuotuisessa puheessa nostettiin esille EU:n yhteisvelan muuttamista pysyväksi.
Ignazio Visco ehdottaa talouskurisääntöihin uudistuksia, jotka tulisivat voimaan Euroopan komission sääntöjen hyllytyksen päätyttyä. Komissio hyllytti säännöt antaakseen jäsenmaille mahdollisuuden torjua koronarajoitusten tuomat taloushaitat.
EU:n yhteinen budjetti tulisi rakentaa EU-verojen varaan.
Vanhoillekin veloille yhteinen rahasto?
Visco kertoi, ettei EU:n jäsenmaiden vanhoja velkoja tule niputtaa yhteen ja että ne jäisivät jäsenmaiden vastuulle. Osan vanhoista veloista voisi kuitenkin siirtää takaisinmaksurahastoon, mikä olisi yhteinen jäsenmaille.
Viscon ehdotukset jatkavat pitkälti sillä tiellä, joka Italian saama rahoitustuki on viime vuosina ollut. Euroopan keskuspankki on painottanut velkakirjaostojaan Italiaan. EU:n elpymisvälineen suurin tuki kohdistuu Italiaan. Maa on ollut eurojärjestelmän maksujärjestelmässä vuosien ajan alijäämäinen.
Hallitus maalasi itsensä nurkkaan
Viscon paletissa ei ole samoja värejä kuin Suomen hallituksen paletissa. On mahdotonta nähdä kompromissien mahdollisuuksia linjaeroista. Joko EU:lla on pysyvämpiä verotusoikeuksia tai ei ole. EU joko saa ottaa tai ei saa ottaa yhteistä velkaa elpymisvälineen jälkeen.
Suomen hallitus on kuitenkin maalannut itsensä nurkkaan muun muassa lupaamalla eduskunnalle, että yhteinen tulonsiirtopaketti on kertaluontoinen. Viscon linjaamat ehdotukset olisi siten torpattava tylysti, mikäli komissio sellaisia lähtisi ehdottamaan.
Paine yhteisvastuullisuuteen kasvaa
Erityisen tarkkana tulee olla myös siinä, ettei EU:n talousuudistuksia voida ajaa läpi määräenemmistöllä yli Suomen vastustuksen.
Hallitus pääsee pinteestä vain, jos yhteisvastuulliset ehdotukset jäävät tekemättä. Välimeren maiden paine yhteisvastuulliseen suuntaan vaikuttaa pysyvältä. Jos yhteisvastuulliset ehdotukset toteutuvat, olisi Suomi jälleen kerran puntaroimassa ”mainehaitan” suuruutta.
Henri Alakylä