Europarlamentaarikko Pirkko Ruohonen-Lerner nostaa Suomen Uutisissa esille EU:n perussopimuksiin kaavaillut suuret muutokset. Hän arvioi, että pyrkimys on tehdä EU:sta eräänlainen liittovaltio. Siinä jäsenmaista tulisi EU:n supervallan alueita. Muutokset uhkaisivat kansallisvaltioiden suvereniteettia. VTT, Suomen Pankin ex-osastopäällikkö Heikki Koskenkylä analysoi Suomen Uutisille EU:n haasteita ja tulevaisuudennäkymiä.

Ruohonen-Lerner on kritiikissään täysin oikeassa. Perussopimukset luotiin 1990-luvun alussa, kun EU perustettiin Maastrichtin sopimuksella. Sopimusten muuttaminen on ollut vaikeata, koska se edellyttää jäsenmaiden yksimielisyyttä. Nyt on käynnissä todella dramaattinen muutos perussopimuksiin. Euroopan parlamentin valiokunta ehdottaa mietinnössään yhteensä 267 tarkistusta perussopimuksiin.

Perussopimusten muuttamisyritys osuu hankalaan ajankohtaan, koska EU:lla on valtavia haasteita muutenkin. EU:n komissio tähtää EU:n merkittävään laajentumiseen, mikä toisi mukanaan suuria haasteita. Toiseksi EU:n sisämarkkinat eivät ole kehittyneet odotetusti. Tämä heijastuu myös EU:n huonoon taloudelliseen menestykseen. Kolmanneksi EU on lisännyt yhteisen velan ottoa ja tukien määrää. Komissio on ilman selkeätä päätöstä tekemässä EU:sta velka- ja tulonsiirtounionia. Myös jäsenmaiden valtioiden tuen maidensa yrityssektorille on sallittu kasvaa valtavasti.

Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on viime aikoina kannattanut voimakkaasti laajenemista itäänpäin. Hän perustelee laajenemista sillä, että EU:n geopoliittinen painoarvo kasvaisi. Hän pitää laajentumista jopa EU:n kohtalonkysymyksenä. Hän saattaa olla tässä pahasti hakoteillä. Jäsenyysneuvottelut ovat olleet jo pitkään käynnissä usean Balkanin alueen maan kanssa. Näitä ovat Albania, Bosnia-Hertsegovina, Montenegro, Pohjois-Makedonia ja Serbia. Neuvottelut on päätetty käynnistää Ukrainan ja Moldovan kanssa. Myös Georgia haluaa päästä jäsenmaaksi. Turkin kanssa neuvottelut eivät ole edenneet. Jos kaikki hyväksyttäisiin jäseniksi, niin EU kasvaisi peräti 35 maan yhteisöksi.

Laajentuminen muuttaisi olennaisesti unionin poliittista valtatasapainoa. Jäsenmaiden välinen heterogeenisuus kasvaisi valtavasti. Taloudelliset erot maiden välillä kasvaisivat ja samoin asukaskohtaisen kansantulon erot. Paine tulonsiirtoihin korkean elintason maista alemman tason maille kasvaisi suuresti. Kehittyneitä ja toimivia sisämarkkinoita olisi hyvin vaikea luoda. Poliittiset erimielisyydet kasvaisivat. Uusissa jäsenmaissa on myös paljon korruptiota ja osassa heikosti toimiva demokratia. Jäsenyyden ehdoissa ei saisi tinkiä lainkaan. Laajenemiseen pitäisi varata aikaa 10-20 vuotta. Ursula von der Leyenin kiirehtimistä uusien jäsenien ottamisessa on vaikeata ymmärtää. Se voisi johtaa pikemminkin EU:n hajoamiseen tai ainakin toiminnan halvaantumiseen sekä jatkuvaan riitelyyn päätöksenteossa.

Kun EU perustettiin 1990-luvun alussa, sen kantava idea oli sisämarkkinat. Ajatus oli lähtöisin ranskalaiselta poliitikolta ja Euroopan unionin komission puheenjohtajalta Jacques Delorsilta. Tavoitteena oli tehostaa tavaroiden ja palvelujen liikkumista maiden välillä, samoin myös pääoman ja työvoiman osalta. Esikuvana oli Yhdysvaltojen talousmalli. Eurokin perustettiin pitkälti samaa tarkoitusta varten. Ajatuksena oli pienentää valuuttariskejä maiden välisessä toiminnassa. Sisämarkkinat kehittyivätkin hyvin lähinnä teollisuuden osalta noin 20 vuoden ajan. Kansainvälinen finanssikriisi vuosina 2008-2009 johti kuitenkin pysähdystilaan integraatiossa. Sitten alkoi vuoden 2010 euroalueen kriisi. Useita maita jouduttiin tukemaan. Eurokin ajautui kriisiin ja pelastettiin EKP:n tuella.

Palvelujen integraatio ei ole juuri edennyt. Tavoitteeksi asetettu pääomamarkkinaunioni ei ole toteutunut. Yritysten ulkoisesta rahoituksesta on edelleen pääosa pankkiluottoja, pääomamarkkinoilta rahoitusta tulee vähemmän. Euroopan unionin sisämarkkinat toimivat heikosti verrattuna Yhdysvaltojen liittovaltion talouteen. Euroopan unionin arvokkain ydin sulaa. Helsingin Sanomien pääkirjoitus 13.11.2023 otsikolla ”Eurooppa näivettyy, kun maailma menee menojaan” on dramaattista tekstiä. Tavaroiden, palvelujen, pääomien ja ihmisten vapaan liikkuvuuden sisämarkkinat eivät ole edenneet. Unionin arvokkain ydin sulaa.

Vuosituhannen alussa rakennellun Lissabonin strategian mukaan EU:n tavoite oli olla vuoteen 2010 mennessä maailman kilpailukykyisin tietotaitopohjaan perustuva talous. Tämä on jäänyt haaveeksi. Yhdysvallat on ollut jatkuvasti paljon dynaamisempi ja innovatiivisempi talous kuin EU tai mikään sen jäsenmaa erikseen. Yhdysvaltain BKT:n kasvuvauhti on ollut viimeiset 15 vuotta kaksinkertainen EU:hun verrattuna.

EU:n kolmas ongelma on yhteisen velan ja tukipolitiikan kasvu. Näitä komissio suunnittelee lisää. Lisäksi komissio on antanut luvan lisätä jäsenmaiden suoria tukia yrityksille vuosi toisensa perään. Komissio löyhensi valtiontukien antamista ensin koronakriisissä, sitten Venäjän aloittaman Ukrainan sodan ja energiakriisin vuoksi. EU-maat antoivat poikkeustukia yrityksille vuosina 2020-2021 noin 700 miljardia euroa. Viimeisten vajaan kahden vuoden aikana tukia on myönnetty yli 700 miljardia euroa. Neljässä vuodessa tukia on annettu lähes 1 500 miljardia euroa.

Valtion tuet sotkevat markkinoiden toimintaa valtavasti. Resurssit eivät liiku maasta toiseen. Pienet valtiot, kuten Suomi, ovat häviäjiä. Tässä kilpailussa ne eivät pysy mukana. Vaikka Yhdysvalloissakin on lisätty tukia, toimii markkinaehtoinen talous edelleen hyvin. Siellä on hyvin tehokkaat sisä- ja pääomamarkkinat. Yrityssektori on voimissaan. Vuosituhannen alussa sadasta maailman suurimmasta yrityksestä 40 oli eurooppalaisia. Nyt niitä on enää 12. Lisäksi maailman markkina-arvoltaan kolmenkymmenen suurimman yrityksen joukossa on vain kolme eurooppalaista yritystä, joista kaksi on unionin jäsenmaissa ja yksi sveitsiläinen. Suurin osa on amerikkalaisia. EU:n osuus maailman bruttokansantuotteesta on laskenut selvästi. Vastaavasti Kiinan ja Yhdysvaltain osuus on kasvanut. Kiinalla on silti vielä pitkä tie Yhdysvaltain tasolle.

Euroopan unioni on ”taantuva suurvalta”. Laajeneminen 35 valtion yhteisöksi voisi olla katastrofi. EU hajaantuisi entistä enemmän hyvin eritasoiseksi maajoukoksi. Komission ja parlamentin tulisi lopultakin keskittyä sisämarkkinoiden eli integraation kehittämiseen ja syventämiseen. Mallia voisi ottaa Yhdysvalloista. Tehtävä on hyvin haastava ja vaativa. Se vie paljon aikaa. Laajentumista on syytä siirtää kauaksi tulevaisuuteen. Vallan keskittäminen komissiolle tulee pysäyttää. Se johtaa vain tehottomuuden kasvuun. Tukipolitiikan kasvattaminen tuhoaa markkinatalouden toiminnan ja vääristää resurssien allokoitumista. Kaiken kaikkiaan EU:n näkymät ovat nyt varsin sumuiset ja sekavat. Hallituksen on syytä arvioida Suomen linjaa EU:n muutoksiin ja kehittämiseen erityisen suurella huolella.

Heikki Koskenkylä