Perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen jätti tänään eduskunnassa kirjallisen kysymyksen, jossa hän vaatii hallitusta puuttumaan hallituksen omassa toiminnassa esiintyviin virkamies- ja hallintolain jääviyssääntöjä koskeviin mahdollisiin rikkomuksiin.

Eri kansainvälisissä vertailuissa Suomi lasketaan toistuvasti maailman vähiten korruptoituneiden maiden joukkoon. Immosen mukaan esimerkiksi Transparency International -järjestön määritelmä korruptiosta on kuitenkin ongelmallinen, sillä sen korruption mittari noteeraa korruption muodoista lähinnä vain lahjonnan.

– Korruption mittarit eivät tarkastele vaikeasti havaittavia ja todistettavia ilmiöitä kuten niin kutsuttuja hyväveliverkostoja, pyöröovi-ilmiöitä ja ylipäätään epätervettä korruptiivista verkostoitumista, vaikka eri tutkimukset ovat osoittaneet, että näitä voidaan pitää merkittävänä ongelmana Suomessa, Olli Immonen sanoo.

– Suomessa esiintyy tutkimusten mukaan katutason lahjonnan sijasta rakenteellista ja vaikeammin havaittavaa korruptiota, joka usein ilmenee elinkeinoelämän ja julkisen vallan toiminnan rajapinnassa. Korruption keskeisiä riskialueita voivat olla esimerkiksi julkiset hankinnat ja tarjouskilpailut, yhdyskuntasuunnittelu sekä poliittinen päätöksenteko kunta- ja valtiotasolla.

Poliitikot ja viestintätoimistot kietoutuneet yhteen

Viestintätoimistot, edunvalvojat ja lobbarit ovat soluttautuneet julkiseen hallintoon 2000-luvun alusta saakka, mikä on vahvistanut järjestelmän korruptoitunutta rakennetta. Viestintätoimistojen tehtävänä on auttaa asiakkaitaan saattamaan sanomansa poliittisten päättäjien tietoisuuteen sekä vaikuttaa poliittisessa päätöksenteossa ja tiedottamisessa päämiestensä eduksi.

– Tavoitteen toteutumista edistetään sillä, että toimistot rekrytoivat riveihinsä sekä entisiä että nykyisiä poliitikkoja. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan tämä trendi koskee erityisesti vihreän puolueen päättäjiä, Immonen sanoo.

Kaikki kolme vihreiden nykyistä varapuheenjohtajaa saavat palkkansa viestintä- ja konsulttitoimistoista. Varapuheenjohtaja Riikka Karppinen toimii Milttonilla. Varapuheenjohtaja Jaakko Mustakallio Ellun Kanoissa, joka on yksi Suomen suurimpia viestintätoimistoja. Vihreiden varapuheenjohtaja Fatim Diarra on puolestaan yhteiskunnallisen viestinnän asiantuntija Pohjoisranta BCW:ssä.

– On huolestuttavaa, ettei potentiaalinen vallan väärinkäyttö näytä häiritsevän poliitikkoja. Vihreät on hallituspuolue. Varapuheenjohtaja-konsultit istuvat ministeriryhmien kokouksissa ja kuuluvat myös puolueen päättävään elimeen. Vihreillä on hallussaan ulko-, sisä- ja ympäristöministerien salkut. Puolueen puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalo on hallituksen johtoviisikon jäsen. Mainitut varapuheenjohtaja-konsultit istuvat vihreiden puoluehallituksessa ja muissa kokoonpanoissa pohtimassa puolueen kantoja, Immonen sanoo.

– Samat henkilöt osallistuvat päätöksentekoon myös ministerien ja puoluejohdon yhteispalavereissa. Näissä kokouksessa käydään säännöllisesti läpi muun muassa hallituksen esityksiä, lakimuutoksia ja verotusta. Näillä tiedoilla on mitä ilmeisimmin rahanarvoinen merkitys varapuheenjohtaja-konsulteille ja heidän toimeksiantajillensa.

Immonen ei usko, että vihreiden varapuheenjohtaja-konsultit kykenisivät pitämään roolinsa erillään.

– Konsultin oma taloudellinen ansio on sidottu onnistumiseen asiakkaan lobbaamisessa tai tiedonkeruussa. On myös ongelmallista, ettei aina tiedetä, mitä yrityksiä tai muita tahoja nämä varapuheenjohtaja-konsultit konsultoivat ja lobbaavat. Ongelma on koko hallituksen yhteinen, jos konsulttien päämiesten näkemyksiä nousee esimerkiksi vihreiden puoluejohdon kautta hallituksen pöydälle osaksi päätöksentekoa.

Hyvän hallinnon vaatimukset eivät toteudu

Yrityssektorilla suurten, etenkin julkisen valvonnan alaisten toimijoiden menettelyissä vastaavat tilanteet olisivat tuomittavia. Niiden sisäiset ohjeistus- ja tarkastustoiminnot eivät tällaisia ristikkäisiä rooleja hyväksyisi.

– On huolestuttavaa, ettei julkishallinnossa näytetä otettavan hallintolain jääviyssääntöjä tarpeeksi vakavasti. Hallituspuolueet ovat antaneet tälle kaikelle hiljaisen hyväksyntänsä, Immonen toteaa.

– Vaikuttajaviestintä, poliittiset järjestöt, edunvalvojat ja poliittinen järjestelmä ovat Suomessa kietoutuneet yhdistelmäksi, josta ulkopuolisen on vaikea saada selvää. Asiat voidaan päättää muodollisesti läpinäkyvästi silloinkin, kun päätösprosessiin kohdistuu epäasiallista vaikuttamista. Tämä kaikki herättää kysymyksiä siitä, millaista valtaa viestintätoimistot käyttävät ja keneen ne pyrkivät vaikuttamaan – ja kenen toimeksiannosta.

Immosen mukaan edellä kuvatun kaltaiset intressiristiriidat on otettava vakavasti.

– Ne sotivat hallinnon jääviyssääntöjä vastaan sekä vaarantavat hyvän hallinnon vaatimusten ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen Suomessa.

– On syytä kysyä hallitukselta, aikooko se puuttua tilanteeseen, jossa puolueiden johtohenkilöt ovat samanaikaisesti viestintäyritysten palkkalistoilla sekä osallistuvat ministeriryhmien kokouksiin ja ministerien ja puoluejohdon yhteispalavereihin. Hallituksen on noudatettava virkamies- ja hallintolain jääviyssääntöjä ja ryhdyttävä konkreettisiin toimenpiteisiin rakenteellisen korruption kitkemiseksi poliittisesta päätöksenteosta, Immon

SUOMEN UUTISET