Mäkynen: Ei enää senttiäkään rahaa Afrikkaan

Afrikka-komissaari Jutta Urpilaisen mielestä Afrikkaan pitäisi pumpata nyt rahaa korona-apuna tai millä tahansa tekosyyllä, koska se on sijoitus tulevaisuuteen. – Näinköhän on? Entäs Kreikan lainat, paljonko tienattiin? Entäs kotimaan hätätila? kysyy perussuomalaisten kansanedustaja Jukka Mäkynen.

Afrikka on manner, jossa on valtavasti luonnonvaroja ja siksi monet Euroopan maat perustivat sinne aikoinaan siirtomaita.

– Afrikan maiden itsenäistyessä siellä on edelleen valtavat luonnonvarat. Myöskään ongelmia väestön ruokkimiseen ei pitäisi olla, koska Afrikassa on mahdollista saada jopa kolme satoa vuodessa. Maan alla on vettä yllin kyllin kasteluvedeksi, jopa Saharan alla on valtava vesivaranto! Me täällä Pohjolassa yritetään saada edes se yksi sato vuodessa. Meidänkö pitää nyt pumpata rahaa Afrikkaan, kun he eivät itse pysty viljelemään tehokkaasti? Missähän se ongelma on? ihmettelee perussuomalaisten kansanedustaja Jukka Mäkynen.

Kehitysapua pumpataan avuttomille

Mäkysen mukaan ongelma on monimutkainen ja siitä on vaikea puhua niin, ettei se suututtaisi vihervasemmistolaisia.

– Tottakai hädänalaisia pitää auttaa, mutta niin ettei syntyisi riippuvuussuhdetta avunantajaan tai että välissä olisi valtavia, vähintäänkin kyseenalaisia ”avustusjärjestöjä”. Kehitys- ja ruoka-avun pumppaaminen joihinkin maihin niin, ettei paikallisväestö enää kykene itse mihinkään, on mielestäni kaikin puolin edesvastuutonta ja typerää.

– Sen sijaan se, että jollekin annetaan eväät pystyä selviämään itse ja keksimään omia ratkaisuja tilanteiden selvittämiseksi, on toimivaa kehitysapua. Tietenkin, jos tätä apua ei haluta riippuvaisuuden takia hyödyntää, niin se on kyllä sitten jo oma vika ja kurja olo itse aiheutettua, Mäkynen sanoo.

Afrikkalaiset opetettu saamattomiksi

Mäkysen mielestä kenenkään ei tulisi olettaa, että joku muu aina tulee ja huolehtii ruokaa pöytään tai kylälle kaivon.

– Suurimpana syyllisenä Afrikan ahdinkoon pidän länsimaisia maailmanparantajia, jotka lievittävät omaatuntoaan rahallisella kehitysavulla ja ruoka-avulla. Juuri he ovat opettaneet afrikkalaiset saamattomiksi.

– Porakaivoja on nyt tehty miljardeilla ja sillä rahamäärällä Afrikan pitäisi olla lähes reikäjuustoa. Vaan eipä ole. Rahat ovat menneet aivan muihin hankkeisiin ja korruptiona heimopäälliköiden ökyautoihin, Mäkynen muistuttaa.

Mustien rasismi ajoi osaajat pois

Ylen viimeisimmän uutisen mukaan eteläinen Afrikka on kärsimässä nälänhädästä ilmastonmuutoksen seurauksena.

– En ole samaa mieltä. Onkohan perimmäinen syy kuitenkaan ilmastonmuutos? Valkoihoiset farmarit olivat tehneet kovan työn esimerkiksi Zimbabwessa ja saaneet maan tuottamaan. Maata kutsuttiin jopa “Afrikan leipäkoriksi”.

– Nyt mustien rasismin ja vallanhimon vaikutuksesta valkoiset maatilalliset on ajettu pois, heitä on murhattu ja kidutettu – tilanne on muuttunut radikaalisti. Länsimainen maatalouden tietotaito on hiljalleen poistumassa eteläisestä Afrikasta, eikä paikallista farmaria, insinööriä ja moniosaajaa ole löytynyt tilalle, Mäkynen sanoo.

Apua vain vapaaehtoistyönä ja koulutuksena

Mäkysen mukaan koulutuksen ja tiedon puute on edelleen ongelmana kehitysmaissa, vaikka siihen on panostettu miljardeilla.

– Hyvänä esimerkkinä ovat alikehittyneistä maista tulleet siirtolaiset, jotka tulivat Kreikan Lesboksen saarelle. Siirtolaiset tietämättömyyttään kaatoivat saarella tuhansia oliivipuita polttopuiksi, jotka olivat paikallisväestön elinkeinoksi tarkoitettuja.

– Suosittelenkin, että rahahanat Afrikkaan suljetaan välittömästi. Sen sijaan annetaan koulutuksella ja tietotaidollamme eväät pystyä selviämään itse ja keksimään omia ratkaisuja tilanteiden selvittämiseksi. Kehitysapua voidaan antaa vapaaehtoistyönä ja koulutuksena – se on sitä kestävämpää kehitystyötä. Kuten tavataan sanoa, älä anna köyhälle kalaa, vaan opeta hänet kalastamaan.

Rahat kotimaisen koronakriisin hoitoon

Mäkynen käyttäisi kehitysapurahat työllisyyteen ja koronakriisin hoitoon kotimaassa.

– Jos rahaa pitää kehitysmaihin lahjoittaa, se voidaan tehdä henkilökohtaisesti vapaaehtoisena lahjoituksena, eikä lain määräämänä kiintiönä. Tämä olisi sitä lähimmäisenrakkautta, tasa-arvoa ja inhimillisyyttä, joka huomioi kaikkia osapuolia, sekä avunantajaa että avunsaajaa.