HS julkaisi perjantaina PS:n kriminaalipoliittista ohjelmaa jutun. HS:n haastattelemien asiantuntijoiden mukaan ”Perussuomalaisten ohjelma lisäisi vankien määrää mutta ei vähentäisi rikollisuutta”. Lakivaliokunnan puheenjohtaja Leena Meri (ps.) moittii HS:n johtopäätöksiä ja ”valikoituja asiantuntijoita”.
Leena Meri kirjoittaa HS:lle osoittamassaan vastineessa seuraavasti:
”Perussuomalaiset julkaisi tässä kuussa kriminaalipoliittisen ohjelman, jossa vaaditaan muun muassa henki-, väkivalta- ja seksuaalirikoksista tuomittavien rangaistusten koventamista, rangaistusten paljousalennuksista luopumista, ehdonalaisen vapauttamisen edellytysten kiristämistä ja vaarallisten vankien vapautumisen estämistä.
Helsingin Sanomien haastattelemat valikoidut asiantuntijat kritisoivat perussuomalaisten ohjelmaa toteamalla sen lisäävän vankien määrää vähentämättä kuitenkaan oleellisesti rikollisuutta tai sen aiheuttamia haittoja ja luovan väärän kuvan Suomen kriminaalipoliittisesta tilanteesta.
Riikka Purra ja Leena meri eduskunnassa.
Jutusta ei kuitenkaan käy mitenkään ilmi perussuomalaisten ohjelmassa esiin tuodut faktat siitä, että monista vakavista rikoksista tuomitaan Suomessa olennaisesti lievempiä rangaistuksia kuin muissa Pohjoismaissa. Me emme ole keksineet tätä omasta päästämme, vaan asiaa on tutkittu Eduskunnan tietopalvelun toimesta. Esimerkiksi vain noin joka toinen raiskaaja joutuu Suomessa vankilaan, kun vastaava luku on Ruotsissa lähes 90 prosenttia. Taposta tuomitaan Suomessa tyypillisesti vankeutta noin yhdeksän vuotta, kun Norjassa vastaava tuomio on 15 vuotta. Useammasta rikoksesta tuomittavan yhteisen rangaistuksen enimmäispituus on Suomen lain mukaan 15 vuotta, kun se Norjassa on 21 vuotta. Elinkautinen rangaistuskin on Suomessa lyhyempi kuin verrokkimaissa.
On erikoista, että siinä missä Ruotsissa kiristetään rangaistuksia, niin Suomessa tällaiset ehdotukset ammutaan välittömästi alas propagandatyyppisenä liioitteluna.
Jutussa ei huomioida myöskään mitenkään esimerkiksi sitä, että Ruotsin uusi hallitus aikoo kiristää väkivalta- ja seksuaalirikosten rangaistuksia, luopua pääasiassa rangaistusten paljousalennuksista ja pidentää yhteisen rangaistuksen enimmäiskestoa. Kysymys on samanlaisista uudistuksista, joiden tekemistä on vaadittu perussuomalaisten ohjelmassa. On erikoista, että siinä missä Ruotsissa kiristetään rangaistuksia, niin Suomessa tällaiset ehdotukset ammutaan välittömästi alas propagandatyyppisenä liioitteluna. Jos rangaistusten kiristäminen tai kovat rangaistukset eivät vähennä rikollisuutta, niin samalla logiikalla tulee olleeksi sitä mieltä, että rangaistuksia olisi kiristämisen sijaan lievennettävä tai jopa poistettava kokonaan. Tätä ei varmaan kukaan kannata.
HS:n jutussa vieroksutaan myös perussuomalaisten ohjelman ehdotuksia vaarallisten vankien vapauttamisen edellytysten kiristämisestä ottamatta lainkaan huomioon sitä, että vastaavan tyyppisiä järjestelmiä on jo käytössä muissa maissa.
HS:n jutussa vieroksutaan myös perussuomalaisten ohjelman ehdotuksia vaarallisten vankien vapauttamisen edellytysten kiristämisestä ottamatta lainkaan huomioon sitä, että vastaavan tyyppisiä järjestelmiä on jo käytössä muissa maissa. Vaarallisten vankien jopa pysyvä eristäminen varmuusvankeuden avulla on jo mahdollista ainakin Norjassa ja Tanskassa. HS:n haastatteleman rikosoikeuden professorin mukaan on ongelmallinen ajatus, että ihmisille voitaisiin määrätä rangaistuksia ennusteiden perusteella. Näin tehdään kuitenkin jo nykyään. Olisiko vaarallisuusarvioiden tekeminen siis lopetettava kokonaan myös esimerkiksi elinkautista istuvien sarjamurhaajien kohdalla?
Samainen professori myös toteaa, ettei puolueilla ole aiemmin juurikaan ollut laajoja kriminaalipoliittisia ohjelmia ja että suomalaisen rikosoikeuden ja rangaistusjärjestelmän kehitys on perustunut asiantuntijatietoon. Lausuntoa ei voi muuta kuin ihmetellä ja sitä onkin tulkittava niin, että muiden Pohjoismaiden Suomea tiukemmat rikosoikeudelliset ratkaisut eivät kyseisen professorin käsityksen mukaan perustu asiantuntijatietoon. Vai eikö hän arvosta heidän asiantuntijuuttaan?
Onko siis tosiaan niin, että Ruotsin uuden hallituksen kriminaalipoliittiset linjaukset rangaistusten kiristämisestä ja paljousalennusten poistamisesta eivät perustu asiantuntijatietoon? Samaa voidaan kysyä Norjassa ja Tanskassa käytössä olevasta järjestelmästä vaarallisten vankien eristämiseksi. Vai onkohan kuitenkin niin, että siellä rikollisuuteen suhtaudutaan tiukemmin.
Selvää on, että ihmisten oikeus turvallisuuteen ja fyysiseen koskemattomuuteen maksaa. On kuitenkin muistettava, että sekin aiheuttaa kustannuksia yhteiskunnalle, jos ihminen vaikka vammautuu loppuiäkseen rikoksen seurauksena. Minkä hintalapun suomalaiset asiantuntijat antaisivat ihmishengelle tai lapselle, joka on raiskattu? HS:n jutussa rikoksen uhrin ja hänen läheistensä näkökulma asiaan onkin unohdettu täysin. Rangaistuksen olisi kuitenkin oltava oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen.
Kysymys on pohjimmiltaan arvovalinnasta ja siitä kenen oikeuksia painotetaan. Rikoksentekijöiden vai uhrien ja kanssaihmisten? Perussuomalaisille tämä valinta on selkeä: uhrin oikeudet ja kanssaihmisten turvallisuus tulee aina ensin.”
SUOMEN UUTISET