Suomalaisia isiä juhlitaan erityisesti yhtenä päivänä vuodessa. Juuri samana päivänä Helsingin Sanomat esittää tympeän moralisoivaan sävyyn monille hyvää mieltä tuovan isänpäiväperinteen lopettamista. Hesarin ehdotuksen taustalla on kollektivismin hengessä oivallus siitä, että jos kaikilla ei ole yhtä hauskaa, kenelläkään ei saisi olla.

Tänään sunnuntaina suomalaisissa kodeissa on vietetty isänpäivää, ja perinteiseen tyyliin isiä on hemmoteltu esimerkiksi makuuhuoneeseen tarjoillulla kahviaamiaisella. Monilla aamiaistarjottimilla on ollut myös isän ilahduttamiseksi päiväkodissa tai koulussa valmistunut isänpäiväkortti.

Isänpäiväkortti on monille isille kenties ennalta-arvattava mutta yhtä kaikki tärkeä kunnianosoitus sekä konkreettinen esimerkki siitä, että isiä todella arvostetaan. Itse tehdyt isänpäiväkortit ovat hyvinkin vapaamuotoisia, ja itse piirrettyjen korttien lisäksi viime vuosina korttiaskartelussa on nähty myös huomattavaa luovuutta.

Itse askarrellun isänpäiväkortin yksi tarkoitus on luoda hyvää mieltä – yleensä lähes poikkeuksetta hyvä mieli seuraakin sekä kortin tekijälle että sen saajalle.

Överiksi vedettyä empaattisuutta

Niille suomalaisille isille, joita tänään ilahdutettiin isänpäiväkortilla, tarjottiin aamun Helsingin Sanomissa tympäisevää jälkiviisastelua. Sunnuntaikolumnissa toimittaja Anu Silfverberg esittää, että isänpäiväkorttien askartelusta pitäisi luopua kouluissa ja päiväkodeissa. Avauksen takana on överiempaattinen oivallus siitä, että on olemassa ihmisiä, joille äitien- ja isänpäivien vietto päiväkodissa ja koulussa kenties mahdollisesti tuottaa henkistä epämukavuutta. Hesari luettelee, että ongelma koskee yksinhuoltajaäitejä ja -isiä, leskien perheitä, kahden äidin tai isän perheitä, myös monia uusperheitä.

Helsingin Sanomat kantaa erityisesti huolta siitä, että Suomessa on ”monimuotoisia” perheitä, joiden jäseniä isänpäiväkorttiaskartelu saattaa ahdistaa. Esimerkiksi nostetaan myös, että Suomessa on perheitä, joiden lasten elämässä ei ole isää esimerkiksi siitä syystä, että lapsi on saanut alkunsa lahjoitetuilla sukusoluilla.

Moraalisen tiedostavuuden hengessä hesari opastaa, että sellaisia tilanteita ei pitäisi lainkaan luoda, joissa lapset joutuvat selittelemään omia perheitään. Hesarin mukaan korttiperinteestä luopumista puoltaa myös se, että varhaiskasvatussuunnitelma ei vaadi korttitalkoita. Kirjoituksen lopuksi ehdotus tiivistetään lauseisiin: Eikö tätä voisi lopettaa? Jos mukava tapa tuottaa lukuisille lapsille surua ja ulkopuolisuutta, ei kai se voi mitenkään olla sen arvoista?

Lietsooko HS miesvihaa?

Sosiaalisen median käyttäjiltä hesarin isänpäivätympeilylle vastataan täystyrmäyksellä. Hesarille muistutetaan, että keskenään erilaisten perheiden olemassaolo ei kelpaa perusteeksi luopua mukavista yhteisistä perinteistä.

Pohdinnan arvoista myös on, täytyykö kurjuutta annostella isolla lapiolla sen kompensoimiseksi, jos ihan kaikilla ei oletusarvoisesti olekaan yhtä kivaa.

Hesarin kirjoituksen nähdään jopa heijastavan miesvihaa.

Hesari ehdottaa suomalaisille isille lahjaa, josta myös lehti itse hyötyy

Helsingin Sanomien toimituksessa kenties ei ole hoksattu, että myös lainsäätäjä näkee isänpäivän viettämisellä erityistä arvoa. Suomalaisista liputuspäivistä säädetään liputusasetuksessa, ja vuodesta 2019 lähtien isänpäivä on ollut yksi virallisista liputuspäivistä.

Hesari ei kuitenkaan olisi hesari, jos se ei samaan aikaan sekä yrittäisi rikkoa isänpäiväperinnettä että hyötyä siitä taloudellisesti.

Katoavien maksavien tilaajien perään murehtiva hesari on keksinyt oman tavan lyödä rahoiksi isänpäiväperinteellä ja ehdottaa isänpäiväkorttien askartelun sijaan – arvasit oikein – tilaamaan hesarin lahjaksi isälle. Säästä puolessa vuodessa yli sata euroa, lukee verkko-hesarin etusivulla olevassa, sydämellä koristellussa mainostekstissä.

SUOMEN UUTISET

Tulosta

Tagit