Ruotsin hallitus ja sitä tukeva ruotsidemokraatit ovat sopineet uusista tiukennuksista työperäiseen maahanmuuttoon. Ensi syksystä alkaen EU:n ulkopuolelta tulevien työntekijöiden on varmistettava työpaikka, josta ansaitsee vähintään 26 560 kruunua eli vähintään 80 prosenttia ruotsalaisten mediaanipalkasta.
Ruotsin uuden pääministerin, moderaattien Ulf Kristerssonin johtama ruotsidemokraattien tukema hallitus ryhtyy määrätietoisesti torjumaan matalapalkkamaahanmuuttoa.
Hallitus on äskettäin sopinut nostavansa vähimmäispalkkarajaa, joka vaaditaan EU:n ulkopuolelta tulevilta maahanmuuttajilta työluvan edellytyksenä. Ensi lokakuun alusta lähtien Ruotsiin töihin haluavien maahanmuuttajien on osoitettava työpaikka, josta maksetaan palkkaa vähintään 26 560 Ruotsin kruunua kuukaudessa eli jopa yli kaksinkertaisesti enemmän nykyiseen 13 000 kruunun vaatimukseen verrattuna.
Euroiksi muutettuna maahanmuuttajien uusi vähimmäispalkkavaatimus on noin 2 300 euroa. Pidemmällä aikavälillä tavoitteena on nostaa tulorajaa edelleen lähemmäksi kohti ruotsalaisten työntekijöiden mediaanipalkkaa.
Korkeasti koulutetut: Tervetuloa
Tulorajojen kiristyksellä pyritään muun muassa estämään koulutusta vailla olevien maahanmuuttajien pääsy Ruotsin työmarkkinoille. Vastaavasti samalla pyritään mahdollistamaan erityisalojen osaajien helpompi pääsy Ruotsiin tarjoamaan työpanostaan aloille, joilla erityisosaajia tarvitaan. Jatkossa siis korkeasti koulutettujen osaajien kynnystä saapua Ruotsiin töihin halutaan madaltaa.
Työperäisen maahanmuuton uudistamisesta on keskusteltu Ruotsissa jo pitkään, sillä maassa on havaittu, että vaikka matalapalkkamaahanmuutolla saadaan näennäisesti lisättyä työikäisten työntekijöiden määrää, lopulta matalan osaamisen maahanmuutto vain heikentää valtion taloutta, koska tulijat eivät tule toimeen palkallaan.
Tällä hetkellä noin 70 prosenttia Ruotsissa työskentelevistä maahanmuuttajista ansaitsee hieman enemmän kuin nykyinen 13 000 euron palkkarajavaatimus, mutta monilla aloilla tienestit myös jäävät tämän alle, etenkin ravintola- ja siivousaloilla.
Maahanmuuttajien matalat palkat ja heikko ostovoima eivät ole pelkästään heidän itsensä vaan kaikkien työntekijöiden ongelma, koska työvoiman ylitarjonta johtaa tilanteeseen, jossa työnantajayrityksillä ei ole tarvetta kilpailla työntekijöistä saati nostaa palkkoja ja parantaa työoloja.
Ruotsin kepu jatkaisi palkkojen polkemista
Maahanmuuttoministeri Maria Malmer Stenergardin mukaan uudistus on merkittävä askel Ruotsiin suuntautuvan työvoiman maahanmuuton edellytysten kiristämiseksi.
– Se on myös tärkeä osa paradigman muutosta, jota olemme toteuttamassa maahanmuuttoalalla, Stenergard sanoo.
Ruotsalainen elinkeinoelämä ja Ruotsin keskusta sen sijaan vastustavat uudistusta, koska ne haluaisivat jatkaa matalapalkkamaahanmuuttoa – ja samalla ruotsalaisen duunarin palkkojen polkemista. Ruotsin keskustaa edustava poliitikko Jonny Cato väittää uudistusta ”yritysvastaiseksi” ja vetoaa siihen, kuinka moni yritys jo nyt käyttää maahanmuuttajia työvoimana.
– On monia yrityksiä, jotka ovat täysin riippuvaisia muiden maiden työvoimasta, ja tämä on vasta ensimmäinen askel hallituksen yritysvastaisessa politiikassa, Cato päästelee.
Ruotsalainen Arbeten-media moittii keskustapoliitikon päättelyä absurdiksi ja vailla logiikkaa olevaksi.
Suuryritykset maksavat mielellään matalia palkkoja
Ruotsin suunnanmuutos ei olekaan ainoa laatuaan Euroopassa, sillä myös esimerkiksi Saksa on laittamassa työperäisen maahanmuuton pelisääntöjä uusiksi. Saksan hallitus esitteli äskettäin lakiesityksen, joka pyrkii tekemään Saksasta houkuttelevan kohdemaan nimenomaan koulutetuille maahanmuuttajille. Saksan malliin kuuluu pisteytys. Pisteitä saa esimerkiksi englannin ja saksan kielitaidosta, aiemmasta työkokemuksesta sekä koulutuksesta.
Elinkeinoelämän edustajat eri maissa, myös Suomessa, karsastavat tulorajoja – ja syykin on selvä: työperäinen maahanmuutto tarjoaa yrityksille mahdollisuuden ulkoistaa osa palkanmaksusta veronmaksajien rasitukseksi. Kun on ensin luotu tilanne, jossa Suomeen on helppo saapua töihin matalan osaamisen tehtäviin, joista maksettavalla palkalla ei tule toimeen, loppuosa elämisen kustannuksista jää veronmaksajien maksettavaksi eri tulonsiirtojen, kuten asumistukien ja toimeentulotuen muodossa.
Usein toistuva argumentti on, että Suomessa olevien työikäisten määrää tulisi lisätä maahanmuutolla – ikään kuin tulijoiden nuppiluvun kasvattaminen tarkoittaisi sitä, että jokaisella tulijalla olisi tarjota lisäarvoa suomalaisille työmarkkinoille. Tosiasiassa matalapalkkamaahanmuutto on pelkkä veronmaksajien tarjoama yritystuki suuryrityksille.
Suomen Uutiset