Auton sijasta apostolinkyydillä – valtioneuvoston kanslian mielestä kävellen olisit jo perillä

Valtioneuvoston kanslia pohtii hengentuotteessaan sitä, miten kävelyä ja pyöräilyä pitäisi edistää liikenteen päästöjen vähentämiseksi. Ei tarvitse olla Mensan jäsen ymmärtääkseen, että panostukset kevyeen liikenteeseen ovat poissa muusta tienpidosta ja maanteiden rappio sen kun kiihtyy.

Valtioneuvoston kanslia on julkaissut selvityksen siitä, miten hallintoalamaiset saataisiin pois auton ratista kävelemään ja pyöräilemään. Kommunikean taustalla on Sanna Marinin hallituksen tavoite puolittaa liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä.

Hengentuotteen nimi on ”Kävelyn ja pyöräilyn edistämisen mahdollisuudet ja esteet”. Julkaisun taustalla on valtakunnallisiin liikennepoliittisiin tavoitteisiin sisältyvä visio kävelyn ja pyöräilyn osuuden nostamiseksi 30 prosenttiin kaikista matkoista. Historiallisesti ottaen kyseessä olisi paluu jonnekin 1950-luvulle, jolloin tosin liikkumaan pääsi kävelemisen ja polkupyörän lisäksi myös hevosella.

Uutta veroa pukkaa

Tutkimuksessa etsittiin ratkaisuja kävelyn ja pyöräilyn kilpailukyvyn nostamiselle autoilun rinnalle. Työ tehtiin kirjallisuuteen perehtyen sekä haastattelujen avulla. Näin sitten toimitaan tulevaisuudessa, jos valtioneuvoston kansliaan on uskominen:

”Hallinnonalojen välinen yhteistyö sekä valtio-, seutu- että kuntatasolla edistävät kävelyn ja pyöräilyn edistämisen keskeisiä edellytyksiä. Kunnissa eri hallinnonalojen ohjelmiin ja strategioihin tulisi asettaa selkeät tavoitteet kävelyn ja pyöräilyn edistämiselle sekä tavoitetasot esimerkiksi kulkumuotojakaumalle. Tavoitteiden toteutumista tulisi myös seurata nykyistä paremmin. Tavoitetasot ohjaavat osaltaan toimenpideohjelmien valmistelua ja tehokkaiden toimenpiteiden valintaa jo suunnitteluprosessin aikana.”

Selvityksessä todetaan, että sähköpyörien hankintatuet, pyörähuollon ja työsuhdepyöräilyn tukeminen sekä maksuton polkupyörän käyttö ovat kansainvälisesti osoittautuneet toimiviksi keinoiksi pyöräilyn edistämiseksi. Todetaanhan siellä sitten myös, että ”työpaikkojen kohdalla autopysäköinnin maksullistaminen on kasvattanut kävelyn ja pyöräilyn osuutta työmatkoista”.

Kansanedustaja Ari Koponen puuttuikin tuoreeltaan selvityksen keinovalikoimaan sisältyvään ehdotukseen työpaikkapysäköinnin verottamisesta ja ihmetteli, ”miten Marinin hallituksen ainoa ratkaisu ongelmiin on aina vaan uusi vero”.

Piru asuu yksityiskohdissa

Valtion ja kuntien mahdollisuudet pyöräilyn edistämiseksi liittyvät lainsäädäntöön ja sen antamiin mahdollisuuksiin henkilöauton käytön hankaloittamiseksi. Suomeksi sanottuna henkilöauton käyttöön ohjaavien kannustimien purkamista pidetään merkittävänä mahdollisuutena:

”Sen lisäksi kuntien mahdollisuuksia lisäisi se, että kävelyä ja pyöräilyä pidettäisiin ensisijaisina kulkumuotoina myös valtion tasolla, etenkin tiiviillä kaupunkiseuduilla, ja että suunnittelu ja ylläpito toimisivat tältä pohjalta.”

Piru asuu yksityiskohdissa ja jos niin haluaa nähdä, kävelyn ja pyöräilyn edistäminen asetettaisiin vastakkain muun tienhoidon kanssa ja painopisteeksi nousisi kävely- ja pyöräilymahdollisuuksien parantaminen. Todennäköisesti muun tienhoidon ja korjausvelan kustannuksella. Näin se sitten tapahtuisi:

”Maantieverkon pyöräilyolosuhteiden systemaattinen parantaminen edistäisi niin liikuntaa, liikenneturvallisuutta kuin pyörämatkailuakin. Kansainvälisiä esimerkkejä taktisesta urbanismista kannattaisi hyödyntää kävelyn ja pyöräilyn olosuhteiden parantamiseen kokeilujen kautta. Väylien talvihoitoa sekä talvihoidon tilasta kertovien ajantasaisten karttapalveluiden tarjontaa tulee lisätä, jotta kävely ja pyöräily olisivat aidosti ympärivuotisia kulkutapoja.”

SUOMEN UUTISET