Mikä ajaa nuoren rikoksen polulle?

Kun 15-17-vuotiasta epäillään rikoksesta, nuorelle tehdään muun muassa seuraamusselvitys. Mutta jos yhteiskunnan täytyy leikkiä vanhempien roolia, on jokin mennyt pahasti pieleen.

Nuori turvautuu väkivaltaan ja laittomiin tekoihin, jos hänellä ei ole tunnetta omien taitojen kehittymisestä tai hän muilla tavoin kokee olevansa heikossa asemassa.

Ensimmäinen rike ei kuitenkaan välttämättä tarkoita nuoren syrjäytymistä. Nuorisotoimen johtaja Tommi Laition mielestä sana syrjäytyminen on enemmänkin leima otsaan, eikä sanaa pitäisi käyttää laisinkaan.

– Ilmaisu ei auta tapauksien ehkäisemisessä. Päinvastoin. Nuoret pelkäävät tekevänsä jonkun virheen elämässä, ja että he tippuvat yhteiskunnasta. Liiallinen osoittelu johtaa siihen, että tukea haetaan vääristä asioista.

Toinen mahdollisuus

Rikoksen tehneestä nuoresta tehdään aina lastensuojeluilmoitus, mutta asiakkuus ei tarkoita automaattisesti huostaanottoa. Se on itse asiassa viimeisin ja usein vain ääritapauksissa käytettävä toimenpide.

– Lastensuojelu antaa usein ikävän kaiun, mutta todellisuudessa sen tarkoitus on auttaa, Laitio muistuttaa.

Lastensuojelun lisäksi nuorelle tehdään rikosseuraamuslaitoksen selvitys, jonka tekemiseen osallistuu poliisi, syyttäjä ja sosiaaliviranomaiset. Nuoren kuuleminen selvityksen tekemisessä on tärkeää.

– Hänen pitää ymmärtää tehneensä väärin, mutta samalla on annettava toinen mahdollisuus. Nuori ei välttämättä ole ajatellut rikoksen seurauksia ennen tekoa, Laitio sanoo.

Seuraamusselvityksessä ilmenee nuoreen liittyvät olennaiset tiedot perhesuhteista, ystäväpiiristä, koulunkäynnistä tai työstä sekä päihteiden käytöstä. Tarkoituksena on selvittää tarvittavat tukitoimet, joilla nuorta autetaan rikoksettomaan elämään.

Vanhemmilla tärkeä rooli

Vanhempien rooli on yksinkertaisesti se, että nuori kokee olevansa rakastettu ja että kotona on turvallista olla. Tämä on ennaltaehkäisevää työtä nuoren rikoksettoman elämän hyväksi.

– Jos yhteiskunnan täytyy ottaa perheen roolia, jokin on mennyt jo pahasti pieleen, nuorisotoimen johtaja Laitio sanoo.

Kaikille vanhempien tuki ei kuitenkaan ole tärkein tai sitä ei vain ole saatavilla. Silti jokaisella pitäisi olla ainakin yksi luotettava aikuinen elämässä.

– Sellainen henkilö, jota nuori katsoo ylöspäin ja kunnioittaa.

Kun nuorilta itseltään kysyttiin, mikä heidän hyvinvoinnin kannalta on tärkeintä, kaverit ja kesätyö nousivat ykköseksi.

– Nuoret haluavat omaa rahaa ja tutustua uusiin ihmisiin. Työn saaminen on vain nykyään tosi vaikeaa, Laitio toteaa.

Nuoret käyttävät myös kaikista ikäryhmistä eniten julkisia tiloja, kuten puistoja. Osa toiveistakin kohdistuu niihin.

– Niin pieniltä asioilta kun nämä tuntuvatkin, nuoret toivoivat lisää katuvaloja ja roskiksia.

Rahanpuute häpeä nuorille

Nuoret tarvitsevat myös mielekästä tekemistä vapaa-aikana.

– Harrastuksen ei tarvitse olla se kaikista kallein, jos sellaiseen ei ole vanhemmilla varaa. Se voi olla vaikka nuorisotalolla käyminen.

Pelkästään Helsingissä on 60 nuorisotaloa ja muita maksuttomia harrastusmahdollisuuksia lisätään jatkuvasti. Esimerkiksi urheilusaleja, joissa nuoret saavat vapaasti viettää aikaa.

– Jalkapalloa ja tanssia tarjotaan myös puolet halvemmalla, Laitio kertoo.

Joskus vanhemmat vapautetaan lukukausimaksuista kokonaan.

– Se pitää vain tehdä niin, ettei se näy muille. Rahanpuute voi olla nuorille häpeä, Laitio jatkaa.

Joskus nuori keksii tekosyitä jättää väliin harrastus, jos hän tietää vanhempien heikosta rahatilanteesta. Myös sellaiset harrastukset jäävät, jotka vievät liikaa aikaa.

– Nuoret haluavat olla kavereiden kanssa, se on tärkeintä. Liian kilpailuhenkiset harrastukset lopetetaan helposti.

Kela ei myöntänyt tukea yh-äidille

Neljän lapsen äiti oli viettämässä pikkujouluja, kun puhelin soi. Langan päässä oli poliisi, joka ilmoitti, että naisen kahta poikaa epäillään törkeästä ryöstöstä. Nuorempi, 14-vuotias, vietiin mummolaan ja 17-vuotias isoveli joutui poliisin huostaan.

Pojat olivat kaveriporukassa päättäneet ryöstää ohikulkevan 22-vuotiaan miehen Helsingin Lauttasaaressa. Ensin he lyöttäytyivät uhrin seuraan, jonka jälkeen yksi heistä kaivoi esille pesäpallomailaa muistuttavan puisen astalon. Uhria uhkailtiin ja sen jälkeen potkittiin päähän.

Veljesten äiti oli ottanut yhteyttä lastensuojeluun ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten.

– Vanhemman pojan kanssa on ollut aiemminkin ongelmia, äiti myöntää.

Äidin toiveesta poika sijoitettiin tuolloin nuorisoasemalle, jossa hän oli kolmisen kuukautta. Nainen päätti jäädä kotiin puolipäiväisesti. Hän pyysi TE-toimistosta lausunnon päivärahaa varten.

– En voinut tehdä töitä niin, että tulisin vasta kymmeneltä kotiin ja lähtisin aamulla viiden aikaan. Nuorin lapsista oli silloin 6-vuotias, hän sanoo.

Tukea puolipäivätyöhön ei kuitenkaan tippunut.

– Sain kyllä puoltavan lausunnon lastensuojelusta. Heidän mielestä puolipäiväisyys oli lasten turvallisuuden kannalta hyvä ratkaisu. Mutta Kelan mukaan en ollut oikeutettu tukeen, koska olin heidän mielestä itse tehnyt päätöksen tehdä puolipäivätöitä.

Kielteisestä päätöksestä huolimatta nainen on tehnyt puolikasta päivää jo kaksi vuotta. Tämä vaikuttaa myös siihen, että ylimääräistä rahaa ei ole.

– Lapset toivovat, että he voisivat harrastaa jalkapalloa, mutta siihen ei ole varaa. Olisi hyvä, jos heillä olisi jotain muuta tekemistä kuin hengailla metroasemalla.

Artikkeli on julkaistu Perussuomalainen-lehden numerossa 1/15.