Merkel murskaamassa EU:n

Saksan liittokansleri Angela Merkel nauttii suurta suosiota maailmalla. Hän on pitkäikäisin nykyisistä EU-maiden johtajista. Nyt hänen sädekehänsä on kuitenkin tahriintumassa eritoten Saksassa, missä yleisradioyhtiö ARD:n Malte Pieper suomi poikkeuksellisen kärkkäästi Merkelin toimia Euroopassa. Pieperin mukaan Merkel on onnistunut vain katkeroittamaan eurooppalaiset.

Merkel on kohdannut pitkän ja yhtaäjaksoisen johtajuuskautensa aikana kaksi rajua eurooppalaista kriisiä. Pieper kuvaa Merkelin onnistumista kriisien selättämisessä perin kylmäkiskoisin sanoin. Pieper näkee vain poltettua maata kaikessa, johon Merkel on puuttunut.

Eurokriisi ja kohtuuttomat hätälainat

Merkelille eurokriisi tuli monien muiden johtajien tapaan yllätyksenä. Markkinat hermostuivat, kun Kreikka ilmoitti budjettialijäämänsä olevan paljon ilmoitettua suurempi. Saksalaisilla pankeilla oli Kreikasta rutkasti nyt epävarmoja saatavia. Saksalaispankit olivat vuosituhannen alussa ahkerasti rahoittaneet Kreikan valtiota, kun kotimaassa rahoituksen kysyntä oli hiljaista.

Aluksi Merkel ei halunnut myöntää Kreikalle hätälainoja. Se olisi merkinnyt suurta pankkikriisiä Saksassa, Ranskassa ja Isossa-Britanniassa. Merkel kuitenkin vaihtoi kantansa ja naamioi pankkituet ”Kreikan auttamiseksi”. Näin veronmaksajien rahat korvasivat länsimaisten pankkien riskit – jättäen samalla euromaat riskien kannattajaksi.

Hätäluotot eivät ole kuitenkaan tulleet ilman suurta hintalappua. Erityisesti Kreikalta vaaditut talousohjelmat olivat musertavia. Nyt Kreikalta vaadittaviin ylijäämiin ei ole pystynyt kuin muutama rikas valtio lyhytaikaisesti. Kreikalta tätä odotetaan vuosikymmenten ajan.

Maahanmuuttokriisi aiheutui yksipuolisesta ilmoituksesta

Kreikka ja Italia painivat myös maahanmuuton kustannusten kanssa, joskin ennen arabikevättä turvapaikkaa haki vain murto-osa siitä, mitä vuonna 2015. Maat olivat suuremmin purnaamatta hoitaneet hakijoiden rekisteröinnit. Merkel kalibroi skaalan korkeuksiin kertaheitolla toivottamalla tervetulleeksi kaikki syyrialaispakolaiset vuonna 2015.

Ilmoitus oli yksipuolinen. Merkel ei neuvotellut muiden EU-johtajien kanssa – lukuun ottamatta Itävallan ex-liittokansleri Werner Faymannia. Ironista kyllä, Merkelin mielestä Saksa ei voi yksipuolisesti käännyttää rajoiltaan muissa EU-maissa rekisteröityjä turvapaikanhakijoita.

Merkelin motiiveja voi vain arvailla. Voi olla, että hän halusi näyttäytyä hyväsydämisenä jouduttuaan eritoten kotimaan paineen vuoksi olemaan kovanaama eurokriisin selvittelyssä.

Lisävastustajia jyvityspäätöksestä

Merkel ymmärsi hyvin nopeasti ilmoituksensa seuraukset, kun sadattuhannet turvapaikanhakijat vaelsivat läpi Balkanin maiden kohti Saksaa. Jo lähes balsamointia vaille valmis ollut vaihtoehtopuolue AfD alkoi kerätä kannatusta maahanmuuttokriittisellä linjallaan.

Merkel halusi jakaa turvapaikanhakijoita ympäri EU:ta. Kun moni maa kieltäytyi, niin Merkel värväsi Brysselin laatimaan pakkokiintiöihin perustuvan mallin ja jyräsi päätöksen läpi enemmistöäänien turvin.

Tässä vaiheessa Merkel oli onnistunut kasaamaan antipatiat Välimeren rantavaltioilta, ja nyt närkästyneiden leiriin oli liittynyt myös usea keskieurooppalainen maa.

Liittovaltiohenkisille johtajille saavillinen kylmää vettä

Merkel on pääosin torjunut Ranskan presidentti Emmanuel Macronin toivomat euroalueen uudistukset. Macron haluaisi kehittää euromaista liittovaltiota. Macron on perustellut päämääräänsä uusien eurokriisien ehkäisyllä.

Merkel on nyökkäillyt uudistusten olevan tarpeen ja kehunut Macronia. Myötämielisyys on jäänyt pääosin sanoihin.

Kaiken kaikkiaan Merkelin pitkää yhtäjaksoista liittokanslerikautta voi arvioida monella tapaa. Eurokriisi oli kinkkinen, eikä sitä olla vieläkään lopullisesti nujerrettu. Merkelin toimia voi pitää onnistuneina, koska euro ei hajonnut vuonna 2012. Toisaalta hänen ensimmäisen kautensa alussa EU-maat olivat paljon yhteneväisempiä kuin mitä he ovat nyt, kun Merkel on johtanut Saksaa kolme kautta.