Erityisesti sukupuolitutkimus sekä rasismin ulottuvuuksien kartoitus saavat ruotsidemokraattien verenpaineen nousuun.

– Yliopistollinen tutkimus on usein pelkkää omien mielipiteiden vahvistamista. Onko veronmaksajien etu rahoittaa tällaista tieteentekoa? kysyy puolueen tutkimusvastaava Robert Stenkvist.

– Tutkijat päättävät jo ennen työn aloittamista mieltä mieltä ovat ja sitten varsinainen tutkimus vahvistaa nämä oletukset. Stenkvistin sormi osoittaa SVT:n haastattelussa erityisesti entisen naistutkimuksen (nykyinen sukupuolitutkimus) sekä rasismin tutkimuksen suuntaan.

Poliitikkojen täytyy puuttua asiaan

Stenkvist on vahvasti sitä mieltä, että ehkä olisikin poliitikkojen tehtävä asettaa korkeammat tieteelliset vaatimukset yliopistoissa ja korkeakouluissa tehtävälle tutkimukselle.

– Arvostamme tieteen ja tutkijan vapautta mutta joku tolkku siinäkin on oltava. On minun vastuullani, että teemme ehdotuksen tämän epäkohdan korjaamiseksi, hän painottaa.

Esimerkkinä kyseenalaisesta tutkimuksesta Stenkvist ottaa esille professori Mattias Gardellin puolen miljoonan euron tutkimuksen ”Vihaiset valkoiset miehet, tutkimus väkivaltaisesta rasismista ja sen suhteesta väkivaltarikollisuuteen sekä äärinationalismin tunneulottuvuuksiin”.

Rasismin tutkimus on poliittista

Professori Gardell repii pelihousunsa moisesta moitteesta ja vastaa:

– Tuo on poliittinen väite. Rasismin tutkimuksella on toki poliittinen merkityksensä, mutta se liittyy demokraattisiin perusoikeuksiin ja ihmisten tasa-arvoon. Rasismin tutkimus on empiiristä tutkimusta, josta voidaan vetää poliittisia johtopäätöksiä.

Stenkvistin kritiikin kohteena on myös Ruotsin tiedeneuvosto, suurin tutkimusrahoittaja valtakunnassa. Stenkvistin mielestä apuraha-anomukset usein tukevat vain tutkijoiden omia mielipiteitä, eikä niillä ole tieteellistä perustaa.

– Jos poliitikot näkevät, että tärkeitä periaatteita poljetaan, niin täytyyhän meidän puuttua asiaan.

SUOMEN UUTISET