Esitutkintalain pitäisi estää tilanteet, joissa ihmiset joutuivat aiheettomasti epäillyn asemaan, mutta juuri tällaiseen tilanteeseen valtakunnansyyttäjä työntää Päivi Räsästä

Kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsäsen joutuminen epäillyksi vihapuheesta jota hän ei ole sanonut on herättänyt hämmennystä. Vihapuhetta jahtaava valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on perustellut tutkintaa sillä, että kyseessä on Räsäsen oma etu. Mielivaltaiset tutkinnat ja ilmiannot eivät kuitenkaan ole osa normaalin oikeusvaltion toimintaa. Asiasta on säädetty myös esitutkintalaissa.

Kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsäseen kohdistuva vihapuhejahti saa entistä absurdimpia käänteitä. Räsänen on ollut jo viime vuodesta saakka epäiltynä mm. Raamatun siteeraamisesta, ja on ollut poliisikuulusteluissa keskustelemassa mm. Roomalaiskirjeen sanomasta. Räsästä epäillään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Osa epäillyistä teoista on myös tapahtunut taannehtivasti, tarkoittaen että lainmuutoksia on säädetty epäillyn teon jälkeen. Taannehtivat tuomiot ovat laillisuusperiaatteen vastaisia.

Uusin käänne tapahtui tällä viikolla kun kävi ilmi, että Räsästä vastaan on käynnistetty esitutkinta nyt myös televisio-ohjelmassa tehdyistä lausunnoista, joita Räsänen ei ole tehnyt. Kyseessä oli Räsäsen vierailu Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa. Asiasta uutisoi MTV.

Poliisi oli jo tehnyt kyseisessä tapauksessa päätöksen esitutkinnan lopettamisesta, mutta tutkinnan määräsi käyntiin valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen. Toiviainen perusteli Räsäseen kohdistuvaa esitutkintaa sillä, että kyseessä on Räsäsen oma etu.

Valtakunnansyyttäjän perustelu on se, että Räsäseen kohdistuva tutkinta on puutteellinen, koska poliisi ei ollut katsonut kyseistä ohjelmaa, vaan oli tehnyt päätöksen esitutkinnan lopettamisesta jo ennen tätä.

Vaan mitä asiaan sanoo esitutkintalaki? Onko todella kansalaisen oma etu päästä perättömien ilmiantojen ja päättömien rikostutkintojen kohteeksi?

Esitutkintalaki: “Ennen esitutkinnan aloittamista…”

Esitutkintaviranomaisen toimintaa säätelevän esitutkintalain mukaan “ennen esitutkinnan aloittamista esitutkintaviranomaisen on tarvittaessa selvitettävä 1 momentissa tarkoitettuun rikosepäilyyn liittyvät seikat erityisesti siten, että ketään ei aiheettomasti aseteta rikoksesta epäillyn asemaan.” Asiasta on säädetty lain 3. luvun 3. momentissa.

Lain tarkoituksena on nimenomaisesti estää tilanteet, joissa henkilö joutuisi aiheettomasti epäillyn asemaan, kuten Räsäselle nyt näyttää käyneen. Laki on esitutkintaviranomaista velvoittava. Tällä menetelmällä pyritään huolehtimaan juuri siitä, ettei kansalaista voi täysin päättömästi, mielivaltaisesti tai ilman perustetta tehdä rikoksesta epäillyksi – esimerkiksi pelkän muistinvaraisen kuulopuheen tai väärän ilmiannon pohjalta.

Asiaan tarvittava selvitystyö olisi Räsäsen tapauksessa tarkoittanut televisio-ohjelman katsomista. Voidaan perustellusti kysyä, olisiko valtakunnansyyttäjä Toiviainen tai joku muu esitutkintaviranomaisista voinut halutessaan selvittää asian esimerkiksi soittamalla MTV:lle ja pyytämällä nauhoitteen katsottavakseen? Voidaan myös kysyä, olisiko tämä ollut myös heidän laillinen velvoitteensa tässä tilanteessa?

Syyttömyysolettama, vähimmän haitan periaate…

Esitutkintalaissa säädetään muutakin. Lain neljännessä luvussa määritellään esimerkiksi, että epäiltyä on kohdeltava esitutkinnassa syyttömänä ja että esitutkintatoimenpiteellä ei saa aiheuttaa kenellekään tarpeettomasti vahinkoa tai haittaa.

Ovatko nämä pykälät nyt Räsäsen kohdalla toteutuneet? Rikos, josta Räsästä nyt kuulopuheen perusteella epäillään, kuuluu rikoslain 11. lukuun, jossa käsitellään “sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan”. Tämä ei varmastikaan kenenkään mielestä enää ole sellainen kevyt heitto, jonka voi huolettomasti ja vailla alkeellisintakaan asian tarkistamista heittää kenenkään kansalaisen tai tässä tapauksessa vieläpä lainsäätäjän niskaan.

Syyttäjä Toiviainen on tapauksessa vielä ikään kuin heittänyt löylyä syyttämällä Räsästä siitä, kun Räsänen ei millään tahdo ymmärtää, miksi on hänen omien etujensa mukaista olla epäiltynä rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Räsänen sanoo itse Twitterissä: ”En pidä etunani sitä, että minua epäillään rikoksesta tekaistujen syytösten pohjalta.”

Mielivaltaiset tutkinnat ja perättömät ilmiannot vaarantavat sananvapauden, oikeusvaltion ja demokratian toimintaa

On tietenkin selvää, että varsinaisen rikostuomion saaminen Räsäselle teosta jota ei ole tapahtunut, voi olla haastavaa taitavimmallekin syyttäjälle. Yrittänyttä ei tietenkään laiteta. Tällaisten esitutkintafarssien varsinainen tarkoitus tai vähintäänkin vaikutus ei kuitenkaan olekaan tuomioiden, vaan pelotevaikutusten aikaansaaminen. Mihin tarvitaan tuomioita tai edes epäiltyjä rikoksia, kun jo prosessi itsessään on rangaistus? Kuinka moni tavallinen kansalainen on valmis käymään läpi samanlaista mankelia kuin Päivi Räsänen nyt käy ja kuinka moni on vain mieluummin hieman “varovaisempi” sananvapautensa ja mielipiteenmuodostuksensa suhteen jatkossa?

Valtakunnansyyttäjänviraston toiminnan suhteen tässä vihapuhejahdissa alkaisikin jo vähitellen olla johtopäätösten aika.