Jopa globalistinen Economist -lehti on huolissaan vasemmistolaisesta woke-kulttuurista

Edistyksellisenä itseään pitävä talouselämän lontoolainen mahtilehti varoittaa lukijoitaan aliarvioimasta vasemmalle kallistuvan identiteettipolitiikan vaaroja

Syyskuisessa kansijutussaan Economist tekee selvän pesäeron vasemmistolaisen “woke-liberalismin” ja edustamansa klassisen liberalismin välille. Pääkirjoituksessaan lehti toteaa, että jotakin on mennyt pahasti pieleen läntisessä liberalismissa. Sen mukaan klassinen liberalismi uskoo edistyksen tulevan debatin ja uudistuksien kautta.

“Yli 250 vuoden ajan klassinen liberalismi on tuonut mukanaan ennennäkemätöntä edistystä. Se ei tule katoamaan tuosta vain savuna ilmaan. Mutta se käy läpi vakavaa testiä, kuten se kävi sata vuotta sitten, kun sekä bolshevismin että fasismin syövät alkoivat syödä Eurooppaa sisältä käsin.”

The Economistin mukaan (klassisten) liberaalien on aika ymmärtää, mikä heidän vastassaan on ja alkaa panna hanttiin.

Kuten arvata saattaa, lehti pitää Yhdysvalloissa, vapausaatteen henkisessä kodissa, suurimpana vaarana vapautta vastaan Trumpin oikeistoa.

Mutta kritiikillä on uusi kohde.

Vasemmiston hyökkäystä vapautta vastaan Economist hankalammin hahmotettavana, koska amerikanenglannin “liberaali” on alkanut sisällyttää itseensä myös epäliberaalin vasemmiston.

Teemanumerossaan Economist kuvaa ilmiötä, jota myös Suomen Uutiset on käsitellyt lukuisia kertoja: eliittiyliopistoilta leviää autoritaarista vasemmistoajattelua muuhun yhteiskuntaan.

“Kun nuoret vastavalmistuneet ovat päässeet töihin laatulehtiin ja politiikkaan, liike-elämään ja koulutukseen, he ovat tuoneet mukanaan kauhukuvat turvattomuuden tuntemisesta (safe space -vaatimus) ja agendan, joka jumittaa ahtaasti ymmärretyssä visiossa oikeudenmukaisuuden saavuttamisesta alistetuille identiteettiryhmille.”

Lehden mukaan nämä akateemiset vasemmistolaiset toivat mukanaan myös taktiikan, jolla pakotetaan muita ideologiseen puhdasoppisuuteen. Keinot ovat tutut deplatforming ja canceling, joille termeille ei ole löytynyt kunnollisia suomenkielisiä vastineita. Keinoja käytetään sekä vihollisiin että liittolaisiin, jotka eivät ole pysyneet ruodussa. Deplatforming ja cancel viittaavat sananvapauden rajoittamiseen rikosoikeuden ulkopuolella ilman varsinaista sensuuria. Tyypillistä on uhkailu vaiennettavan julkaisualustoja, tapahtumajärjestäjiä tai työnantajia kohtaan.

Autoritaarinen vasemmisto palauttaa lännen keskiajalle

Economist vertaa nykyistä autoritaarista vasemmistoa siihen kirkon ja valtion erottamattomaan kokonaisuuteen, joka hallitsi Eurooppaa aina 1700-luvulle ja klassisen liberalismin voittoon asti.

Lehden mukaan epäliberaali vasemmisto ja klassiset liberaalit (kuten Economist esittää itse olevansa) tavoittelevat pitkälti samoja asioita. Molemmat esimerkiksi uskovat, että ihmisten tulee saada kukoistaa seksuaalisuudestaan tai rodustaan riippumatta. Molemmat epäilevät auktoriteetteja ja molemmat uskovat muutoksen haluttavuuteen. Klassiset liberaalit ja epäliberaalit edistykselliset kuitenkin eroavat toisistaan täysin siinä, miten näihin päämääriin olisi tarkoitus päästä.

“Klassisille liberaaleille edistyksen täsmällinen suunta on mahdoton tietää. Sen täytyy olla spontaania ja muotoutua alhaalta ylös, ja se edellyttää vallanjakoa, niin ettei kukaan tai mikään ryhmä pitemmän päälle pysty yksin hallitsemaan.”

Sen sijaan epäliberaali vasemmisto pitää omaa valtaansa kaiken keskipisteenä, koska he ovat varmoja siitä, että todellinen edistys on mahdollista vain kun he ensin huolehtivat rodullisten, seksuaalisten ja muiden hierarkioiden purkamisesta.

Economistin pääkirjoituksen mukaan tällä erolla on merkittäviä seurauksia. Klassiset liberaalit uskovat mahdollisuuksien tasa-arvoon ja vapaaseen kilpailuun estämällä yritysten monopolisoituminen, puolustamalla elinkeinovapautta, uudistamalla radikaalisti verotusta ja mahdollistamalla koulutus kaikille koulutusseteleillä. Edistykselliset sen sijaan tavoittelevat lopputulosten “oikeudenmukaisuutta”, jonka mittarit he päättävät itse.

Vasemmistolle “värisokea” politiikka on rasistista

“Esimerkiksi tutkija-aktivisti Ibram X. Kendi väittää, että mikä tahansa ‘värisokea’ politiikka, mukaanlukien lasten osaamisen mittaaminen standardoiduilla testeillä, on rasistista, jos lopputuloksena on keskimääräisten rodullisten erojen kasvu, olivatpa tarkoitusperät sen takana kuinka valistuneita tahansa.”

Klassista liberalismia edustavan Economistin mukaan ei vain ryhmien, vaan ennen kaikkea yksilöiden, kohtelun tulee olla yhdenvertaista, jotta yhteiskunta kukoistaa.

Vanhan koulukunnan edistykselliset ovat pysyneet sananvapauden kannattajina. Mutta epäliberaalit edistykselliset ajattelevat, että oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo edellyttää pelikentän kallistamista vastoin niitä, jotka ovat etuoikeutettuja ja taantumuksellisia.

Se tarkoittaa rajoituksia heidän sananvapauteensa käyttäen uhriuden kastijärjestelmää, jossa etuoikeutetuksi miellettyjen on alistuttava niille, jotka voivat esittää olevansa uhreja ja tarvitsevansa kompensaatiota sen nojalla. Economistin mukaan samaan toimintatapaan kuuluu ”taantumuksellisten” rankaisu varoittavaksi esimerkiksi muille. Seurauksena on syyttely ja vaientaminen.

Economist siteeraa taloustieteilijä Milton Friedmania, jonka kerrotaan sanoneen, että yhteiskunta, joka asettaa tasa-arvon vapauden edelle, ei saavuta kumpaakaan.

“Hän oli oikeassa. Epäliberaalit edistykselliset luulevat, että heillä on suunnitelma alistettujen ryhmien vapauttamiseksi. Todellisuudessa heillä on yksilöiden sortamisen kaava – joka ei juurikaan eroa populistisen oikeiston suunnitelmista. Omilla tavoillaan molemmat ääripäät asettavat vallan prosessin edelle, päämäärän keinojen edelle ja ryhmäedut yksilönvapauksien edelle”, Economistin pääkirjoitus toteaa.

Vapausaate on ihmisluonnolle vaikea

Miksi klassisen liberalismin on sitten vaikea pärjätä tässä maailmassa? Economistin mukaan jotkin klassisen liberalismin piirteet ovat vastoin ihmisen luontaisia ajattelutapoja.

Se vaatii kannattajaansa puolustamaan vastapuolen sananvapautta silloinkin, kun tietää niiden olevan väärässä. Yrityksiä ja niiden työntekijöitä ei sovi suojata luovalta tuholta. Rakkaimpasi saavat edistyä urallaan vain omilla meriiteillään, vaikka kaikki vaistosi kehottaisivat venyttämään sääntöjä heidän puolestaan. Sinun on hyväksyttävä poliittisten vastustajiesi voitto uurnilla, silloinkin kun ajattelet että ne raunioittavat koko maan.

Economistin mukaan Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen lännen ylimieliset eliitit menettivät tuntumansa liberalismin nöyryyteen ja itse-epäilyyn. Sosialismin jälkeen liberalismilla ei näyttänyt olevan ideologista haastajaa. Eliitit alkoivat uskoa, että he ovat aina oikeassa. He muokkasivat Yhdysvaltain meritokratiaa suosimaan itsensä kaltaisia ihmisiä. Finanssikriisin jälkeen talous kasvoi liian hitaasti, ja eliitti alkoi asennoitua työväenluokasta tulevaan kritiikkiin halveksuvasti.

Vasemmiston uhka pitää ottaa vakavasti

Lehti varoittaa ottamasta epäliberaalin vasemmiston uhkaa klassiselle liberalismille liian kevyesti. Liian monet vasemmalle kallistuvat liberaalit peesaavat vasemmistoa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimuksissa. He hyväksyvät sen, että muutos edellyttää epäliberaalia suvaitsemattomuutta.

Economist vaatii pääkirjoituksessaan klassisia liberaaleja löytämään taistelutahtonsa uudestaan.

“Heidän on kamppailtava kiusaajia ja canceloijia vastaan. [Klassinen] liberalismi on yhä paras oikeudenmukaisen edistyksen moottori. [Klassisilla] liberaaleilla pitää olla rohkeutta sanoa se.”

Economist on vaikutusvaltainen toimija. Sen lukijakunta on pitkälti sitä talouselämän eliittiä, joka on viime vuodet harjoittanut johtamissaan yrityksissä hämmästyttävän pitkälle menevää radikaalivasemmiston identiteettipolitiikan myötäilyä.

Nyt julkaistu teemanumero on talousglobalistien ensimmäisiä itsekriittisiä puheenvuoroja äärivasemmistolaista woke-identiteettipolitiikkaa vastaan.