Ennallistaminen veisi puolet turvepelloista

Turvepeltoja on eniten Pohjois-Pohjanmaalla ja toiseksi eniten Etelä-Pohjanmaalla. Monella tilalla juuri turvepellot antavat parhaimman sadon. Ne kestävät hankalia olosuhteita ja kuivuutta kivennäismaita paremmin.

– Peltoja tarvitaan ruoantuotantoon. Ne ovat iso osa Suomen huoltovarmuutta, muistuttaa eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen, perussuomalaisten kansanedustaja Ritva Elomaa.

Samaa asiaa painotti maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.), joka piti Seinäjoella järjestetyssä Turvepeltojen tulevaisuus -tilaisuudessa puheenvuoron etäyhteydellä.

– Kuten hallitusohjelmassa on nostettu vahvasti esille, ruoan tuottaminen on maatalouden ensisijainen tehtävä. Meidän on tärkeää pystyä varmistamaan maatalouden kannattavuus, jotta tuottajat pystyvät myös jatkossa hoitamaan osansa ruokaturvan varmistamisessa.

Ministerin mukaan maataloudessa on tehtävä kuitenkin tehokkaammin ilmastotoimia ja ne tulisi tehdä näkyväksi kasvihuonekaasutilastoinnissa.

– Työn pohjana on kuitenkin turvepeltojen ruoantuotantoroolin tunnistaminen myös tulevaisuudessa. Ennallistavoitteiden toteutuksessa on tärkeää huomioida erityisesti maanomistajien näkökulma – porkkanat toimivat keppiä paremmin, sanoi Sari Essayah.

Painotetaanko ympäristöä vai tuotantoa?

– Meidän pitäisi olla ylpeitä turvepeltojen olemassaolosta. Ne ovat mahdollisuus. Pitää sovittaa yhteen eri tavoitteita. Teoriassa Suomessa voi tuottaa ruokaa ilman turvepeltoja, siis teoriassa, sanoi tilaisuudessa tutkimusprofessori Heikki Lehtonen Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Hän on mukana laatimassa turvepeltojen käytön tiekarttaa. Se jakautuu kahteen eri skenaarioon. Toinen painottaa ilmastonäkökulmaa, toinen tuotantomahdollisuuksia. Ympäristötavoitteissa kaikki vettämiskelpoiset paksuturpeiset pellot vetettäisiin.

– Se ei vielä vaikuta tilojen toimintaedellytyksiin rakaisevasti, mutta voi vaikuttaa yksittäisiin tiloihin.

Lehtonen toivoi vaihtoehtoja siihen, miten toimitaan tuotannossa säilyvien, vettämiskelvottomien turvepeltojen kanssa. Niistä iso osa on mahdollista muuttaa pysyväksi nurmeksi yksivuotisten kasvien viljelyn sijaan.

– Valintoja on tehtävä. Ympäristötavoitteita painottaessa haetaan isoa vähennystä turvepeltojen kasvihuonekaasupäästöihin ilman kohtuuttomia vaikeuksia maataloustuotannolle. Tuotantotavoiteskenaariossa on miedot päästövähennykset, mutta miinusta kuitenkin.

Vuosikustannukset 40-50 miljoonaa euroa

Lehtosen mukaan turvepeltojen käyttöä pohdittaessa on otettava huomioon maakuntien erot turvepeltojen pinta-aloissa ja merkityksessä maatalouselinkeinoille.

– Osa turvepelloista on hyviä ruoantuotannossa, osa ei. Kannattaako suometsän vieressä sijaitsevaa märkää peltoa viljellä? Vettämisen ja vedenpinnan noston myötä maataloustuet loppuvat, mutta muuta tukea tulee tilalle. Se on plus miinus nolla -tilanne valtiontaloudelle ja veronmaksajalle.

Ennallistamisen muutokset maksavat 40-50 miljoonaa euroa vuodessa.

– Myös muutosten tekemättä jättäminen maksaa. Vaikutukset maatalouteen ja tilojen ja alueiden talouteen ovat todennäköisesti pieniä, koska muutokset tulevat olemaan vapaaehtoisia. Muutokset edellyttävät nykyistä vahvempia kannustimia viljelijöille.

Seuraavien vuosikymmenten mittaan Lehtonen arvelee investointien suuntautuvan enemmän kivennäismaavaltaisille alueille.

– Kivennäismaapeltojen kysyntä kasvaa, hinnat nousevat ja niiden kesannot todennäköisesti vähenevät.

Luken loppuraportti turvepeltojen käytön tiekartasta valmistuu marraskuun aikana.

Pakolla vai vapaaehtoisesti?

Maa-ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Tuuli Orasmaan mukaan maatalous osalla ennallistettavista alueista voi jatkua.

– Esimerkkinä luomuviljely, suojakaistojen lisääminen, laajaperäinen laiduntaminen ja kosteikkoviljely. Alueen sikseen jättäminen voi olla niin sanottua passiivista ennallistamista.

Turvemaita on ennallistettava Orasmaan mukaan vuoteen 2030 mennessä noin kolmannes, josta vähintään neljännes on vetettävä uudelleen. Vuoteen 2050 mennessä ennallistettuna pitäisi olla puolet ja siitä kolmasosa vetettynä.

– Turvepeltojen lisäksi voidaan ennallistaa vettäminen mukaan luettuna myös turvetuotantoalueita. Lisäksi vettämistavoitteista 40 prosenttia voidaan toteuttaa ojitetuissa turvemetsissä. Se, miten ennallistaminen jakautuu turvepeltojen, turvemetsien ja turvetuotantoalueiden kesken, riippuu muun muassa kansallisista tavoitteista, ohjauskeinoista ja maanomistajien kiinnostuksesta, sanoi Tuuli Orasmaa.

Onko ennallistaminen vapaaehtoista vai pakollista ja kuka sen maksaa ovat edelleen avoimia kysymyksiä.

Kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelu alkaa joulukuussa. Suunnitelman pitäisi olla valmis elokuussa 2026, jolloin se esitetään EU:n komissiolle.