Kun kansakunnan silmät viimein avautuivat, Ruotsi haki puolustusliitto Nato:n jäsenyyttä. Sama paradigman muutos koskee rikoslainsäädäntöä sekä lakien soveltamista. Fokus siirtyy rikoksen uhriin rikollisten ymmärtämisen sijasta. Rikolliset ansaitsevat rangaistuksensa.

Ruotsin porvarihallitus lupasi palauttaa maahan järjestyksen. Ihan niin ei ole käynyt – ainakaan vielä hallituksen ensimmäisen virkavuoden aikana. Aseet puhuvat edelleen ja klaanimafia järsii hyvinvointiyhteiskunnan perustuksia.

Moderaattipuolueen piireissä onkin puhuttu paradigman vaihdoksesta. Sisäpolitiikan ja lainsäädännön kurssin kääntämisessä on kyse tavallaan samankaltaisesta kansallisesta omakuvan muutoksesta, joka johti Ruotsin Nato-hakemukseen.

– Ruotsi heräsi kovin myöhään, eikä täällä ole haluttu ottaa kantaa suuriin ongelmiin, sanoo oikeusministeri Gunnar Strömmer Dagens Nyheterissä.

Pitkään jatkunut rauhan aika sulki ruotsalaisten silmät todelliselta maailmalta.

– Jos mitään ei tehdä, tuntemamme Ruotsi saattaa olla menetetty, analysoi Strömmer tämänhetkistä hyvinvointiyhteiskunnan tilannetta.

Uhri on rikollista tärkeämpi

Oikeusministeri kutsuu oikeusvaltion näkökulman muutosta perspektiivin vaihtamiseksi. Rikoksen uhrin asema ja tuntemukset ovat lopultakin tärkeämpiä kuin rikollisen henkinen ja aineellinen hyvinvointi.

Kovemmat otteet ovat myös rikollisuuden ehkäisyä. Yhteiskuntaa on suojeltava, ei rikoksentekijää. Siksi tuomioistuimen ei pitäisi ottaa ratkaisuissaan huomioon esimerkiksi sitä, sattuuko joku menettämään tuomion myötä mahdollisen työnsä.

– Pulssi kyllä nousee, kun kuulen ihmisten väittävän yksipuolisesti, että kovemmat rangaistukset eivät toimi. Miten niin eivät toimi? Joukossamme on rikosten uhreja, joiden kodit on räjäytetty ja omaisia, jotka ovat menettäneet rakkaan perheenjäsenensä, huomauttaa Strömmer, joka haluaisi muuttaa käsitystä rikollisen saaman rangaistuksen motiivista.

Ruotsidemokraatit muutoksen takana

Tunnettu politiikan toimittaja Lena Mellin kirjoitti taannoin Aftonbladetissa, ettei Ulf Kristersson olisi pääministeri ilman Jimmie Åkessonin ja hänen valitsijoidensa tukea. Sama koskee tietysti oikeusministeri Strömmeriä.

Siksi molemmat ovat varovaisia tuomitessaan ruotsidemokraattisten vaikuttajien lausuntoja. Varsinkin silloin, kun kyseessä on uskontokriittinen valtiopäivien lakivaliokunnan puheenjohtaja Richard Jomshof (ent. Lohikoski).

– Jos he käyvät hänen kimppuunsa suuttuu Åkesson, eivätkä he halua purra ruokkivaa kättä. Sisimmässään heitä tietysti ottaa päähän, toimittaja arvelee.

SUOMEN UUTISET