Ruohonen-Lerner: EU:n kauppaneuvotteluissa rahanpesuriskejä

EU neuvottelee parhaillaan Andorran ja San Marinon pääsystä sisämarkkinoille. Euroopan rahoitusalan ylimmät sääntelyviranomaiset ovat varoittaneet näiden EU:n ulkopuolisten maiden mahdollisista rahanpesuriskeistä ja löyhästä valvonnasta. Mailla on pitkään ollut maine veroparatiiseina, minkä vuoden 2016 laaja Panaman paperit -tietovuoto on todistanut.

Kolmen EU:n sääntelyviranomaisen puheenjohtajat varoittivat, että maat ”ovat vanhastaan harrastaneet vähemmän tiukkaa rahoitusalan sääntelyä” ja ”voivat olla alttiita rahanpesulle ja muulle laittomalle toiminnalle”. Syvempi suhde näihin maihin voisi avata takaportin laittomalle rahalle ja helpottaa petollisten rahoitusalan yritysten toimintaa EU:ssa.

Yrityksillä saattaa olla houkutuksia järjestäytyä näihin niin sanottuihin mikrovaltioihin pyrkiessään tarkoituksellisesti hyötymään kevyemmistä rahoitusstandardeista. Tämä aiheuttaisi ”merkittäviä riskejä kuluttajille”, jos ne myisivät tuotteitaan koko EU:n alueella.

Tiedot riskeistä huolestuttavia

Aiemmin EU kävi neuvotteluja myös Monacon kanssa, mutta neuvottelujen uutisoitiin keskeytyneen syyskuun puolivälissä. Komission tiedottajan mukaan neuvottelujen keskeytyksellä ei ole yhteyttä EU:n sääntelyviranomaisten esittämiin huoliin.

Euroopan parlamentin jäsen Pirkko Ruohonen-Lerner (PS/ECR) pitää tietoja rahanpesuriskeistä huolestuttavina. Ruohonen-Lernerin mukaan on ensiarvoisen tärkeää, että EU noudattaa tiukkoja rahoitusmarkkinoiden eheyden ja kuluttajansuojan standardeja erityisesti käydessään neuvotteluja sellaisten EU:n ulkopuolisten maiden kanssa, joissa rahoitusalan sääntely on historiallisesti ollut vähemmän tiukkaa.

Mitä suojatoimia otetaan käyttöön?

Ruohonen-Lerner on jättänyt aiheesta kirjallisen kysymyksen, jossa Euroopan komissiolta pyydetään vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

1. Miten komissio aikoo puuttua merkittäviin huolenaiheisiin, joita Euroopan valvontaviranomaisten puheenjohtajat ovat tuoneet esiin Andorran ja San Marinon rahoitusvalvonnan löyhyydestä, joka voisi altistaa EU:n rahanpesulle ja muulle laittomalle taloudelliselle toiminnalle?

2. Mihin konkreettisiin toimenpiteisiin komissio aikoo ryhtyä estääkseen rahoitusalan yrityksiä käyttämästä hyväkseen kevyempiä rahoitusalan standardeja näissä EU:n ulkopuolisissa maissa ja myymästä tuotteita kaikkialla EU:ssa, mikä vaarantaisi EU:n kuluttajien edut ja taloudellisen hyvinvoinnin?

3. Mitä erityisiä suojatoimia ja mekanismeja otetaan käyttöön, jotta estetään mahdolliset EU:hun suuntautuvat rahoituspalveluiden ”takaportit”, jotka voisivat vaarantaa saavutetun edistymisen rahoitustoiminnan tiukemmassa valvonnassa?

Komission on esitettävä vastauksensa kysymyksiin kuuden viikon sisällä.