Islamin ja väkivallan yhteyden kiistäminen muistuttaa tupakan ja keuhkosyövän yhteyden kiistämistä, kirjoittaa tiedetoimittaja Marko Hamilo.

Olen kirjoittanut tieteestä 15 vuotta Helsingin Sanomiin, Tiede-lehteen ja Suomen Kuvalehteen. Aika ajoin olen joutunut ottamaan kantaa niin sanottuun denialismiin.

Denialismilla tarkoitetaan professori Timo Strandbergin mukaan retoristen argumenttien käyttöä antamaan vaikutelma asiaankuuluvasta kiistasta asiassa, jossa ristiriitaa ei todellisuudessa ole. Päämääränä on siis kieltää asia, josta vallitsee tieteellinen yksimielisyys.

Tupakkateollisuudella oli aikanaan taloudellinen intressi ylläpitää vaikutelmaa siitä, että tupakan ja keuhkosyövän yhteys ei olisi vakuuttavasti toteennäytetty.

Toimittajan näkökulmasta denialismiin liittyy petollinen houkutus. Ei ole uutinen todeta, että eläinrasvat lisäävät verisuonitautien riskiä, että hiilidioksidi lämmittää ilmastoa tai että tupakka aiheuttaa keuhkosyöpää. Jos joku väittää päinvastaista, se on uutinen. Toimittajan ammatillinen normi on kuulla myös toista osapuolta, joten vallitsevan totuuden haastajat saavat helposti palstatilaa.

Tätä journalismin ammattietiikkaan kuuluvaa periaatetta on opittu myös käyttämään hyväksi. Tupakkateollisuudella oli aikanaan taloudellinen intressi ylläpitää vaikutelmaa siitä, että tupakan ja keuhkosyövän yhteys ei olisi vakuuttavasti toteennäytetty. Se ei tietenkään pystynyt osoittamaan, että tupakka ei olisi terveydelle haitallinen tuote. Sille kuitenkin riitti, että se pystyi ylläpitämään suuren yleisön ja varsinkin poliitikkojen silmissä illuusion siitä, ettei tupakan terveyshaitoista ole lääketieteessä yksimielisyyttä.

Fossiilisia polttoaineita tuottava ja käyttävä teollisuus on viime aikoina pyrkinyt samaan ilmastopolitiikassa. Ylläpitämällä mielikuvaa siitä, ettei tiedeyhteisöllä ole kasvihuonekaasujen lämmittävästä vaikutuksista ilmastoon vakuuttavaa näyttöä, osa poliitikoista saadaan epäröimään hiilidioksidipäästöjä rajoittavan politiikan mielekkyyttä.

Monikulttuurisuusideologiaa kannattavat ihmiset ovat viimeisen vuoden aikana pyrkineet tarttumaan samanlaisiin oljenkorsiin kuin tupakka- ja fossiiliteollisuus kiistääkseen islamin ja väkivallan yhteyden. Argumentit ovat muodollisesti hyvin perusteltuja, joten ne saattavat vedota ihmisiin, joilla on koulutuksensa puolesta ainakin jonkinlainen kyky arvioida kriittisesti sitä, millaisia yleistyksiä ja johtopäätöksiä havaintoaineistosta voi vetää. Vaikka islamin ja väkivallan yhteyden kiistäminen houkuttaa aivan eri ryhmiä kuin ilmastodenialismi, logiikka on hyvin samanlainen.

On opittu kuin mantrana sanomaan, ettei pidä yleistää.

Denialistisen argumentoinnin erottaa oikeasta kriittisyydestä ja epäilystä helpoimmin, jos tuntee tieteellisen päättelyn yleiset periaatteet. Syyn ja seurauksen yhteyden osoittaminen edellyttää yleensä kahta asiaa. Pitää ensinnäkin näyttää, että syyllä ja seurauksella on tilastollinen yhteys eli korrelaatio, joka ei selity esimerkiksi jollakin kolmannella syyllä. Toisekseen olisi esitettävä uskottava mekanismi, jolla syy väitetyn seurauksen aiheuttaa. Tiedämme, että tupakoijat kuolevat huomattavasti muita useammin keuhkosyöpään. Tiedämme myös mekanismin, jolla tupakan karsinogeeniset yhdisteet saavat keuhkojen soluissa syövän syntymään.

Syy-yhteyden osoittaminen on helppoa, jos on mahdollista suorittaa kontrolloitu koe. Yhteiskunnallisten ilmiöiden kohdalla se on harvoin mahdollista.

Pelkästään korrelaatio kahden ilmiön välillä ei riitä todisteeksi niiden välisestä syy-yhteydestä. Klassisen esimerkin mukaan jäätelön syönti on yhteydessä hukkumiseen, mutta jäätelön syönti ei tietenkään aiheuta hukkumisia. Ihmiset vain syövät paljon jäätelöä kun on lämmin, jolloin he myös usein uivat tai veneilevät, ja hukkuvat.

Islamia ei esimerkiksi voi pitää syypäänä siihen, että suuressa osassa Afrikkaa tyttöjen sukuelimet silvotaan. Vaikka silpomisella ja islamilla on positiivinen korrelaatio, eli ne esiintyvät usein yhdessä, ei islam ole syy ja silpominen seuraus. Tyttöjen sukuelinten silpominen on kammottava afrikkalainen tapa, joka oli olemassa jo ennen kuin islam valloitti osansa Afrikasta. Islam ei tuonut tätä ilmiötä Afrikkaan, muttei myöskään juurinut sitä irti. Tässä islam ei poikkea kristinuskosta, vaan silpomista esiintyy myös alueilla, jossa kristillisyys on valtauskonto.

Islamin ja tyttöjen sukuelinten silpomisen väliltä puuttuu myös mekanismi. Koraani ei edellytä sitä, korkeintaan suvaitsee.

Monilla islamin ja väkivallan yhteyden kiistäjillä näyttää tilastollisten menetelmien opiskelu jääneen siihen vaiheeseen, jossa on opittu varomaan yleistysten tekemistä liian huolettomasti. On opittu kuin mantrana sanomaan, ettei pidä yleistää. Tilastollisten menetelmien tarkoituksena on kuitenkin pätevien yleistysten tekeminen syy-seuraussuhteiden osoittamiseksi.

Näin on toimittu muun muassa Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen raportissa Maahanmuuttajat rikosten uhreina ja tekijöinä. Se vie pohjan suositulta hokemalta, jonka mukaan raiskaavathan suomalaisetkin. Tietysti raiskaavat, mutta nimenomaan islamilaisista maista tulleet maahanmuuttajamiehet raiskaavat väestöosuuteensa nähden yli kymmenen kertaa useammin kuin kantaväestö. Tässä tutkimuksessa myös huomioitiin ne tekijät, jotka voisivat selittää havaittua yhteyttä samaan tapaan kuin hellesää jäätelön ja hukkumisonnettomuudet. Näitä olivat väestön ikäjakauma, sukupuolijakauma, tulotaso sekä asuinkuntatyyppi.

– Maahanmuuttajaväestön ikärakenne on huomattavasti nuorempi ja miesvaltaisempi kuin suomalaisen väestön. Lisäksi maahanmuuttajaväestö asuu lähinnä suurimmissa kaupungeissa. Nämä ovat alhaisen tulotason ohella periaatteessa rikollisuustasoa lisääviä tekijöitä, Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tutkija Martti Lehti sanoi Iltalehdelle.

Rikollisuustasoerot maahanmuuttajataustaisessa aikuisväestössä olivat tutkimuksen mukaan Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa identtiset.

Näiden tekijöiden huomioimisen jälkeenkin Afrikassa syntyneiden Suomessa asuvien henkilöiden raiskausrikosten taso oli 12-kertainen kantaväestöön verrattuna, Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa syntyneiden henkilöiden kohdalla taso 13-kertainen.

Rikollisuustasoerot maahanmuuttajataustaisessa aikuisväestössä olivat tutkimuksen mukaan Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa identtiset. Se lisää tutkimuksen yleistettävyyttä.

Entäpä mekanismi? Mikä voisi selittää, miksi juuri Afrikasta ja Lähi-idästä eli muslimimaista saapuneet nuoret miehet raiskaavat?

Tätä mustaa laatikkoa ei tarvitse avata sen enempää syy-yhteyden todistamiseksi. Vaikka koraani ei suoranaisesti kehota naisten raiskaamiseen, on kenelle tahansa selvää, että potentiaalisia mekanismeja on olemassa. Naisen asema islamissa on miehelle alisteinen, ja vielä heikompi status on vääräuskoisella naisella, eritoten jos hän ei pukeudu koraanin edellyttämällä tavalla.

Tilastollinen yhteys on siis hyvin voimakas, se toistuu tutkimuksesta toiseen ja eri maissa suurin piirtein samanlaisena, sitä ei voi selittää tunnetuilla seksirikollisuutta selittävillä muuttujilla ja sille voidaan esittää uskottava mekanismi. Tutkimusnäytön perusteella oli mahdollista ennustaa, että maahanmuuttajien raiskausrikokset tulisivat yleistymään syksyn pakolaistulvan myötä. Niinhän juuri tapahtuikin.

Jos kyse olisi lääketieteestä tai ilmastotutkimuksesta, yhteyden kiistämistä pidettäisiin ilmiselvänä denialismina.

Presidenttiehdokas Hillary Clinton twiittasi viime marraskuussa: ”Sanotaan suoraan: Islam ei ole vihollisemme. Muslimit ovat rauhanomaisia ja suvaitsevaisia ihmisiä, eikä heillä kerta kaikkiaan ole mitään tekemistä terrorismin kanssa.”

Euroopassa alle kymmenen prosenttia väestöstä on muslimeita, ja silti he ovat viimeisen vuoden aikana päässeet samoihin vuotuisiin uhrilukuihin kuin kaikki eurooppalaiset yhteensä silloin, kun kotoperäinen terrorismi oli huipussaan.

Jihadismitutkija Atte Kalevan mielestä islamin pyhiä kirjoituksia vääristellään, jos islam esitetään rauhan uskontona. “Islam on militantti ja suvaitsematon uskonto”, Kaleva sanoi Iltalehdelle. Silti Kaleva korostaa, “etteivät muslimit ole muita ihmisiä alttiimpia radikalisoitumaan”.

Jos muslimit eivät olisi muita ihmisiä alttiimpia radikalisoitumaan, muslimien odottaisi tekevän terroritekoja suurin piirteen väestöosuutensa verran. Nyt meillä on kuitenkin pelkästään Euroopassa käynnissä jihad, jonka uhriluvut lähentelevät 1970-luvun terroripiikkiä, kun äärivasemmistolaiset herättivät pelkoa varsinkin Saksassa ja Italiassa ja separatistit Britanniassa, Ranskassa ja Espanjassa.

– Verrattuna aiempiin vuosikymmeniin elämme kuitenkin yhä varsin rauhallista aikaa, Helsingin Sanomat kirjoittaa.

Kun arvioidaan islamin yhteyttä terrorismiin, tulee ottaa huomioon väestöosuus. Euroopassa alle kymmenen prosenttia väestöstä on muslimeita, ja silti he ovat viimeisen vuoden aikana päässeet samoihin vuotuisiin uhrilukuihin kuin kaikki eurooppalaiset yhteensä silloin, kun kotoperäinen terrorismi oli huipussaan. Yliedustus on siis suurta.

Islamin ja terrorismin yhteyden kieltäjille jää jäljelle kuitenkin joukko oljenkorsia, joilla muslimien valtavaa yliedustusta nykyisten terrori-iskujen tekijöinä voi yrittää selittää pois. Yle X:n toimittaja-juontaja Henry Tikkanen esitti, että “emme kykene poistamaan terrorismia, jos keskitymme vääriin syihin. Ääri-islamistinen terrori on vakava oire, mutta sairauden perimmäinen syy ei ole uskonto.”

Tikkasen mukaan ääriliikkeet elävät vihasta ja kostosta. “Vihan ja kostonhimon synnyttää kurjuus. Kurjuus johtuu köyhyydestä. Köyhyys aiheuttaa sivistyksen puutteen. Sivistyksen puute johtuu romahtaneesta yhteiskunnasta. Romahtanut yhteiskunta johtuu sodasta. Bingo. Sota.”

Sananvapausjärjestö Suomen Penin puheenjohtaja Sirpa Kähkönen kirjoitti Helsingin Sanomissa, että “väkivaltainen radikalismi versoo halventamisesta ja syrjinnästä”. Esimerkit ovat historiallisia, mutta niiden tarkoitus on selvästikin osoittaa, että samat lainalaisuudet pätevät nytkin islamistiseen terroriin.

Yhteiskuntatieteilijät ovat kuitenkin keränneet suuria määriä dataa terroristien sosioekonomisesta taustasta, eikä teoria köyhyydestä ja koulutuksen puutteesta yksinkertaisesti pidä paikkansa.

Tutkija Alan Krueger Princetonin yliopistosta kävi läpi näitä tutkimuksia eikä löytänyt juurikaan näyttöä siitä, että tyypillinen terroristi olisi erityisen köyhä tai kouluttamaton, The Economist kirjoittaa.

Kaikissa maissa kuitenkin toistui sama ilmiö: mitä enemmän koulutusta, sitä suurempi hyväksyntä itsemurhaiskuille.

Esimerkiksi Hamasin tai islamilaisen jihadin terroristit olivat muuta palestiinalaisväestöä huomattavasti paremmin koulutettuja ja harvemmin köyhistä perheistä.

Pew Global Attitudes Project haastatteli muslimeita Jordaniassa, Marokossa, Pakistanissa ja Turkissa vuonna 2004. Heiltä kysyttiin, olivatko amerikkalaisia tai muita läntisiä kohteita vastaan tehdyt itsemurhaiskut oikeutettuja. Islamismin hyväksyntä vaihteli merkittävästi maiden välillä – Turkissa terroristit saivat vähiten tukea. Kaikissa maissa kuitenkin toistui sama ilmiö: mitä enemmän koulutusta, sitä suurempi hyväksyntä itsemurhaiskuille.

Islam-denialistin viimeinen oljenkorsi on väittää, että köyhyys on terrorismin juurisyy, vaikka terroristit itse eivät olisi köyhiä. Ideana siis on, että köyhien maiden rikkaat olisivat vihaisia ja katkeria lännelle siitä, että länsimaiden politiikka olisi jotenkin syypää Afrikan ja Lähi-idän maiden köyhyyteen.

Economist-lehden mukaan tämä teoria on helposti testattavissa katsomalla, löytyykö maan bruttokansantuotteen ja terroristituotannon väliltä yhteys. Aineisto, johon kuului 956 terroristi-iskua vuosien 1997 ja 2003 välillä, ei antanut teorialle tukea. Kun analyysi rajoittui pelkästään itsemurhaiskuihin, löytyi tilastollisesti merkitsevä yhteys, mutta se puhui teoriaa vastaan. Köyhien maiden kansalaiset tekivät itsemurhaiskuja muita harvemmin.

Näyttäisi siis siltä, että islamilaista terrorismia sen enempää kuin muslimien yliedustusta seksirikollisuudessa ei voi eikä tarvitse selittää millään muulla tekijällä kuin islamilla itsellään. Tilastollinen näyttö syy-yhteydestä on vahva, ja jihadismi seuraa aivan suoraan koraanin sisällöstä ja profeetta Muhammedin esimerkistä.

Jos ei sorruta islam-denialismiin, ennusteeksi siis jää, että seksirikollisuuden ja terrori-iskujen kasvu seuraa islamin väestöosuuden kasvua kuten tähänkin asti.

Lisääntyvä seksirikollisuus ja kasvava terrorismin uhka on hinta, jonka monikulttuurista joudutaan maksamaan.

Tietysti vain hyvin pieni osa muslimeista on raiskaajia tai terroristeja. Radikalisoituminen tapahtuu kuitenkin todennäköisemmin yhteisössä, jossa muslimien osuus väestöstä on suuri. Näissä monikulttuurighetoissa terroristit saavat myös parhaiten tukea niiltä uskontovereiltaan, jotka eivät tosin itse osallistu iskuihin eurooppalaisia vastaan, mutta jotka pitävät väkivaltaa vääräuskoisia kohtaan hyväksyttävänä keinona islamin levittämiseksi.

Tässä kirjoituksessa en ole halunnut ottaa kantaa siihen, mitä länsimaiden tulisi tehdä. En tässä myöskään halua ottaa kantaa siihen, kumpi on suvaitsemattomampaa, islamin rajoittaminen vai islam itse. Tarkoituksenani on ollut vain osoittaa, että tutkimusnäytön ja tilastollisten analyysien valossa seksirikollisuuden ja terrorismin lisääntyminen Euroopassa ei selity köyhyydellä, kouluttamattomuudella, rasismilla tai millään muullakaan tekijällä, joilla “ei mitään tekemistä islamin kanssa” -denialistit pyrkivät nämä ilmiöt selittämään pois.

Jos monikulttuurisuutta edistävää maahanmuuttopolitiikkaa halutaan jatkaa nykyiseen tapaan, tehdään siis tietoinen valinta. Lisääntyvä seksirikollisuus ja kasvava terrorismin uhka on hinta, jonka monikulttuurista joudutaan maksamaan. Poliitikkojen tehtäväksi jää ottaa kantaa siihen, onko tuo hinta liian suuri.

MARKO HAMILO

Kirjoittaja on vapaa tiedetoimittaja. Hän on yksi vuonna 2015 julkaistun Mitä mieltä Suomessa saa olla -kirjan kirjoittajista.