Perussuomalainen 2/2026

Perussuomalainen 1/2026

Kokonaisveroaste laskee tällä hallituskaudella – Purra: ”Voi jo pitää saavutuksena”

Hallitus panostaa voimakkaasti puolustukseen ja turvallisuuteen talouden vaikeasta tilanteesta huolimatta – turvallisuudesta ei tingitä

60 miljoonaa Vt 2 parantamiselle Porissa – ministeri Ranne ja edustaja Huru: ”Tärkeä päätös, joka oli kovan työn takana”

Hallitus päätti täsmätoimista asumisen kustannusten helpottamiseksi ja rakentamisen vauhdittamiseksi

Hallitus vahvistaa nuorten työllistymistä ja tukee pitkäaikaistyöttömien kouluttautumista

Kehitysapuun ennätyssäästöt tällä hallituskaudella – kehysriihessä uusi 35 miljoonan lisäleikkaus

Kaupan liitto kiittää hallitusta kotitalousvähennyksen korotuksesta: Vauhdittaa remontteja ja tukee työllisyyttä

Hallitus korjaa yrittäjien eläkejärjestelmän – pienyrittäjille viimein helpotusta

Järjestöjen STEA-avustuksia leikataan 50 miljoonaa euroa

Turpeen energiakäytön jatko varmistui

Feminismi halusi eroon miesten ahtaista ja ”toksisista” roolimalleista, mutta kuinkas sitten kävikään?

Kolumni: Kaikki tietää

Mitä Ylen nationalismikeskustelussa jäi sanomatta?

Perussuomalaiset ja vasemmistoliitto ottivat eduskunnassa rajusti yhteen maahanmuutosta: ”Tänne ei haluta ihmisiä!”

Sanna Marinin vasemmistohallitus ajoi Suomen talouden päin seinää – Vigelius: Nyt Lindtman ja Andersson ihmettelevät, miten hienosti menee niillä mailla, joille Suomi kippasi rahansa

Bergbomilta yllättävä lukusuositus: Jokaisen tulisi lukea vasemmistopuolueiden vaihtoehtobudjetit

Hallitus helpottaa liikkumista Suomessa: Ammattidiesel käyttöön, ajoneuvovero laskee jälleen

Vasemmistohallituksen velkajuhlan lasku tuli maksuun – Mäkelä muistutti opposition vastuusta Suomen talousahdingosta

”DEI:stä on tullut kirosana” – monimuotoisuus saa kritiikkiä Hollywoodissa

Euroopan vasemmisto muuttui nuivaksi – Suomessa toverit vielä jumittavat poteroissaan

Safe space

Edistyksellisenä itseään pitävä talouselämän lontoolainen mahtilehti varoittaa lukijoitaan aliarvioimasta vasemmalle kallistuvan identiteettipolitiikan vaaroja

Syyskuisessa kansijutussaan <a href="https://www.economist.com/leaders/2021/09/04/the-threat-from-the-illiberal-left">Economist</a> tekee selvän pesäeron vasemmistolaisen “woke-liberalismin” ja edustamansa klassisen liberalismin välille. Pääkirjoituksessaan lehti toteaa, että jotakin on mennyt pahasti pieleen läntisessä liberalismissa. Sen mukaan klassinen liberalismi uskoo edistyksen tulevan debatin ja uudistuksien kautta.
“Yli 250 vuoden ajan klassinen liberalismi on tuonut mukanaan ennennäkemätöntä edistystä. Se ei tule katoamaan tuosta vain savuna ilmaan. Mutta se käy läpi vakavaa testiä, kuten se kävi sata vuotta sitten, kun sekä bolshevismin että fasismin syövät alkoivat syödä Eurooppaa sisältä käsin.”
The Economistin mukaan (klassisten) liberaalien on aika ymmärtää, mikä heidän vastassaan on ja alkaa panna hanttiin.
Kuten arvata saattaa, lehti pitää Yhdysvalloissa, vapausaatteen henkisessä kodissa, suurimpana vaarana vapautta vastaan Trumpin oikeistoa.
Mutta kritiikillä on uusi kohde.
Vasemmiston hyökkäystä vapautta vastaan Economist hankalammin hahmotettavana, koska amerikanenglannin “liberaali” on alkanut sisällyttää itseensä myös epäliberaalin vasemmiston.
Teemanumerossaan Economist kuvaa ilmiötä, jota myös <a href="https://www.suomenuutiset.fi/entista-useampi-tutkija-pitaa-cancel-kulttuuria-uhkana-akateemiselle-vapaudelle-toiset-kieltaytyvat-tunnustamasta-ilmion-olemassaoloa/">Suomen Uutiset </a>on käsitellyt lukuisia kertoja: eliittiyliopistoilta leviää autoritaarista vasemmistoajattelua muuhun yhteiskuntaan.
“Kun nuoret vastavalmistuneet ovat päässeet töihin laatulehtiin ja politiikkaan, liike-elämään ja koulutukseen, he ovat tuoneet mukanaan kauhukuvat turvattomuuden tuntemisesta (safe space -vaatimus) ja agendan, joka jumittaa ahtaasti ymmärretyssä visiossa oikeudenmukaisuuden saavuttamisesta alistetuille identiteettiryhmille.”
Lehden mukaan nämä akateemiset vasemmistolaiset toivat mukanaan myös taktiikan, jolla pakotetaan muita ideologiseen puhdasoppisuuteen. Keinot ovat tutut deplatforming ja canceling, joille termeille ei ole löytynyt kunnollisia suomenkielisiä vastineita. Keinoja käytetään sekä vihollisiin että liittolaisiin, jotka eivät ole pysyneet ruodussa. Deplatforming ja cancel viittaavat sananvapauden rajoittamiseen rikosoikeuden ulkopuolella ilman varsinaista sensuuria. Tyypillistä on uhkailu vaiennettavan julkaisualustoja, tapahtumajärjestäjiä tai työnantajia kohtaan.
<h4>Autoritaarinen vasemmisto palauttaa lännen keskiajalle</h4>
Economist vertaa nykyistä autoritaarista vasemmistoa siihen kirkon ja valtion erottamattomaan kokonaisuuteen, joka hallitsi Eurooppaa aina 1700-luvulle ja klassisen liberalismin voittoon asti.
Lehden mukaan epäliberaali vasemmisto ja klassiset liberaalit (kuten Economist esittää itse olevansa) tavoittelevat pitkälti samoja asioita. Molemmat esimerkiksi uskovat, että ihmisten tulee saada kukoistaa seksuaalisuudestaan tai rodustaan riippumatta. Molemmat epäilevät auktoriteetteja ja molemmat uskovat muutoksen haluttavuuteen. Klassiset liberaalit ja epäliberaalit edistykselliset kuitenkin eroavat toisistaan täysin siinä, miten näihin päämääriin olisi tarkoitus päästä.
“Klassisille liberaaleille edistyksen täsmällinen suunta on mahdoton tietää. Sen täytyy olla spontaania ja muotoutua alhaalta ylös, ja se edellyttää vallanjakoa, niin ettei kukaan tai mikään ryhmä pitemmän päälle pysty yksin hallitsemaan.”
Sen sijaan epäliberaali vasemmisto pitää omaa valtaansa kaiken keskipisteenä, koska he ovat varmoja siitä, että todellinen edistys on mahdollista vain kun he ensin huolehtivat rodullisten, seksuaalisten ja muiden hierarkioiden purkamisesta.
Economistin pääkirjoituksen mukaan tällä erolla on merkittäviä seurauksia. Klassiset liberaalit uskovat mahdollisuuksien tasa-arvoon ja vapaaseen kilpailuun estämällä yritysten monopolisoituminen, puolustamalla elinkeinovapautta, uudistamalla radikaalisti verotusta ja mahdollistamalla koulutus kaikille koulutusseteleillä. Edistykselliset sen sijaan tavoittelevat lopputulosten “oikeudenmukaisuutta”, jonka mittarit he päättävät itse.
<h4>Vasemmistolle “värisokea” politiikka on rasistista</h4>
“Esimerkiksi tutkija-aktivisti Ibram X. Kendi väittää, että mikä tahansa ‘värisokea’ politiikka, mukaanlukien lasten osaamisen mittaaminen standardoiduilla testeillä, on rasistista, jos lopputuloksena on keskimääräisten rodullisten erojen kasvu, olivatpa tarkoitusperät sen takana kuinka valistuneita tahansa.”
Klassista liberalismia edustavan Economistin mukaan ei vain ryhmien, vaan ennen kaikkea yksilöiden, kohtelun tulee olla yhdenvertaista, jotta yhteiskunta kukoistaa.
Vanhan koulukunnan edistykselliset ovat pysyneet sananvapauden kannattajina. Mutta epäliberaalit edistykselliset ajattelevat, että oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo edellyttää pelikentän kallistamista vastoin niitä, jotka ovat etuoikeutettuja ja taantumuksellisia.
Se tarkoittaa rajoituksia heidän sananvapauteensa käyttäen uhriuden kastijärjestelmää, jossa etuoikeutetuksi miellettyjen on alistuttava niille, jotka voivat esittää olevansa uhreja ja tarvitsevansa kompensaatiota sen nojalla. Economistin mukaan samaan toimintatapaan kuuluu &#8221;taantumuksellisten&#8221; rankaisu varoittavaksi esimerkiksi muille. Seurauksena on syyttely ja vaientaminen.
Economist siteeraa taloustieteilijä Milton Friedmania, jonka kerrotaan sanoneen, että yhteiskunta, joka asettaa tasa-arvon vapauden edelle, ei saavuta kumpaakaan.
“Hän oli oikeassa. Epäliberaalit edistykselliset luulevat, että heillä on suunnitelma alistettujen ryhmien vapauttamiseksi. Todellisuudessa heillä on yksilöiden sortamisen kaava &#8211; joka ei juurikaan eroa populistisen oikeiston suunnitelmista. Omilla tavoillaan molemmat ääripäät asettavat vallan prosessin edelle, päämäärän keinojen edelle ja ryhmäedut yksilönvapauksien edelle”, Economistin pääkirjoitus toteaa.
<h4>Vapausaate on ihmisluonnolle vaikea</h4>
Miksi klassisen liberalismin on sitten vaikea pärjätä tässä maailmassa? Economistin mukaan jotkin klassisen liberalismin piirteet ovat vastoin ihmisen luontaisia ajattelutapoja.
Se vaatii kannattajaansa puolustamaan vastapuolen sananvapautta silloinkin, kun tietää niiden olevan väärässä. Yrityksiä ja niiden työntekijöitä ei sovi suojata luovalta tuholta. Rakkaimpasi saavat edistyä urallaan vain omilla meriiteillään, vaikka kaikki vaistosi kehottaisivat venyttämään sääntöjä heidän puolestaan. Sinun on hyväksyttävä poliittisten vastustajiesi voitto uurnilla, silloinkin kun ajattelet että ne raunioittavat koko maan.
Economistin mukaan Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen lännen ylimieliset eliitit menettivät tuntumansa liberalismin nöyryyteen ja itse-epäilyyn. Sosialismin jälkeen liberalismilla ei näyttänyt olevan ideologista haastajaa. Eliitit alkoivat uskoa, että he ovat aina oikeassa. He muokkasivat Yhdysvaltain meritokratiaa suosimaan itsensä kaltaisia ihmisiä. Finanssikriisin jälkeen talous kasvoi liian hitaasti, ja eliitti alkoi asennoitua työväenluokasta tulevaan kritiikkiin halveksuvasti.
<h4>Vasemmiston uhka pitää ottaa vakavasti</h4>
Lehti varoittaa ottamasta epäliberaalin vasemmiston uhkaa klassiselle liberalismille liian kevyesti. Liian monet vasemmalle kallistuvat liberaalit peesaavat vasemmistoa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimuksissa. He hyväksyvät sen, että muutos edellyttää epäliberaalia suvaitsemattomuutta.
Economist vaatii pääkirjoituksessaan klassisia liberaaleja löytämään taistelutahtonsa uudestaan.
“Heidän on kamppailtava kiusaajia ja canceloijia vastaan. [Klassinen] liberalismi on yhä paras oikeudenmukaisen edistyksen moottori. [Klassisilla] liberaaleilla pitää olla rohkeutta sanoa se.”
Economist on vaikutusvaltainen toimija. Sen lukijakunta on pitkälti sitä talouselämän eliittiä, joka on viime vuodet harjoittanut johtamissaan yrityksissä hämmästyttävän pitkälle menevää radikaalivasemmiston identiteettipolitiikan myötäilyä.
Nyt julkaistu teemanumero on talousglobalistien ensimmäisiä itsekriittisiä puheenvuoroja äärivasemmistolaista woke-identiteettipolitiikkaa vastaan.

Jopa globalistinen Economist -lehti on huolissaan vasemmistolaisesta woke-kulttuurista

Kirjailija Timo Hännikäisen yhtiö Kiuas Kustannus sai ultranopean häädön kirjamessuilta. Neljännen polven feministiksi <a href="https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005477512.html">itseään kutsuva</a> Helsingin Kirjamessujen ohjelmajohtaja Ronja Salmi koppasi lennosta Animalian aktivisti Veikka Lahtisen &#8221;turvallisen tilan&#8221; vaatimuksen, ja hetken päästä Hännikäisen yhtiö poistettiin messujärjestäjien joukosta. Häntä ei kuultu asiassa lainkaan. 

Tapahtumaketjun nopeus on vertaansa vailla:
Tiistai, klo 15:21 
Animalian kampanjavastaava Veikka Lahtinen <a href="https://www.facebook.com/veikka.valtteri/posts/10155910986953310">kirjoittaa</a> Facebookiin:
”Timo Hännikäisen kustantamo Kiuas Kustannus on ilmoittanut osallistuvansa Helsingin kirjamessuille. Kustantamon &#8221;henkilökuntaan&#8221; kuuluu Hännikäisen lisäksi muutama ihminen ja sen sivuille linkataan näkyvästi Hännikäisen toimittaman Sarastus-lehden sivuilta, se siis käytännössä henkilöityy Hännikäiseen.
Kustantamo on myynyt kirjojaan aiemmin muun muassa natsikeikalla, ja Hännikäinen itse tunnetaan naisjärjestöjen häiriköimisestä, kansanmurhaflirttailusta ja uusnatsien kanssa yhteistyön tekemisestä. Hännikäinen on myös kirjoittanut blogitekstin, jossa hän fantasioi suomalaisen kulttuuriväen, muun muassa minun, väkivaltaisilla kuolemilla.
Kirjamessuilla on mukana huomattavan monia ryhmiä, joita Hännikäisen edustama uusfasistinen ajattelu uhkaa. Fasismi, misogynia ja rasismi eivät ole &#8221;tavallisia&#8221; mielipiteitä, vaan ne uhkaavat muiden ryhmien mahdollisuuksia ilmaista itseään ja elää. Sen takia niiden yhteiskunnallisen tilan ei saa antaa kasvaa.
En henkilökohtaisesti koe messuille osallistuvana henkilönä oloani turvalliseksi, mikäli Kiuas-kustantamon osallistuminen sinne sallitaan. Tämän kokemuksen epäilemättä jakavat monet vähemmistöjen edustajat, jotka ovat tulossa messuille. Vetoankin messuorganisaatioon, että he käyttävät järjestäjän vapauttaan evätä Kiuas-kustantamon osallistuminen kirjamessuille. Olen toimittanut saman viestin kirjamessujen organisaatiolle.”
Klo 18:30 
Helsingin Kirjamessujen ohjelmajohtaja Ronja Salmi <a href="https://www.facebook.com/veikka.valtteri/posts/10155910986953310">vastaa</a> Veikka Lahtisen kirjoitukseen: ”Moikka Veikka. Huolesi on kuultu ja asiaa selvitetään. Sinulle palataan, kuten messuilta kerrottiin.”
Klo 18:52 
Kirjailija Timo Hännikäinen <a href="https://www.facebook.com/KirjailijaTimoHannikainen/posts/2136068706458156">kertoo</a> Facebookissa, että hänen yhtiönsä pääsy Kirjamessuille on evätty. Hän kuvaa tapahtunutta:
”Kirjamessujen edustaja soitti ja ilmoitti, että Kiukaan osallistuminen täytyy perua &#8221;kirjamessujen arvojen vastaisena&#8221;. Vastasimme, että peruutus on sääntöjen vastainen ja asia ei jää tähän.
Tämä on Suomi vuonna 2018: yksittäisen äärivasemmistolaisen aktivistin levittämä disinformaatio johtaa konkreettiseen sananvapauden kaventumiseen ja laillisen liiketoiminnan estämiseen.
Hännikäinen kehottaa kaikkia &#8221;jotka ymmärtävät asian vakavuuden, lähettämään palautetta asiasta Helsingin kirjamessuorganisaatiolle&#8221;. Hän oheistaa viestiinsä Kirjamessujen yhteystiedot, ja jatkaa: &#8221;Erityisesti vetoamme kirjailijoihin, mutta myös kaikkiin muihin sananvaltaa omistaviin: toimittajiin, kansanedustajiin, tutkijoihin. Kysymys on nyt perusasioista.”

Eipä siinä kauaa mennyt – Animalian aktivisti vaatii ”turvallista tilaa”, ja alle neljässä tunnissa Timo Hännikäisen yritys oli häädetty Kirjamessuilta

Yliopistojen kyky luoda uutta on aina perustunut omituisten persoonallisuuksien hyväksymiseen sellaisena kuin he ovat. Monella eriskummallisella akateemikolla on autismikirjon häiriö, joka ei kuitenkaan akateemisessa ympäristössä ole estänyt heitä kehittämästä tiedettä ja teknologiaa eteenpäin. Nykyisen akateemisen maailman tiukat puhekoodit ja poliittinen korrektius ajavat tällaiset luovat persoonallisuudet ulos yliopistolta, väittää psykologian professori Geoffrey Miller <a href="http://quillette.com/2017/07/18/neurodiversity-case-free-speech/">Quillette</a>-verkkolehdessä.

Kuvittele tilanne, jossa nuori Isaac Newton tulisi aikakoneella 1670-luvun Englannista opettamaan Harvardin yliopiston opiskelijoita syyslukukaudella 2017, professori Miller ehdottaa. Newtonilla olisi edelleen pakkomielteinen, paranoidinen persoonallisuus, Aspergerin oireyhtymä, paha änkytys, epävakaa mieliala ja ajoittaisia manian ja depression vaiheita.
<blockquote>Newtonin sosiaalinen kömpelyys olisi ajanut hänet ulos akateemisesta maailmasta ja sosiaalisesta mediasta</blockquote>
Newton olisi tänä päivänä alistettu Harvardin yliopiston puhekoodeille, jotka kieltävät kaiken &#8221;epäkunnioittavuuden muiden arvokkuutta kohtaan&#8221;. Koodirikkomukset veisivät Newtonin Harvardin omaan inkvisitiojärjestelmään, jonka virallinen nimi on tasa-arvon, erilaisuuden ja inkluusion toimisto.
Newton ei olisi pitkään kestänyt julkisena intellektuellina modernissa amerikkalaisessa kulttuurissa, Miller uskoo. Ennemmin tai myöhemmin hän olisi sanonut jotakin &#8221;loukkaavaa&#8221;, josta olisi kanneltu Harvardin yliopistoon, ja josta valtamedia olisi pöyristynyt. Newtonin sosiaalinen kömpelyys olisi ajanut hänet ulos akateemisesta maailmasta ja sosiaalisesta mediasta, eikä meillä olisi mekaniikan peruslakeja, Miller kärjistää.
<h4>Puhekoodien hallinta onnistuu vain &#8221;neurotyypillisiltä&#8221;</h4>
Millerin mukaan Yhdysvalloissa nyt vallitsevat puhenormit, jotka määräävät mitä saamme sanoa ja mitä emme, on luotu &#8221;normaaleille&#8221; aivoille. Samoin Yhdysvaltain yliopistojen muodolliset puhekoodit on kirjoitettu &#8221;neurotyypillisten&#8221; toimesta ja heitä varten.
<blockquote>Puhekoodien epämääräisyys, epäsysteemaattisuus, kaksoisstandardit ja loogiset epäjohdonmukaisuudet saavat systematisointiin taipuvaiset ihmiset menettämään hermonsa.</blockquote>
<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Neurotyypillinen">Neurotyypillisillä</a> tarkoitetaan ihmisiä, joilla ei ole neurologista poikkeavuutta, kuten esimerkiksi autismikirjon ihmisillä.
Autismin kirjon lievä pää, Aspergerin syndroomalla diagnosoidut eli aspit ovat yliedustettuna varsinkin kovien luonnontieteiden, insinööritieteiden ja matematiikan alueilla. Tällaiset ihmiset ovat ylikorostuneesti systematisoijia. Nämä &#8217;nörtit&#8217; ajattelevat loogisesti, mutta he ovat huonoja lukemaan ja ennakoimaan toisten tunteita.
Puhekoodin laatijat kuitenkin Millerin mukaan olettavat, että jokainen yksilö yliopistokampuksella on täysin kykenevä kaiken aikaa..
a) käyttämään verbaalista älykkyyttään ja kulttuuritaustaansa ymmärtääkseen puhekoodeja, jotka ovat tarkoituksella epämääräisiä, äärimmäisen laveita ja kiertoilmaisuin määriteltyjä, ja jotka rajaavat, kuka saa sanoa kenelle missäkin asiayhteydessä mitä ja millä sanoin;
b) ymmärtämään mitkä ajatukset kulloinkin vallitsevien sosiaalisten normien mukaan kuuluvat niin sanotun <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Overtonin_ikkuna">Overtonin ikkunan</a> sisälle eli hyväksyttävien ajatusten piiriin, ja mitkä ajatukset ovat &#8217;loukkaavia&#8217;, &#8217;epäsopivia&#8217;, &#8217;seksistisiä&#8217;, &#8217;rasistisia&#8217;, &#8217;islamofobisia&#8217; tai &#8217;transfobisia&#8217;;
c) käyttämään <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Mielen_teoria">mielen teoriaa</a> ennustamaan sataprosenttisella tarkkuudella, mitkä puheaktit saattavat olla loukkaavia jollekin, joka edustaa toista sukupuolta, ikää, rotua, etnisyyttä, kansallista alkuperää, sukupuolista suuntautumista, uskontoa tai poliittista käsitystä;
d) torjumaan &#8217;epäsopiva&#8217; puhe sataprosentisen luotettavasti kaikissa sosiaalisissa tilanteissa jotka joku voi raportoida tai tallentaa;
e) ennustamaan sataprosenttisella tarkkuudella, mikä saattaa pöyristyttää vertaisia, opiskelija-aktivisteja, sosiaalista mediaa tai valtamediaa &#8211; joista mikä tahansa voi synnyttää negatiivista julkisuutta yliopistoa ja sen puhekoodi-inkvisitiota kohtaan &#8211; ilman oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä tai valitusoikeutta.
Millerin mukaan puhekoodien epämääräisyys, epäsysteemaattisuus, kaksoisstandardit ja loogiset epäjohdonmukaisuudet saavat systematisointiin taipuvaiset ihmiset menettämään hermonsa.
<blockquote>Koodeja sovelletaan hyvin valikoivasti.</blockquote>
&#8211; Useimmat puhekoodit esimerkiksi kieltävät kaikki loukkaukset, jotka perustuvat henkilön sukupuoleen, rotuun, uskontoon tai poliittisiin asenteisiin. Mutta aspiopiskelijat usein huomaavat, että näitä koodeja sovelletaan hyvin valikoivasti: on OK loukata &#8217;toksista maskuliinisuutta&#8217; ja &#8217;patriarkaattia&#8217;, mutta ei ole sopivaa kyseenalaistaa &#8217;palkkakuilua&#8217; tai &#8217;raiskauskulttuuria&#8217;; on OK loukata &#8217;valkoisia erioikeuksia&#8217; ja &#8217;Alt-Rightia&#8217;, mutta ei positiivista erityiskohteua tai &#8217;Black Lives Matteria&#8217;; on OK loukata aborttia vastustavia katolilaisia mutta ei shariaa kannattavia muslimeja, Miller kirjoittaa.
<h4>Puhekoodit rikkovat vuosisataisen oikeuden ilmaisuvapauteen</h4>
Millerin mukaan useimmat puhekoodit liittyvät oikeudenmukaisuusteorioihin, jotka perustuvat gender-ideologiseen feminismiin, kriittiseen rotuteoriaan ja sosiaaliseen konstruktionismiin, jotka kaikki hylkäävät parhaan tieteellisen näytön sukupuolieroista, rotueroista ja käyttäytymisgenetiikasta.
&#8211; Se että aspeja vaaditaan tunnustamaan nämä puhekoodit, jotka perustuvat räikeisiin valheisiin, loukkaa systematisoijien syvimpiä arvoja: logiikkaa, rationaalisuutta ja realismia, Miller kirjoittaa.
Millerin mukaan akateeminen maailma on vuosisadat ollut turvallinen paikka, safe space, neurologisesti epätyypillisille ihmisille kuten autismin kirjoon kuuluville ja muuten erikoisille persoonallisuuksille, joihin hän lukee myös itsensä.
&#8211; Me teemme siitä tuon turvasataman uudestaan, eivätkä yliopistojen hallintobyrokraatit mahda meille mitään. Miller kirjoittaa.
&#8211; Kaikki on meidän puolellamme: käyttäytymistiede, intellektuaalinen historia, liittovaltion laki, julkinen mielipide ja liberaalin tiedeyhteisön omat pyhät arvot diversiteetti ja inklusiivisuus. Neurodiversiteetti on tullut jäädäkseen, eikä meitä tulla enää vaientamaan.

Isaac Newton potkittaisiin pois tämän päivän Harvardista – inkvisitio tuomitsisi oudot persoonallisuudet vihapuhujiksi