Kansanedustaja Minna Reijonen on tehnyt kirjallisen kysymyksen kotimaisen turpeen korvaamisesta energiahuoltovarmuudessa ja kasvuturve- ja kuivikekäytössä ulkomailta tuotavalla turpeella sekä sen ekologisista, taloudellisista ja terveydellisistä vaikutuksista.

– Olemme myös menettämässä kotimaisen ylivoimaisesti parhaan kasvu- ja kuivikealustan, jota käytetään kasvihuoneissa ja eläintenkasvatuksessa. Kuiviketurpeen käytön takia lintujen jalkapohjat, joita pidetään hyvinvoinnin mittareina, ovat poikkeuksellisen terveet, toteaa perussuomalaisten kansanedustaja Minna Reijonen.

– Kotieläintuotannossa yleisesti käytössä oleva kuiviketurve on imukyvyltään ja happamuudeltaan sellaista, että nykyisen kaltainen tilanne on saavutettu kotimaisessa broilerintuotannossa vain kuiviketurpeen takia.

Turpeen ansiosta suomalaisessa broilerissa ei ole antibiootteja

Suomi on niitä harvoja maita, joissa siipikarjantuotannossa ei käytännössä käytetä antibiootteja. Kansainvälisen terveysjärjestö WHO:n mukaan antibioottiresistenssi on yksi suurimmista maailmanlaajuisista terveysuhista ja todellinen uhka myös Suomessa.

Suomalaisessa broilerissa ei ole salmonellaa eikä antibiootteja. Antibioottien tehon säilyttämisen yksi avain on antibioottien käyttötarpeen vähentäminen lihantuotannossa ja sitä kautta myös ihmisten ravinnon kautta saadun antibioottien määrän väheneminen.

Hapan turve on antiseptista ja sitoo ammoniakkia sekä kosteutta. Lisäksi sillä on bakteerien kasvua estäviä ominaisuuksia. Turve toimii myös linnuille virikkeenä ja on erinomaista kylpymateriaalia linnuille. Käytön jälkeen kuivike käy sellaisenaan lannoitteeksi ja maanparannusaineeksi pellolle.

Turpeelle on etsitty vaihtoehtoja esimerkiksi ruokohelpistä, kuituhampusta tai nollakuidusta. Mikään näistä ei ole ollut yhtä puhdasta kuin turve. Teollisuuden sivuvirroista tai pellosta otetusta kuivikkeesta on löydetty kampylobakteereita ja salmonellaa.

Ministeri Leppä vetosi hiilineutraaliustavoitteeseen

Maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän vastauksessa toistui moneen kertaan todettu pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman tavoite Suomen hiilineutraaliudesta vuoteen 2035 mennessä ja turpeen energiakäytön puolittaminen vuoteen 2030 mennessä päästöjen vähentämiseksi. Joidenkin arvioiden mukaan turpeen energiakäyttö saattaa vähentyä nykyisillä päästöoikeuksien hinnoilla 80 % jo vuoteen 2025 mennessä.

Lepän mukaan kasvu- ja kuiviketurpeen kohdalla tilanne on erilainen kuin energiaturpeella, sillä niiden osalta kysynnän ei arvioida laskevan eikä rajoituksia käytölle ole näköpiirissä ainakaan lähitulevaisuudessa. Kotimaisella turpeella ongelmana ovat kuitenkin kohoavat kustannukset ja paineet nostaa myyntihintaa. Energiaturpeen kysyntä laskee, eikä energiaturve ole uudessa tilanteessa enää jakamassa kasvu- ja kuiviketurpeen tuotannon kustannuksia.

Maa- ja metsätalousministeriön näkemyksen mukaan ruuantuotannon ja taimituotannon turvaajana kasvu- ja kuiviketurpeella on erityinen strateginen merkitys Suomessa maa-, metsä- ja puutarhataloudessa kotieläintuotannossa tarvittavana kuivikkeena sekä kasvihuoneiden ja taimitarhojen kasvualustana, ja niiden saatavuus sekä käyttö tulisi turvata vähintään niin pitkään, että ominaisuuksiltaan vastaavia vaihtoehtoisia materiaaleja on käytettävissä riittävästi.

Tuontiturve ei ole halpa ratkaisu

Lepän mukaan uuteen kuivikkeeseen vaihto ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista ja voi vaatia tuottajilta sopeuttavia toimia ja lisäkustannuksia. Turvetta voidaan tuoda myös ulkomailta, ja mahdollisuus tuonnin lisääntymiselle kasvaa, jos kotimaisen turpeen hinta nousee.

Todennäköisimpiä tuojamaita olisivat Baltian maat ja Venäjä. Tuontiturpeen suhteen ei ole toistaiseksi tehty erillisiä laskelmia ekologisista vaikutuksista, mutta niiden voidaan olettaa olevan samaa luokkaa kotimaisen turpeennoston kanssa.

– Tästä asiasta olen kyllä eri mieltä jo pelkästään siksi, että tuonti vaatii aina pitkiä kuljetusmatkoja. Kuljetusmatkat nostavat kustannuksia ja lisäävät ekologisia vaikutuksia, toteaa Reijonen.

Hallitus tietoinen turpeen alasajon uhkakuvista

Turpeen asema sekä kasvualusta- että kuivikemateriaalina on siis nykyisin Suomessa hyvin vahva, ja sen korvaaminen muilla materiaaleilla on vaikeaa. Uuden kasvualusta- tai kuivikeratkaisun kehittäminen ja testaaminen ei kuitenkaan ole nopeaa, ja koko prosessi kokeiluineen, turvallisuus- ja käyttökelpoisuusarvioineen sekä mahdollisine hyväksyntäprosesseineen saattaa kestää jopa viisitoista vuotta.

Hallitus ja ministeriöt ovat siis tietoisia kasvu- ja kuiviketurpeen käytön ja tuotannon uhkista, ja ovat käynnistäneet erilaisia toimia tilanteen kartoittamiseksi ja kotimaisen kasvualusta- ja kuiviketuotannon jatkumiseksi.

Suomen Uutiset