Epäonnistuneesta painonnostajasta tuli Tokion olympiakisojen puhutuin urheilija, koska aiemmin miehenä kilpaillut nostaja kisasi nyt naisten sarjassa. Keskustelun laineet ulottuivat jopa kaukaiseen Suomeen, jossa tunnettu urheiluvaikuttaja joutui transaktivistien maalittamaksi ja menetti nettivainon takia ainakin yhden sponsorisopimuksistaan.

Omaa Valavuori Live -keskusteluohjelmaansa YouTubessa juontava Aleksi Valavuori kommentoi Twitterissä kovin sanoin Ilta-Sanomien artikkelia, jossa hehkutettiin uusiseelantilaista painonnostajaa Laurel Hubbardia, joka on ”olympiahistorian tiettävästi ensimmäinen transsukupuolinen kilpailija”.

– Ihan täyttä p*****. Et pärjää miesten sarjoissa, vaihdat sukupuolta ja käyt voittamassa naisten sarjat, Valavuori kirjoitti.

Somesota olisi varmaan lähtenyt liikkeelle jo tästäkin, mutta Valavuori jatkoi löylyn lyömistä.

Myrskyhän siitä nousi. Eikä se jäänyt pelkäksi somemyrskyksi.

Transaktivistit ”triggeröityivät” Valavuoren kommenteista sen verran pahasti, että päättivät ryhtyä maalittamaan Valavuorta hänen sponsoreilleen ja yhteistyökumppaneilleen. Suvaitsevaisten rintaman etujoukkona toimi Mona Bling, joka luonnehtii itseään toimittajaksi ja somevaikuttajaksi.

Sponsoreille lähetetään viestejä

Mona Bling oli lähettänyt Valavuoren yhteistyökumppaneille viestejä, joissa hän väitti Valavuoren olevan ”avoimen transfobinen, homofobinen ja rasistinen ihminen, joka vuodesta toiseen ulostuloillaan syrjii vähemmistöjä ja naisia”. Blingin väitteillä ei välttämättä ole paljonkaan tekemistä totuuden kanssa, mutta niiden ilmiselvänä tarkoituksena oli saada sponsorit lopettamaan Valavuoren yrityksen tukeminen.

Blingin esimerkin innoittamina lukuisat tiedostavan suvaitsevaiston edustajat liittyivät mukaan maalituskampanjaan, kehottaen seuraajiaan lähettämään vastaavia viestejä Valavuoren sponsoreille. On mahdoton tietää, millainen vihaviestien vyöry sponsoreiden suuntaan lähti, mutta sen on täytynyt olla melkoinen.

Yksi sponsoreista antoi periksi

Tällainen joukkoistettu maalittaminen ja nettivainoaminen tunnetaan englanninkielisellä termillä ”cancel”. Vainoamisen tavoitteena on saada kohteen työpaikka, virka, maine, ystävyyssuhteet ja/tai perhe-elämä ”peruutettua”. Siis tuhota ihmisen työura, elanto ja ihmissuhteet.

Transaktivistien maalituskampanja onnistui osittain, sillä ainakin yksi Valavuoren yhteistyökumppaneista peruutti sponsorisopimuksen. Valavuori itse kertoo asiasta Twitterissä näin:

– Yks kumppani pelästyi ja lähti cäncelöinnin seurauksena, vuosidiili oli apaut 30.000€. Hyvä et lähti, en halua kumppaneita joiden kanssa ei voi puhua totta. Kovissa paikoissa ne oikeat arvot ja teot punnitaan.

Aleksi Valavuori on myös tehnyt samasta aiheesta YouTube-videon, jossa hän selittää näkemyksiään ja antaa ymmärtää, että 30 000 euron sponsorisopimuksen peruuntuminen ei tunnu missään. Kyseessä on kuitenkin merkittävä vuosittainen rahasumma. Maanantaina alkanut somekohu on nyt jatkunut koko viikon, ja tulee jatkumaan ainakin sunnuntaihin, jolloin Valavuori on luvannut käsitellä aihetta YouTube-kanavallaan iltayhdeksältä.

Cancel-kulttuurin kiistämistä ja vähättelyä

Monet suvaitsevaiset ihmiset tuntuvat olevan sitä mieltä, että Valavuoreen ei ole kohdistunut minkäänlaista maalittamis- ja cancel-kampanjaa, tai jos onkin, niin se on ollut ihan oikein ja ansaittua.

– Kerjäsiköhän Valavuori nyt itse verta nenästään? Mielipiteen voi ilmaista, mutta jos on äärettömän törkeä transnaisia kohtaan, niin sitten pitää myös kestää seuraukset, kirjoittaa Ylen toimittaja Clarissa Jäärni Twitterissä.

Helsingin kaupunginhallituksen jäsen Minja Koskela (vas) on samoilla linjoilla:

– Se, että puhuu internetissä halveksuvasti vähemmistöistä ja saa siitä kritiikkiä ei ole ”cancelointia”.

Useat Koskelan twiittiä kommentoineet ihmiset huomauttavat, että ”se, että otetaan yhteyttä työnantajiin ja yhteistyökumppaneihin haittaamistarkoituksessa on nimenomaan cancelointia. Se ei ole kritiikkiä.”

”Deadnamen” käyttö on transfobiaa

Mitkä sitten ovat ne Valavuoren ”äärettömän törkeät puheet”, jotka ovat saaneet transaktivistit raivostumaan? Mona Blingin mukaan Valavuori on syyllistynyt ”transfobiaan”, koska hän on ”kutsunut transnaisia miehiksi, mitätöinyt transihmisten sukupuolen ja transition ja kutsunut heitä deadnamella eli vanhalla nimellä”.

Myös kirjailija Tiina Tuppurainen syyttää Valavuorta ”deadnamen” käyttämisestä, koska Valavuori kutsui korkeushypyn nuorten Suomen mestaria sillä nimellä, jolla hän on mestaruutensa voittanut. Valavuori vastaa, että hän ei ole perehtynyt transyhteisön deadname-sääntöihin.

– Mitä tulee näihin deadname-termeihin, niin minä en ole koskaan kuullut niistä urheilussa. Kun urheilussa tilastoidaan virallinen tulos, se tilastoidaan sillä nimellä, jolla tulos on tehty. Tulosta ei voi siirtää toisiin nimiin etu- tai jälkikäteen. Sääntö ei ole minun keksimäni, Valavuori kirjoittaa.

Puheet ”kuolleesta nimestä” (deadname) saavat transyhteisön näyttämään kulttimaiselta ryhmältä, jolla on erittäin tarkat sisäiset säännöt, joita he odottavat kaikkien muidenkin noudattavan. Keskustelu sallitaan vain ”oikeita” termejä ja ajatusmalleja käyttäville.

Olympiakomitean säännöt sallivat Hubbardin osallistumisen naisten sarjaan

Kansainvälisen olympiakomitean sääntöjen mukaan urheilija saa kilpailla naisten sarjassa, mikäli hän ilmoittaa, että hänen sukupuoli-identiteettinsä on nainen ja todistaa, että hänen kokonaistestosteronitasonsa on ollut alle 10 nmol/l kilpailuajankohtaa edeltävien 12 kuukauden ajan. Naiset saavat kilpailla miesten sarjoissa vapaasti.

Testosteronin (S-Testo) viitearvot laboratoriotutkimuksissa ovat miehille 10–38 nmol/l (nanomoolia litrassa) ja naisille 0.4–2 nmol/l. Olympiakomitean vaatimukset täyttävällä transnaisella saa siis olla veressään viisi kertaa niin paljon testosteronia kuin normaalilla naisella.

– Jos sukupuoli on jatkossa vain ilmoitusluontoinen asia myös urheilussa, tulevalla naiseksi syntyneellä sukupolvella ei ole enää kilpaurheilua, Aleksi Valavuori kirjoittaa.

Tempaisi teinipoikana enemmän kuin transnaisena

Palataan vielä Laurel Hubbardiin. Hän syntyi mieheksi vuonna 1978. Elämänsä kovimman painonnostotuloksen hän saavutti junioreiden Uuden Seelannin mestaruuskisoissa vuonna 1998, jolloin hän tempaisi suorille käsille 135 kiloa. Tulos oli miesjunioreiden uusi ennätys.

Vuonna 2012 Hubbard vaihtoi etunimensä ja virallisen sukupuolensa ja aloitti hormoniterapian. Kansainvälisiin painonnostokilpailuihin hän osallistui ensimmäistä kertaa 2017, tällä kertaa naisten sarjassa.

Hubbardin paras kisatulos tempauksessa naisten sarjassa on 131 kiloa. Tokion olympialaisissa tempauksen avauspainot (120 ja 125 kiloa) osoittautuivat kuitenkin liian raskaiksi, ja Hubbardin kisat loppuivat kolmeen hylättyyn nostosuoritukseen. Vertailun vuoksi todettakoon, että miesten raskaan sarjan voittaja tempaisi 223 kiloa.

Jos Hubbardia ei olisi hyväksytty naisten sarjaan, hänen sijastaan olympialaisiin olisi päässyt Naurua edustava 18-vuotias Roviel Detenamo, joka on syntynyt naiseksi. Vain 10 000 asukkaan Nauru on pieni saari Tyynessä valtameressä, mutta painonnosto on siellä suosittu harrastus.

Naisten raskaan sarjan voitti Kiinan Li Wenwen, joka on 21-vuotias naiseksi syntynyt nainen. Hänen tempaustuloksensa oli 140 kiloa, mikä on naisten uusi olympiaennätys.

SUOMEN UUTISET

Tulosta

Tagit