Saksalainen näkemys: EU:n elvytysrahasto on askel tulonsiirtounioniin

EU on muuttamassa luonnettaan. Ennen tulonsiirrot valtioiden välillä olivat kategorisesti kiellettyjä, tänään päinvastoin kuljetaan kohti pysyvää tulonsiirtounionia. VTT Heikki Koskenkylä nostaa keskusteluun IFO-instituutin johtajan Clemens Fuestin kritiikin elpymisrahastosta.

Viime vuoden toukokuussa liittokasleri Angela Merkel ja presidentti Emmanuel Macron tekivät aloitteen perustaa 500 miljardin rahasto, jolla elvytettäisiin koronakriisistä eniten kärsiviä maita. Muutamaa viikkoa myöhemmin komissio julkisti oman ehdotuksensa. Rahaston koko kasvatettiin 750 miljardiin euroon. Rahasto hyväksyttiin EU:n huippukokouksessa heinäkuussa. Koko rahastosta suoraa tukea eli avustuksia olisi 390 miljardia ja lainoja 360 miljardia euroa.

Saksa on elpymisrahaston suurin maksaja. Jo heinäkuussa Saksassa monet taloustieteilijät alkoivat kritisoida rahastoa (Suomen Uutiset 22.7.2020). Varsin yleisesti arvioitiin, että rahasto ei jää ainutkertaiseksi vaan se tullaan lähes varmasti uusimaan jatkossa. Valtiovarainministeri Olaf Scholz, SPD, totesi jo syyskuussa, että EU:n yhteinen velka ja tulonsiirrot ovat pysyviä keinoja (Suomen Uutiset 6.9.2020).

Kriittinen keskustelu elpymisrahastosta on jatkunut aivan viime aikoihin saakka. Erittäin painavan puheenvuoron on käyttänyt IFO-instituutin johtaja Clemens Fuest 30.1.2021 (CESifo). Hänen arvioinnissa on neljä pääkohtaa, jotka ovat:

1. Elvytysrahastosta tuen jakaminen tapahtuu seuraavien kolmen vuoden aikana, jolloin sillä tuskin on suurta merkitystä akuutin koronakriisin hoidolle. Vaikutukset tulevat lähinnä odotusten kautta. Ne näkyivät heti Italian valtion 10-vuotisen lainan koron laskuna jopa alle yhden prosentin tason. Myös EKP:n valtionlainojen ostot ovat laskeneet Italian korkoa. Ilman näitä toimenpiteitä Italia olisi konkurssissa ja sen velkoja leikattaisiin.

2. Rahaston varojen jakokriteerit on suunniteltu siten, että korkean elintason ja taloutensa paremmin hoitaneet maat ovat nettomaksajia. Pääkriteerinä on henkeä kohden laskettu bruttokansantuote eli BKT per capita. Korkean BKT-luvun maista tehdään tulonsiirtoja alhaisemman BKT-luvun maihin.

3. Komissio käyttää rahastosta nimeä NGEU eli Next Generation European Union. Komissio painottaa investointeja vihreään talouteen ja digitalisaation edistämiseen. Komissio on laatinut listan painopistealueista. Clemens Fuest arvioi, että komissio ei pysty ohjaamaan investointeja haluttuihin kohteisiin, koska tukirahat eivät ole korvamerkittyjä. Jäsenmaat voivat käyttää tukirahoja normaalien budjettimenojensa rahoittamiseen ja tavallaan efektiivisesti tukirahoja vaikkapa verojen alentamiseen. Italian suunnitelmissa onkin tehdä juuri näin.

4. Elvytysrahaston tyyppinen tuki voidaan helposti uusia, kun operaation on kerran suoritettu ja järjestelmät luotu. Tämä voi edellyttää yksimielistä päätöstä, mutta se voi olla helppoa saada aikaan jonkin tulevan kriisin yhteydessä.

Fuest kritisoi myös sitä, että elpymisrahaston tuella kasvatetaan jälleen julkisia menoja. Julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat jo nyt EU-maissa paljon suuremmat kuin monissa muissa maissa. Lisäksi EU-maissa keskimääräinen julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on ennätyksellisen korkea. Elpymisrahasto yhdessä EKP:n valtionvelkojen massiivisen osto-ohjelman kanssa tuhoavat käytännössä markkinakurin toiminnan. Ilman näitä operaatioita Italian valtion 10-vuotisen lainan korko olisi ainakin 4-6 prosentin tasolla ja maa olisi konkurssissa.

Clemens Fuestin analyysissä on myös esitetty elpymisrahastosta jaettavan tuen nettosaldot suhteessa BKT:een. Nettosaldo on saatu tuki miinus tuen rahoituksen kulut eli maksuosuus maittain. Nettosaldot ovat osalla maita seuraavat: Kroatia 9,8%, Bulgaria 9,1%, Kreikka 7%, Romania 5%, Latvia 4,2%, Portugali 4,1%, Slovakia 4,1%,, Italia 2,2%, Espanja 2,5%.

Nettosaldot ovat negatiivisia useille maille. Niitä ovat muun muassa Saksa, Itävalta, Hollanti, Tanska ja Ruotsi. Niiden nettosaldot ovat noin miinus kaksi prosenttia BKT:sta. Suomi ja usea muu maa ovat hiukan pienempiä nettomaksajia. Suomi on nettomaksaja lähes 4 miljardia eurolla.

Voidaan ihmetellä, miten Suomi on merkittävä nettomaksaja, koska Suomen talouden tunnusluvut ovat olleet jo kymmenen vuotta selvästi huonommat kuin muilla nettomaksajilla kuten Saksa, Hollanti, Itävalta, Ruotsi ja Tanska. Selitys tähän on se, että tuen jakokriteereissä korostuu edellä mainittu BKT per capita luku. Varsinkin Nokian kultakaudella Suomen BKT kasvoi lähes nopeimmin EU-maista. Tämä nosti henkeä kohti laskettua bruttokansantuotetta merkittävästi.

Suomen hallitus teki pahan virheen, kun se meni hyväksymään tällaisen kriteerin. BKT per capita kriteeri johtaa siihen, että elvytysrahaston tuenjako on pääosin tulonsiirtoa alemman elintason maille, joista useat ovat myös talouttaan huonosti hoitaneita euroaikana ja jo aiemminkin. Italia on tästä pahin tapaus.