

SU
Jussi Halla-ahon uudenvuodenpuhe 2024: “Kaikkeen ei ole mahdollista varautua, mutta varautukaamme parhaamme mukaan kaikkeen sellaiseen, mikä on nähtävissä ja ennakoitavissa”
Eduskunnan puhemiehen Jussi Halla-ahon uudenvuodenpuhe vuodelle 2024.
Hyvät kansalaiset ja kanssasuomalaiset, turvallisuus on ollut vuoden 2023 keskeinen teema. Kun sota ja sodan uhka ovat palanneet Eurooppaan, ulko- ja turvallisuuspolitiikka ovat nousseet keskustelun keskiöön. Toisin kuin kylmän sodan aikana, Suomelle ei enää uudessa tilanteessa ole tarjolla passiivisen sivustakatsojan roolia; vaan meidän on kyettävä sekä reagoimaan tapahtumiin että ennakoimaan ja varautumaan niihin.
Vajaan kuukauden kuluttua Suomelle valitaan tasavallan presidentti, joka perustuslain mukaan johtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. On siis odotettavissa, että nämä teemat hallitsevat poliittista keskustelua myös tänä vuonna.
Meidän aikanamme puhutaan hyvin paljon ihmisten tunteista ja siitä, miten asiat koetaan. Kun tapahtuu onnettomuuksia tai muita tragedioita, toimittajat säntäävät paikalle haastattelemaan ohikulkijoita ja silminnäkijöitä ja kysyvät, miltä näistä tuntuu. Sama trendi on nähtävissä myös turvallisuutta koskevassa keskustelussa. Turvallisuudentunne tuntuu olevan tärkeämpää kuin itse turvallisuus.
Kun esimerkiksi hiljattain 13-vuotias tyttö raiskattiin suomalaisen koulun vessassa, kyseinen koulu kiirehti julistamaan, että se on silti turvallinen paikka, ja että tärkeintä on palauttaa lasten ja vanhempien turvallisuuden tunne. Itselleni heräsi kysymys: miten niin koulu on turvallinen, jos siellä tapahtuu tällaista, ja että eikö turvallisuuden tunteen kuulukin järkkyä, jos koulussa ei ole turvallista? Myös turvallisuuspoliittisessa keskustelussa kuulee usein puheenvuoroja, joiden mukaan pitää välttää pelonlietsontaa ja paniikkia ja edistää rauhoittelevilla ja optimistisilla lausunnoilla kansalaisten turvallisuudentunnetta. Pitäisi esimerkiksi kertoa kansalaisille, että Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa. Turvallisuudentunne on toki mukava asia, mutta katteeton turvallisuudentunne voi olla vaarallista itse pääasialle, eli turvallisuudelle.
Esimerkiksi liikenneonnettomuudet johtuvat väärästä turvallisuudentunteesta. Jos ihminen olettaa olevansa turvassa, hän ei havaitse vaaroja ja uhkia, eikä näin ollen ryhdy toimiin niiden torjumiseksi. Jos vaaroja ei tunnisteta, havaita eikä torjuta, niiden toteutuminen on paljon todennäköisempää. Vaaroista ja uhkista puhuminen ja niiden tunnistaminen ei ole panikointia eikä pelonlietsontaa, vaan realismia, ja edellytys sille, että niiden toteutumista voidaan ehkäistä. Varautuminen huonoihin skenaarioihin vaatii vaivaa ja investointeja, mutta varautuminen on verrattomasti halvempaa sekä inhimillisesti että taloudellisesti kuin toteutuneiden riskien jälkien siivoaminen.
Venäjää ja Venäjän toimintaa on syytä tarkastella historiaa ja historiallisia tapahtumia vasten. Neuvostoliitto romahti vuonna 1991 kylmän sodan aiheuttamaan ylirasitukseen, hiukan samalla tavalla kuin Saksan keisarikunta romahti vuonna 1918 ensimmäisen maailmansodan aiheuttamaan ylirasitukseen. Kummassakin tapauksessa romahdusta seurasi eräänlaisen liberalismin ja laissez-faire-kapitalismin vuosikymmen, joka päättyi tavallisen kansalaisen taloudelliseen ahdinkoon. Kummassakin tapauksessa yhteiskunnan alennustila johti kurin ja järjestyksen sekä menetetyn ylpeyden ja kunnian kaipuuseen, vahvan johtajan valintaan, diktatuurin rakentumiseen ja lopulta sotaan. Saksa ei ollut sotien välisenä aikana ainoa demokratiasta totalitaristiseksi muuttunut eurooppalainen maa, mutta koska Saksa oli suurvalta, sen kehityksellä oli dramaattiset vaikutukset paitsi maan omille kansalaisille, myös koko Euroopalle.
Historia ei ole tuomittu toistamaan itseään. Historia ei kuitenkaan ole virta, eivätkä ihmiset lastuja sen laineilla. Historia muodostuu ihmisten tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Ihmisillä on taipumus reagoida samanlaisiin asioihin ja tilanteisiin samanlaisilla ihmisen perusluonteesta kumpuavilla tavoilla. Samanlaisista reaktioista taas seuraa samanlaisia lopputuloksia. Tämän vuoksi historialla on voimakas taipumus toistaa itseään. Se, että samoja virheitä ei toisteta uudelleen ja uudelleen, vaatii vanhojen virheiden tunnistamista ja analysointia sekä rohkeutta ja päättäväisyyttä toimia toisin. Päättäväisyyttä vastustaa luontaisia refleksejä.
Toisen maailmansodan katastrofi ei syntynyt itsestään eikä yhtäkkiä, vaan se oli seuraus sarjasta virhearvioita. Kun Saksa miehitti Reininmaan vuonna 1935, muu Eurooppa ei reagoinut. Kun Saksa miehitti Tšekkoslovakian ja Itävallan 1938, muu Eurooppa ei reagoinut. Kun Saksa hyökkäsi Puolaan vuonna 1939, reaktio oli minimaalinen. Tämä virhe, reagoimattomuus ja myöntyväisyyspolitiikka, lähettivät Hitlerille viestin siitä, että hänellä on vapaat kädet ja että hän on pysäyttämätön ja voittamaton. Ne johtivat edessä olevaan katastrofiin. Virhearviot olivat inhimillisesti täysin ymmärrettäviä. Ajateltiin, että eihän tämä oikeastaan koske meitä; että ehkä saksalaiset rauhoittuvat, jos heille annetaan periksi. Oli helpompaa ja mukavampaa tuudittautua valheelliseen turvallisuudentunteeseen kuin ryhtyä häiritsemään omien kansalaisten arkea ja mielenrauhaa valmistautumalla sotaan. Palkinnoksi tästä rauhanpolitiikasta saatiin sitten sota.
Jälkiviisastelu on helppoa. Tapahtumien keskellä olevien aikalaisten on vaikea nähdä tekojensa ja tekemättä jättämiensä seurauksia. Siksi on hyvä tuntea historiaa, tarkastella aiemmin tehtyjä virheitä ja arvioida, olemmeko tekemässä samoja virheitä.
Yksi historian opetus on se, että laajentumishaluiset diktaattorit eivät pysähdy ennen kuin heidät pysäytetään. Aivan kuten Hitler ei pysähtynyt Reininmaalle, Itävaltaan, Tšekkoslovakiaan tai Puolaan, Putin ei pysähtynyt Tšetšeniaan, Georgiaan tai Krimille. Hän ei liioin pysähdy Ukrainaan, ellei häntä pysäytetä. Se, että jotain on tapahtunut ennenkin, ei tarkoita, että sama tapahtuu varmuudella uudelleen, mutta se tarkoittaa, että riski on todellinen ja realistinen.
On syytä olla huolissaan, mutta huolissaan olemisen ei tarvitse tarkoittaa hedelmätöntä murehtimista, panikointia ja pelossa rypemistä. Sen sijaan huoli on syytä kanavoida sellaiseen rakentavaan toimintaan, joka edistää hyviä tavoitteita, rauhaa ja turvallisuutta. Tällaista rakentavaa toimintaa on esimerkiksi Suomen ja Euroopan sitoutuminen Ukrainan systemaattiseen, pitkäaikaiseen ja kasvavaan tukemiseen, sekä oman kansallisen ja kollektiivisen puolustuskykymme kohentamiseen. Tämä on tie sekä Ukrainassa käytävän sodan lopettamiseen että uusien sotien estämiseen.
Yhteiskunnassamme on myös sisäisiä turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä, kuten rikollisuus, huumeet sekä koulujen ja asuinalueiden segregoituminen. Monet näistä kasvavista ongelmista liittyvät maahanmuuttoon. Myös maahanmuutosta käytävä keskustelu ja sitä säätelevä lainsäädäntö ovat vuosikymmenten ajan kärsineet siitä, että ilmeisiltäkin ongelmilta ja vaaroilta on haluttu sulkea silmät ja korvat.
Turvallisuudentunnetta ja ihmisten hyvää mieltä on pidetty tärkeämpinä asioina kuin maahanmuuton konkreettisia kielteisiä vaikutuksia ihmisten turvallisuuteen ja hyvinvointiin. Jos kehitystä olisi alun alkaen tarkasteltu rehellisesti ja avoimin silmin ja jos muiden maiden, kuten Ruotsin kokemuksista, olisi otettu oppia, tilanne ei olisi koskaan päätynyt tällaiseksi.
Tapahtumat itärajalla sekä kasvava siirtolaispaine Välimerellä ovat herättäneet keskustelua turvapaikkaa ja maahanmuuttoa koskevan kansallisen ja kansainvälisen lainsäädännön tilasta ja soveltuvuudesta tämän päivän realiteetteihin. Jos turvapaikkajärjestelmästä on käytännössä tullut väylä taloudelliselle massasiirtolaisuudelle, ja jos tämä siirtolaisuus käytännössä kuormittaa sosiaaliturvajärjestelmäämme ja rikkoo yhteiskuntaamme rikollisuuden ja eriytymisen muodossa, järjestelmä menettää uskottavuutensa, hyväksyttävyytensä ja legitimiteettinsä. Lainsäädäntöä ja Suomea sitovaa kansainvälistä sopimusjärjestelmää, tai ainakin niiden tulkintaa, on välttämätöntä päivittää vastaamaan aikamme tarpeita.
Maassamme ja yhteiskunnassamme moni asia on hyvin. Tämä ei kuitenkaan ole syy olla puhumatta niistä asioista, jotka ovat huonosti tai jotka ovat vaarassa kehittyä huonoon suuntaan. Ongelmat ja vaarat eivät mene pois sillä, että niistä vaietaan. Päinvastoin, vaikeneminen antaa niille tilaa kasvaa, jolloin niiden torjuminen ja ratkaiseminen muuttuu vaikeammaksi.
Demokraattisessa yhteiskunnassa kansalaiset valitsevat itselleen päättäjät. Päättäjien velvollisuus on keskittyä näihin ikäviin asioihin, jotta kansalaiset voivat elää hyvää elämää turvassa. Päättäjillä ei ole oikeutta huolettomuuteen eikä katteettomaan optimismiin.
Toivotan teille kaikille hyvää uutta vuotta 2024. Kuten aiemmat vuodet, tämäkin vuosi tuo varmasti mukanaan yllätyksiä. Kaikkeen ei ole mahdollista varautua, mutta varautukaamme parhaamme mukaan kaikkeen sellaiseen, mikä on nähtävissä ja ennakoitavissa.
JUSSI HALLA-AHO
Artikkeliin liittyvät aiheet
Mitä mieltä?
Aiheeseen liittyviä artikkeleita


Halla-aho varoittaa Kiina-riippuvuudesta ja kehottaa irtikytkentään hyvissä ajoin: ”Riski ei saa realisoitua”

Tukholman poliisin vaikea valinta: ”Jos lapsella on ase kädessä, siihen ei reagoi samoin kuin aikuiseen”

Sisäministeri Rantanen: Itäraja pysyy kiinni – sulun jatkaminen välttämätöntä

Halla-aho selvästi suosituin presidenttiehdokas Aurinkorannikon suomalaisten keskuudessa

Jussi Halla-aho: Venäjä ei missään olosuhteissa ota riskiä konfliktiin joutumisesta Naton kanssa

Halla-aho Fingon vaalitentissä: Jokaisen lapsen pitäisi saada elää lapsuutensa ilman väkivaltaa, väkivallan uhkaa ja pelkoa kiusatuksi tulemisesta

Tuore presidenttigallup: Halla-ahon kannatus kasvussa

Hakkaamista, kuristamista ja tappouhkauksia – peruskoulun arkea Ruotsissa

“Kaupasta saa varastaa” -ajattelu on johtanut kauppojen sulkemisiin Yhdysvalloissa – vähemmistöjen asuinalueiden ruokatasa-arvo on uhattuna
Viikon suosituimmat

Vigelius: Ylen tulisi keskittyä perustehtäviinsä eikä mielipiteelliseen ja aktivistiseen tuotantoon
Europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen väläytti aiemmin tällä viikolla ajavansa Yleisradion lakkauttamista. Kansanedustaja Joakim Vigelius katsoo nyt, että tällä hetkellä on relevanttia keskustella siitä, mikä on sovelias Ylen rahoituksen taso, koska lähes kaikki eduskuntapuolueet edellyttävät yksimielisyyttä Yle-päätöksissä.

Oppositiopuolueilla enemmistövalta 18 hyvinvointialueella – ryhmärahoista ja palkkioista leikkaaminen on mahdollista, jos kepulla ja vihervasemmistolla on tahtoa luopua hillotolpista
Hyvinvointialueet ovat itsehallinnollisia alueita, jotka voivat itse päättää siitä, miten ja mihin kohteisiin alueiden saama valtion rahoitus käytetään. Ratkaisun avaimet ovat oppositiopuolueilla, joilla on 18 aluevaltuustossa 21:stä yksinkertainen enemmistö.

Afganistanilainen turvapaikanhakija iski autolla ihmisjoukkoon Münchenissä – kymmeniä ihmisiä loukkaantui osin hengenvaarallisesti

Aluevaltuustojen hillotolppiin hupenee vuodessa yli 20 miljoonaa euroa – pelkän ryhmärahan lopettamisella voisi rahoittaa kokopäivähoidon kuukausikustannukset 1 600 vanhukselle
Perussuomalaisia lukuun ottamatta johtavat poliitikot ovat kunta- ja aluevaalien alla sangen haluttomia keskustelemaan aluehallinnon palkkioiden, kulukorvausten ja ryhmärahojen leikkauksista. Näistä kuluista säästämällä voitaisiin kuitenkin merkittävästi purkaa hoitovelkaa ja samalla voitaisiin keventää hoitotyötä tekevien terveydenhuollon ammattilaisten kuormaa.

Eduskunta-aloite vaatii vähemmistöjen ”positiivisen syrjinnän” kieltämistä
Perussuomalaisten kansanedustajat Teemu Keskisarja, Ari Koponen, Jani Mäkelä ja Onni Rostila ajavat muutosta yhdenvertaisuuslakiin.

New Yorkissa taistellaan “paperittomien” luksushotellimajoituksen maksamisesta – Musk vaati rahojen takaisinperintää
Elon Muskin DOGE-tiimi on jatkanut liittovaltion virastojen kirjanpidon tarkastamista. Epämääräisiä maksuja löytyy koko ajan ja valtion virkamiesten pallit kaatuilevat. Neljä liittovaltion hätätilaviraston virkamiestä sai potkut maksettuaan New Yorkin kaupungille avustuksia laittomasti maassa olevien majoittamiseen liittyen, vaikka presidentti Trump oli käskenyt keskeyttää kaikki ei-välttämättömät maksut.

Hoitajat kerskuivat somessa juutalaisten murhaamisella australialaisessa sairaalassa – ”Sairasta, iljettävää ja häpeällistä”
Kahdelle Sydneyn sairaalan työntekijälle tuli lähtö, kun nämä videolla uhkasivat tappaa israelilaiset potilaansa. Hoitajat kerskuivat tallenteella myös sillä, etteivät suostu hoitamaan juutalaispotilaita. Poliisi on aloittanut perusteelliset tutkimukset mahdollisista rikoksista.

Saksa kielsi arabiankieliset julisteet ja iskulauseet mielenosoituksissa
Häiriökäyttäytyminen ja jopa suoranaiset rikokset ovat olleet Saksassa kasvava ongelma Palestiinan puolesta järjestetyissä mielenosoituksissa. Iskulauseissa on vaadittu arabiaksi muun muassa Israelin ja juutalaisten tuhoamista. Nyt viranomaiset ovat puuttuneet asiaan.

Tutkimus: Brittinuoret pitävät maataan rasistisena – vain joka kymmenes olisi valmis sotimaan maansa puolesta
Puolet brittinuorista pitää maataan rasistisena ja vain joka kymmenes taistelisi maansa puolesta. Maahanmuutto on muuttanut yhteiskuntaa ja Lontoossa joka kahdestoista kadulla vastaan tulija on maassa laittomasti. Kansanedustaja Vigelius näkee tässä "woken ja länsimaisen itseinhon tuhoisat seuraukset".

Ruotsin Kela maksaa vuosittain miljardituet vilpillisille kansalaisille – tapausten määrä moninkertaistunut muutamassa vuodessa
Konstit on monet kun kansalaiset huijaavat rahaa hyvinvointivaltiolta. Tukipetosten määrä on moninkertaistunut muutamassa vuodessa. Tyypillinen vilunki on tukien maksaminen henkilölle, joka on jo poistunut maasta. Ruotsin Kelan eli Försäkringskassanin miljardilukuihin on perehtynyt Fokus-media.