Ylen A-studio kysyi äskettäin puolueilta, voisiko ne lähteä ajamaan Suomeen lakia joka antaa työntekijöille mahdollisuuden irrottautua työpaikastaan vapaa-ajallaan ja olla käyttämättä älypuhelintaan ja sen työsähköpostia? Tulokset julkaistiin kaikkien puolueiden osalta A-studiossa tiistaina. Kooste löytyy myös Ylen verkkosivuilta.
Puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo vastasi perussuomalaisten puolesta. Vastauksessa korostui haluttomuus sääntelyn lisäämiseen.
Suomen Uutiset julkaisee Slunga-Poutsalon Ylelle lähettämän vastauksen kokonaisuudessaan:
”Ranska on päättänyt edelleen lisätä yritysten toimintaedellytyksiä heikentävää sääntelyä ja normistoa. Ranskassa astui 1. tammikuuta voimaan uusi laki koskien sitä, että työntekijöiltä ei saisi edellyttää työsähköpostien lukemista enää klo 17.00 jälkeen. Laki koskee yrityksiä, joissa on enemmän kuin 50 työntekijää.
Lisäsääntely ja normisto näyttävät ehkä ensi silmäyksellä hyvältä idealta. Ihannetapauksessa aika kotona on tarkoitettu sekä rentoutumiseen että valmistautumiseen seuraavaan päivään eikä suinkaan sähköpostien lukemiseen, lähettämiseen tai muihin työasioihin.
Työpaikan säilymisen perusedellytys yksityisellä sektorilla on kuitenkin työn tuottavuus. Tämä taloudellinen realiteetti on työpaikkojen säilymisen ehto, täysin riippumatta siitä, pidämmekö siitä vai emme. Palkka on riippuvainen yhtäältä työnantajan toiminnan taloudellisuudesta ja kannattavuudesta ja toisaalta työntekijän hyödyllisyydestä työnantajalle.
Ranskan uusi laki tarkoittaa käytännössä, että ne työnantajat ja yritykset, jotka haluaisivat sitoutua palvelemaan asiakkaitaan paremmin, eivät enää jatkossa pysty tekemään niin. Yritysten toiminnan vaikeutumisesta lainsäädännön seurauksena on esimerkkejä myös Suomesta. Rakenteelliset uudistukset ja hallituksen toimet sääntelyn ja normien purussa vaikuttavat merkittävästi ja laajasti yritysten toimintaedellytyksiin.
Yksinkertaisia taloudellisia realiteetteja ei voida muuttaa hyvää tarkoittavalla sääntelyllä ja normeilla. Todellisuus onkin tässä suhteessa ollut karu Ranskan taloudelle, jossa säätelyä on johdonmukaisesti lisätty. Uusi laki iskee jälleen yhden naulan Ranskan talouteen, jonka säätelyä ja normistoa kiristävä hallinto on suistanut negatiiviseen kierteeseen. Ranskassa uusien työntekijöiden palkkaaminen on jäissä, nuorisotyöttömyys on räjähtänyt silmille, tuottavuuskehitys on katastrofaalisen huonoa, ja investoinnit suuntaavat pääosin Ranskan ulkopuolelle. Uusi laki ei vaikuta ainakaan positiivisesti ranskalaisten yritysten kilpailukykyyn.
Ranskan ja Suomen työmarkkinakulttuurit ja käytännöt ovat hyvin erilaiset, joten maiden lainsäädäntöuudistuksia ei voida yksiselitteisesti verrata toisiinsa. Ranskassa työmarkkinoita on säädelty lain kautta aina vuoden 1789 suuren vallankumouksen jälkeen. Työelämän suhteet ovat perinteisesti olleet hyvin hierarkkisia ja jäykkiä. Uusi laki ei siis Ranskassa ole niin radikaali kuin se olisi Suomessa.
Suomessa STK:n ja SAK:n tammikuussa 1940 yhdessä antaman julkilausuman myötä on työmarkkinoitamme säädelty käytännössä sopimusteitse. Työelämänlaitkin valmistellaan kolmikantaisesti.
Ranskassa työvoiman järjestäytymisaste on Euroopan alhaisin, noin 8—10 %, kun se Suomessa on noin 80 %. Myös työaika on Ranskassa yksi Euroopan alhaisimpia, virallisesti 35 viikkotyötuntia vuodesta 2000 alkaen – joskaan tämä ei käytännössä toteudu etenkään pienten yritysten kohdalla. Yli 35 tunnin työviikot ovat mahdollisia ilman ylityökorvauksia.
Näiden lukujen valossakin on luonnollista, että Ranskassa joudutaan turvautumaan lain kautta suojaamaan työntekijöiden turvaa. Suomen vahvat sopimusjärjestelmät korkean järjestäytymisasteen ja toimivien luottamusmiesjärjestelmien kautta antavat paremman turvan työntekijöille kuin jäykkyyttä lisäävä lakitie.
Perussuomalaisten oikeus- ja työministerin Jari Lindströmin johdolla on kolmikantaisesti vahvistettu sopimusjärjestelmien toimivuutta. Yleissitovien työehtosopimusten raamien sisällä on mahdollistettu laaja ja turvallinen paikallinen sopiminen.
Perussuomalaisten mielestä kysymys siitä, annetaanko työntekijöille mahdollisuus olla vastaamatta työpuhelimeensa ja olla seuraamatta työsähköpostiaan vapaa-ajallaan, kuuluu siis paikallisen sopimisjärjestelmän piiriin eikä lainsäädännöllä määriteltäväksi. ”
(korostukset toimituksen)
