Eduskunnassa käytiin tänään keskustelu perussuomalaisten ja muiden oppositiopuolueiden välikysymyksestä koskien Suomen varautumista siirtolaisvirtojen ohjaamiseen perustuvaan hybridivaikuttamiseen. Perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen vaatii, että Suomi varautuu riittävän tehokkaasti siirtolaisvirtojen ohjaamiseen perustuvaan hybridivaikuttamiseen.
– Suomen lakiin tarvitaan pikaisesti monissa Euroopan maissa käytössä oleva hätätilapykälä, jonka nojalla turvapaikkahakemusten vastaanottaminen voidaan keskeyttää laajamittaisen maahantulon tilanteessa kansallisen turvallisuuden ja yleisen järjestyksen turvaamiseksi, Olli Immonen vaatii.
Immosen mukaan Valko-Venäjän hybridihyökkäys Latvian, Liettuan ja Puolan rajoilla, jossa se käyttää hyväkseen siirtolaisia, poikkeaa jossain määrin vuoden 2015 siirtolaiskriisistä. Molemmissa kriiseissä on kuitenkin kyse samasta ilmiöstä, eli siirtolaisvirtojen pyrkimisestä kolmansista maista Eurooppaan.
– Ongelmaa voidaan lähestyä monesta eri näkökulmasta. Itseäni tässä häiritsee se nyrjähtänyt ajattelutapa, jossa siirtolaisuuden torjuntaan tähtääviä toimia pyritään aina vastustamaan vetoamalla kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Esimerkkinä voidaan mainita Geneven pakolaissopimus.
– Nykyinen massasiirtolaisuusilmiö on etääntynyt kauas alkuperäisestä Geneven sopimuksen hengestä. Sopimus tehtiin toisen maailmansodan jälkimainingeissa lähinnä juutalaisten kansanmurhaa vastaavaa tilannetta varten. Sopimus on aikansa tuote, joka ei sovellu enää 2000-luvulle, Immonen muistuttaa.
Geneven sopimuksen uudistaminen tuskin onnistuu
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi tässä kuussa pitämässään puheessa: ”vuosikymmeniä sitten tehdyt sopimukset ovat alttiita hybridivaikuttamiselle ja hyväksikäytölle”. Jo vuoden 2016 valtiopäivien avajaisissa Niinistö totesi, että kansainväliset säännökset ovat syntyneet aivan toisenlaisissa olosuhteissa.
– Se, kyetäänkö vanhentunutta Geneven sopimusta koskaan uudistamaan järkevästi, on kyseenalaista. Sen päivittämiseen tuskin löytyisi riittävästi poliittista tahtotilaa ja sopimusten uudelleenneuvottelun prosessi on liian hidas, jotta sitä kautta voitaisiin reagoida riittävän nopeasti muuttuviin maailmantilanteisiin, Immonen toteaa.
– Lienee todennäköisempää, että ennemmin tai myöhemmin koko järjestelmä tulee kaatumaan omaan mahdottomuuteensa, koska se ei enää käytännössä toimi.
Estää kansallisvaltioita suojaamasta yhteiskuntiaan
Immonen näkee, että jos kansainvälinen sopimusjärjestelmä estää kansallisvaltiota suojaamasta omaa yhteiskuntaansa ja kansaansa turvallisuusuhilta, silloin sopimukset eivät palvele tarkoitustaan, vaan ne ovat pahimmillaan vahingoksi.
– On tärkeää, että maailman muuttuessa myös sopimusten ihmis- ja perusoikeuksien tulkintaa muutetaan vastaamaan tämän päivän haasteisiin.
– Esimerkiksi Suomen perustuslakivaliokunta on peräänkuuluttanut perustuslaillista tulkinnallista joustavuutta vuoden 1993 mietinnössään toteamalla: ”jotta perusoikeussäännökset säilyttäisivät soveltamiskelpoisuutensa muuttuvissakin oloissa”. Samalla tavalla myös kansainvälisten ihmisoikeussäännösten tulee säilyttää soveltamiskelpoisuutensa muuttuvissa oloissa tarjoamalla riittävästi tulkinnallista joustavuutta, Immonen sanoo.
Poliitikot piiloutuvat sopimusten taakse
Immosen mukaan ei ole oikein, että poliitikot piiloutuvat vaikeiden päätösten edessä kansainvälisten sopimusten taakse ja käyttävät sopimuksia tekosyynä sille, ettei turvapaikkapolitiikkaa järkeistetä.
– Kyse on poliitikkojen tahtotilasta. On myös väärin, että sopimuksia välillä noudatetaan ja välillä niitä jätetään noudattamatta täysin sen mukaan, mikä niin sanotun liberaalieliitin mieltymyksiin sattuu parhaiten sopimaan.
– Viittaan tässä nyt esimerkiksi siihen, miten hyvin EU:n Dublin-asetusta on noudatettu tai ennemminkin jätetty noudattamatta. On ongelmallista, että kansainvälisiin sopimuksiin vedotessa tämäkin hallitus tuntuu vetoavan niihin varsin valikoivasti.
Immosen mukaan kansainvälisten sopimusten tulkinnasta ei saa muodostua ylikireää.
– Asioita myös liian usein tarkastellaan vain yhden oikeuden näkökulmasta, vaikka oikeudellista punnintaa tehtäessä tulisi toiseen vaakakuppiin asettaa muiden ihmisten perus- ja ihmisoikeudet. Tässä tapauksessa suomalaisten turvallisuus.
Suomen otettava mallia tiukan politiikan maista
Immosen mielestä mikään kansainvälinen sopimus ei saa estää Suomen valtiojohtoa suojelemasta omia kansalaisiaan. Jo nykyisin monet tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa ajavat maat tulkitsevat kansalainvälisiä pakolaissopimuksia eri tavoin, esimerkkeinä Tanska, Norja, Australia ja Japani.
– Suomen tulee ottaa mallia niistä toiminta- ja tulkintalinjoista, jotka parhaiten suojaavat Suomea ja suomalaisten perusoikeuksia, kuten turvallisuutta.
– Mikäli kansainvälinen yhteisö päätyisi tulokseen, jonka mukaan Valko-Venäjän kautta Eurooppaan pyrkiviä siirtolaisia ei voisi oikeutetusti pysäyttää, kyseessä olisi Lukashenkan ja hybridivaikuttamisen voitto. Toisin sanoen hybridivaikuttaminen osoittautuisi ulkovalloille jatkossakin toimivaksi keinoksi lamauttaa Euroopan valtioita entistä suuremmilla siirtolaisvirroilla. Näin ei saa antaa tapahtua, Immonen painottaa.
SUOMEN UUTISET