Rantanen: Helsingissä myydään vammaisia vähiten tarjoavalle

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta käsitteli kokouksessaan (27.2.) kehitysvammaisten ja autismin kirjon henkilöiden asumispalveluiden ja työ- ja päivätoiminnan kilpailuttamista. Perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu Mari Rantanen on huolissaan kilpailuttamisen lopputuloksesta.

– Lautakunta palautti asian valmisteluun evästyksin, mutta on hyvä huomata, ettei lautakunnan evästykset suoraan sido virkamiehiä, vaan virkamiehet valmistelevat asian uudelleen päätöksentekoon.

– En voinut äänestää palautuksen puolesta, sillä olisin samalla hyväksynyt heikoimmassa asemassa olevien palveluiden kilpailutuksen. Koska palautus hyväksyttiin, en voinut hallintosäännön nojalla saada pöytäkirjaan hylkäysehdotusta, jolla olisin halunnut osoittaa, ettei perussuomalaiset Helsingissä halua kilpailuttaa vammaisten elämänmittaisia palveluja, Rantanen kirjoittaa Uuden Suomen blogissaan.

Rantanen perustaa kantansa seuraaviin seikkoihin:

1. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen johtavien virkamiesten siirtyminen yksityiselle sektorille voi muodostaa jääviys- ja jatkuvuusongelman kaupungille.

2. Virkamiesten toimesta irtisanottiin palveluntuottajien ostopalvelusopimukset ja jätettiin käyttämättä niihin sisältyneet optiot. Optioiden kautta olisi myös voitu neuvotella näiden palveluntuottajien hinnoista. Tämä mahdollisuus jätettiin käyttämättä.

3. Kohtalaisen epäselväksi on jäänyt, millaisia huomioita erilaisissa kuulemisissa on tehty ja miten ne ovat vaikuttaneet palvelukuvauksen sisältöön. Lisäksi vammaisneuvoston lausunto ei ole ollut käytettävissä kuin vasta tänään. Näin suuren mittakaavan hankinnassa laaja, avoin lausuntokierros alan asiantuntijoilta ja asiakkailta sekä heidän läheisiltään olisi ollut perusteltu ja itse asiassa YK:n vammaissopimuksen vaatimakin.

4. Kilpailutuksessa on hinta merkittävin tekijä, joka on suhteeltaan elämänmittaisissa palveluissa kestämätön. Kokemus osoittaa, että laatupisteillä ei ole tarjousvastauksissa muuta merkitystä kuin että jokainen palveluntuottaja ilmoittaa täyttävänsä ne, jotta selviää voittajana. Liian matala hinta palveluissa saattavat aiheuttaa riittämättömien palveluiden ja avun tilanteita.

5. Palvelukuvauksissa esitetään asumispalveluiden alueeksi Helsinkiä ja seutukuntia. Käytännössä tämä rajaa helsinkiläisten kehitysvammaisten oikeutta valita asuinpaikkansa, jota YK:n vammaissopimuksen 19 artikla suojaa: ”Vammaisilla henkilöillä on yhdenvertaisesti muiden kanssa mahdollisuus valita asuinpaikkansa sekä se, missä ja kenen kanssa he asuvat, eivätkä he ole velvoitettuja käyttämään tiettyä asuinjärjestelyä”.

6. Suurin ongelma kilpailuttamisessa on riski siitä, että asukkaat joutuvat vaihtamaan kotiansa mikäli nykyinen palveluntuottaja ei pärjää kilpailutuksessa. Myös palveluntuottajan vaihtuminen merkitsee suurta riskiä sujuvan arjen sekä toimivien yhteistyö- ja vuorovaikutussuhteiden katkeamisesta.

7. Ei myytävänä -kansalaisaloite luovutetaan eduskunnalle 7.3.2018. Kansalaisaloitteen on allekirjoittanut yli 72 000 suomalaista. Aloite tähtää siihen, että hankintalain 9 §:ään lisätään 16. kohdaksi soveltamisalueen seuraava rajaus: ”Tätä lakia ei sovelleta sellaisten vammaispalveluiden hankintaan, joissa on kyse vammaisten henkilöiden välttämättömän huolenpidon ja tuen tarpeista ja tarpeisiin liittyvistä palveluista asumisessa ja jokapäiväisessä elämässä.” Helsingin kaupunki voisi olla edelläkävijä, joka tuntee inhimillistä vastuuta siitä, että vammaisen ihmisen koti on yhtä arvokas kuin kenen tahansa muun, eivätkä koti ja merkitykselliset hoitosuhteet ole myytävänä halvimmalla hinnalla. Tässä tilanteessa laajasti kannatetun kansalaisaloitteen tullessa pian eduskuntaan olisi Helsingin perusteltua odottaa mahdollisia lainsäädännön muutoksia.

8. Helsingin kaupunki voisi ohittaa myös koko kilpailutuksen palvelusetelimalliin siirtymisellä. Jyväskylän kaupunki päätti luopua vammaispalveluiden kilpailutuksesta ja otti käyttöön palvelusetelin. Tällä mallilla kaupunki pystyisi pitämään kustannukset hallinnassaan ja samalla hoitaa kehitysvammaisten ja autismin kirjon henkilöiden palveluiden järjestämisen ilman kilpailutuksen aiheuttamia inhimillisiä, surullisia vaikutuksia.

”Meillä on varaa, mutta ei tahtoa?”

Rantanen pelkää, että Helsingissä tulee siis olemaan vammaisia myytävänä, ei eniten vaan vähiten tarjoavalle.

– En saata ymmärtää miksi poliittinen tahto ei riitä kilpailutuksien lopettamiseksi ja siksikin on erittäin tärkeää, että hankintalakia muutetaan. Jos Jyväskylä on onnistunut järjestämään vammaispalvelut palvelusetelillä ilman kilpailutusta, miksi ei Helsinki?

Rantanen kertoo asian koskettavan Helsingissä 500-700 ihmisen kotia.

– Meillä on varaa, mutta ei tahtoa? Tämä ei edes ole puoluepoliittinen, vaan mitä suurimmassa määrin ihmisoikeuskysymys.

– Kun katson tytärtäni, tulee aina mieleen laulun sanat ”minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä”. Valitettavasti minä en kykene suojelemaan häntä sydämettömyydeltä, tietämättömyydeltä enkä siltä, että hän on yhteiskunnalle euroja paperilla. Melko kovaa, vai mitä? tyttärensä omaishoitajana toimiva Rantanen kysyy.