EU edistää koronakriisin varjolla yhteisvastuuta. Tämä tarkoittaisi valtavaa maksutaakkaa Suomelle. Puheenjohtaja Halla-ahon (ps.) mukaan Suomen ei tule suhtautua ”rakentavasti ja avoimesti” velka- ja tulonsiirtounioniin. Hallituksen on sen sujaan ryhdyttävä valmistelemaan eroa yhteisvaluutasta, heti.

Halla-aho kirjoittaa:

En osaa muodostaa kovin kiihkeää mielipidettä alkoholin myynnistä. Periaatteessa minua ärsyttää kaikenlainen holhoaminen ja monopolijärjestelmät. Toisaalta alkoholi aiheuttaa valtavasti kustannuksia julkiselle terveydenhoidolle sekä rikoksia, väkivaltaa, surua ja murhetta, joten sitä ei voida pitää täysin ”omana asiana”.

Alkoholi ja sen myyminen ja tarjoilu ovat sen kokoisia asioita, että toimittajakin kykenee ne ymmärtämään, ja siksi aihe pääsee helposti suuriin otsikoihin. Ikävä kyllä tämän keskustelun alle jää paljon tärkeämpiä ja suurempia asioita. Esimerkiksi koronakriisin varjolla rakennettavat EU:n yhteisvastuumekanismit. Etelä-Euroopan maiden rakenteelliset ongelmat, joita yhteisvastuulla pyritään ratkaisemaan, eivät kuitenkaan ole koronan luomia. Ne ovat yhteisvaluutta euron luomia, tai ainakin sen mahdollistamia.

Sopimus Euroopan unionin toiminnasta (SEUT/TFEU) kieltää 125 pykälässään yksiselitteisesti unionin vastuun tai jäsenmaiden yhteisvastuun veloista. Viimeisen kymmenen vuoden ajan EU on rikkonut ja kiertänyt omia sääntöjään EU:sta muodollisesti irrallisilla vakausvälineillä ja -mekanismeilla.

Kreikan kriisin yhteydessä vakuutettiin, että euro pelastetaan hinnalla millä hyvänsä. Tämä periaate lienee edelleen voimassa. Kreikan ja Italian kaltaiset taloudet tietävät, että euro pelastetaan hinnalla millä hyvänsä.

Uusien yhteisvastuuvälineiden (SURE, Covid-19-rahasto) koko on 50 miljardia euroa, josta Suomen osuus on n. 800 miljoonaa. Näistä takausvastuista aiheutuu Suomelle suurella varmuudella tappioita, mutta mitään hyötyä kyseisistä välineistä ei Suomelle ole. Suomi esimerkiksi saa markkinoilta halvempaa lainaa kuin mitä SURE tarjoaa. SURE:n kautta lainaa hakenevatkin korkeariskisimmät maat, kuten Kreikka ja Italia. Jos ne eivät maksa lainojaan, tukiväline lähettää laskun takaajille, kuten Suomelle.

Nyt puheena olevan elpymisrahaston koko olisi peräti 500 miljardia euroa. Siitä myönnettäisiin lainoja ja mahdollisesti jopa vastikkeetonta rahaa heikoimmassa asemassa oleville jäsenmaille. Saksan ja Ranskan pankeilla on runsaasti saatavia Italiasta ja Espanjasta. Vaikka Saksa olisi rahaston suurin maksaja, sen kannalta velkojen yhteisvastuullistaminen ja pysyvät tulonsiirrot ovat jollakin tavalla rationaalista toimintaa. Suomella on tässäkin yhtälössä pelkkä maksajan rooli.

Muut pienet nettomaksajat, Itävalta, Tanska, Ruotsi ja Alankomaat, ovat omaksuneet hyvin tiukan linjan. Suomalainen media kutsuu niitä ”riidanhaastajiksi” ja suomalaiset ministerit ”tiukkiksiksi”. Suomi sen sijaan suhtautuu Saksan ja Ranskan ehdotuksiin avoimesti.

On ymmärrettävä, minkä mittaluokan asioista on kyse. Suomi luovuttaa suomalaisen veronmaksajan rahat toisten maiden velkojen maksuun ja poliittisen kontrollin omasta budjetistaan. Minkä ottaa taatakseen, sen ottaa maksaakseen, kuten joku on sanonut.

Yhteisvaluutan hyödyt Suomelle ovat hyvin kyseenalaiset, mikä käy hyvin ilmi vertailtaessa Suomen taloudellista kehitystä euron ulkopuolelle jääneisiin muihin pohjoismaihin. Kriisiaikana eurosta on tulossa nilkkaan sidottu kivi, joka vetää Suomen mukanaan syvyyksiin. Sen sijaan, että hallitus suhtautuu ”rakentavasti ja avoimesti” velka- ja tulonsiirtounioniin, sen on ryhdyttävä valmistelemaan eroa yhteisvaluutasta. Nyt heti.

SUOMEN UUTISET