Talouslehti Financial Times analysoi erilaisia vaihtoehtoja Kreikan velkataakan huojennuksiin ilman, että muut euromaat joutuisivat nielemään suoranaisia luottotappioita. Alaskirjauksessa tappiot tulisivat todellisiksi. Luottoja myöntäneiden euromaiden hallituksilla olisi hyvin vaikeaa selittää näitä luottotappioita äänestäjilleen.

Erityisen hankalaksi alaskirjaukset tulevat siksi, että tukirahoitusta perusteltaessa se nimettiin tappiottomaksi ja tuottoisaksi liiketoiminnaksi. Kreikan ensimmäisessä tukipaketissa euromaat myönsivät suoraan kahdenvälisiä luottoja Kreikalle. Suomi osallistui tähän ohjelmaan pyöreästi miljardilla eurolla.

Tämän lisäksi Euroopan keskuspankki EKP on ostanut tukiostoin Kreikan velkakirjoja, mutta suurin Kreikan yksittäinen velkoja on Euroopan rahoitusvakausväline ERVV, joka pitää hallussaan 142 miljardin euron edestä Kreikan velkoja.

ERVV perustettiin pian ensimmäisen hätäluotto-ohjelman jälkeen. Sen idea on nostaa vapailta markkinoilta euromaiden takaamaa velkarahaa, joka sitten ohjataan luottoina kriisimaille. Kriisimaat saavat muiden takaaman luoton ansiosta itse huokeampaa rahoitusta kuin mitä vapailta pääomamarkkinoilta heltiäisi. Jos Kreikka ei maksaisikaan velkoja ERVV:lle, niin tämä ei puolestaan pystyisi maksamaan omia velkojaan pääomamarkkinoille. Tällöin velan takaajat – kuten Suomi – joutuvat maksumiehiksi.

Lasketut tavoitteet
osoittavat velkojen anteeksiantoon

Kreikassa käydään parlamenttivaalit vajaan kahden viikon kuluttua. Mielipidemittausten mukaan suurin puolue on vasemmistolainen Syriza, jonka tavoite on leikkauttaa maan velkataakkaa vähintään kolmanneksella.

FT pohjaa laskelmansa Kreikan velan suhteen maan tuotantoon. Tämä suhdeluku on 177 prosenttia. Syriza on ilmoittanut, että se aikoo kunnioittaa yksityisen sektorin ja Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n omistamia velkoja, joten ne jäävät velkasaneerauksen ulkopuolelle.

EKP ei taas sääntöjen vuoksi voi osallistua alaskirjauksiin, koska alaskirjattu luotto muuttuu lahjoitukseksi. EKP ei voi sääntöjen mukaan rahoittaa jäsenmaitaan. Kaiken lisäksi EKP:n saamat tuotot Kreikan velasta on jäsenmaiden kesken sovittu ohjattavaksi takaisin Kreikkaan. EKP:n pieni osuus Kreikan kokonaisvelasta on siten jo täysin ilmaista Kreikalle.

Kahdenkeskisten luottojen korkojen leikkaus samalle tasolle kuin millä jäsenmaat itse saavat velkarahoitusta pudottaisi 177 prosentin suhdelukua 3,4 prosenttiyksikköä vuoteen 2050 ulottuvassa laskelmassa. 10 vuoden maksuajan pidennys entisten pidennysten päälle nipistäisi 4,5 prosenttiyksikköä.

Suurin velkoja ERVV myöntää luottoja Kreikalle käytännössä samaan hintaan kuin millä se itse on nostanut luottoja. Korkoero on vain yksi korkopiste (0,01 prosenttiyksikköä), eli koron laskeminen merkitsisi sitä, että Kreikka saisi ERVV:ltä edullisempaa rahoitusta kuin mitä vakausväline itse saisi. Takaajat joutuisivat tuolloin kuittaamaan vakausvälineeseen syntyneet tappiot.

Jos ERVV-luottojen takaisinmaksuaikaa pidennettäisiin 10 vuodella, niin Kreikan velkataakka putoaisi 8,1 prosenttiyksikköä. Kaikki toimet yhdistettynä Kreikan velkataakka putoaisi 177 prosentista suhteessa bruttokansantuotteeseen vain noin 160 prosenttiin. Tämä ei ole vielä lähelläkään Syrizan tavoitetta. Kolmanneksen huojennus tarkoittaisi velan painumista 118 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Tuottaako Syriza
pettymyksen äänestäjilleen?

Syriza tuskin voi sanella hallitusohjelmaansa, vaikka puolue olisikin suurin puolue vaalien jälkeen. Kannatusmittaukset osoittavat, että Syriza tarvitsee hallituskumppanin voidakseen muodostaa enemmistöhallituksen. Mahdolliset kumppanit eivät ole kuitenkaan halukkaita vaatimaan velkojen leikkauksia Syrizan tapaan.

Velkojen nimellisarvojen leikkaus ei ole myöskään velkojamaiden tavoitelistalla. Saksasta on viestitetty, että muunlaiset huojennukset voivat tulla kyseeseen, jos Kreikan tuleva hallitus pitäytyy säästöohjelmissa.

Syrizan vaaliohjelmassa säästöohjelmasta kuitenkin luovuttaisiin, ja se itse asiassa kääntyisi suurimmalti osaksi päinvastaiseksi. Syriza on myös ilmoittanut, ettei se tavoittele eurosta eroamista.

Muut euromaat tuskin suostuvat hätärahoitusten jatkamista jos Kreikka kääntää kelkkansa säästöohjelmassaan. Tuolloin Kreikan olisi pakko sopeutua rahoituksen uupuessa – tai erottava yhteisvaluutasta.

Näyttäisi siltä, että kaikista suurista toiveista huolimatta kreikkalaiset tulevat pettymään hallitukseensa jälleen kerran.

HENRI MYLLYNIEMI