Suomi on virastojen, laitosten ja muiden julkisen sektorin yksiköiden luvattu maa. Taloustieteen emeritusprofessori Matti Virén kuitenkin katsoo, että moni julkinen yksikkö on jo menettänyt alkuperäisen tarkoituksensa ja suuntautunut omille teilleen seuraamaan omia mielihalujaan. Viren sanoo, että suunta on väärä. – Emme tarvitse ainuttakaan virastoa tai laitosta, joiden pitää itse keksiä, mitä niiden pitää tehdä.

Julkisten menojen suhde bruttokansantuotteeseen on kasvanut Euroopassa – myös Suomessa – lähes koko 1900-luvun ajan. Erityisen voimakasta kasvu oli 1960-1980-luvuilla, jolloin suomalaista hyvinvointivaltiota toden teolla rakennettiin.

Julkisten menojen kasvu ei kuitenkaan pysähtynyt siihen, vaan jatkui. Suomessa onkin jo vuosien ajan ollut suhteellisesti tarkasteltuna EU:n suurimpien joukkoon kuuluva julkinen sektori, jonka ylläpitäminen vaatii valtavan paljon veronmaksajilta kerättyä rahaa.

Vähempikin riittäisi. Tätä mieltä on Turun yliopiston taloustieteen emeritusprofessori, ajatuspaja Suomen Perustan hallituksen puheenjohtaja Matti Virén.

Virén sanoo, että valtion ja paikallishallinnon henkilöstö ei voi kasvaa loputtomiin. Sama talousteesi sisältyy myös Virénin äskettäin kirjoittamaan, kaikille tarkoitettuun talouskirjaan Kaksitoista talouden periaatetta.

Järjestelmään tarvitaan avoimuutta

Virén huomauttaa, että hyvin harvalla on enää selkeää kuvaa siitä, mitä kaikkea julkisella sektorilla tällä hetkellä tapahtuu.

– Kukaan ei käytännössä voi ottaa selvää, paljonko valtiolla ja kunnilla on työntekijöitä. Se johtuu siitä, että käytössä on nykyään monimutkaisia yritysjärjestelyjä ja muita malleja, kuten esimerkiksi säätiöyliopistoja.

Kokonaisuus on omiaan johtamaan harhaan, jos haluaa tarkastella numeroita.

– Kokonaisuus näyttää siltä, että julkisella sektorilla ei olisi paljon työntekijöitä, mutta tietyssä mielessä tilastot valehtelevat. Tästä tulisi päästä selkeään järjestelmään, jossa tiedämme tarkasti, mitä tapahtuu, Virén sanoo.

Hän osoittaa esimerkillä, miten ennen oli paremmin: Suomessa oli aikaisemmin käytössä julkisen sektorin virkaluettelot, joissa oli merkitty valtion ja kuntien virkatehtävät. Vuoteen 1993 saakka valtiovarainministeriö myös julkaisi erityistä virkaluetteloa.

– Järjestelmään pitäisi saada taas avoimuutta. Olisi selkeämpää, jos meillä olisi edelleen virastokohtaiset virkaluettelot, joista voi selvittää yksikköjen palveluksessa toimivat henkilöt nimikkeineen. Näkisimme selvästi, paljonko virkamiehiä todellisuudessa on.

Aika lopettaa kuurupiilo

Virénin mukaan julkisella sektorilla on tullut aika lopettaa henkilöstön määriin liittyvä ”kuurupiilo” ja mitä sinne tarvitaan. Samalla olisi helpompaa tarkastella, kasvaako esimerkiksi virastoissa henkilöstön määrä kymmeniä prosentteja vuodessa.

– Ei ole mahdollista keskustella järkevästi henkilöstön määristä, ellemme saa tietää, millaisia muutokset ovat ja ellemme voi arvioida, onko jossain yksikössä jopa liian paljon ihmisiä. Tarvitsemme selkeän kuvan myös siitä, paljonko käytetään ulkoisiin, ostettuihin palveluihin.

Talousprofessori silti huomauttaa, että on normaalia, että eräissä yksiköissä henkilöstön kasvu perustuu todelliseen tarpeeseen. Tällöin kuitenkin olisi tehtävä kompensoivia toimia muualla julkisella sektorilla, jotta julkinen talous saadaan tasapainoon.

– Jos julkisella sektorilla on aloittaisia kasvutarpeita, ne on kompensoitava leikkauksilla muilta aloilta. Virén katsoo.

Jos missio puuttuu, laitos pitää lakkauttaa

Leikkauksien tekeminen ja julkisen sektorin työntekijöiden määrän pitäminen maltillisena ei kuitenkaan ole helppoa. Kun poliitikko pyytää virkamiehiltä leikkauslistoja, harvinaista on, että virkamiesten määrää oltaisiin leikkaamassa.

Virén sanoo, että olemme jo pian tilanteessa, jossa ”karhu tulee vastaan”.

– Kun karhu lopulta näkyy, joudumme ilman parempaa tietoa tekemään hyvin karkeita päätöksiä, jotka voivat osoittautua myös vääriksi. Voi myös olla, että jossain rekrytoinnit on pakko lopettaa tykkänään, jotta julkinen talous saadaan tasapainoon. Meillähän oli Suomessa 1990-luvun alussa jopa rekrytointikielto.

Suomessa riittää virastoja, laitoksia ja julkisia yksiköitä. Virén kuitenkin katsoo, että emme tarvitse ainuttakaan virastoa tai laitosta, joiden pitää itse keksiä mitä niiden pitää tehdä.

– Meillä tuntuu olevan instituutioita, kuten Sitra, jotka ovat menettäneet alkuperäisen tarkoituksensa. Osa laitoksista, kuten Yleisradio ja THL, ovat suuntautuneet täysin omille teilleen seuraamaan omia mielihalujaan. Valtion tulisikin tässä omaksua omistajan rooli: jos laitoksella ei ole oikeaa missiota, se tulee lakkauttaa.

Tutustu talousprofessorin uutuuskirjaan

Suomen Perusta -ajatuspajan toiminnanjohtaja Simo Grönroos haastattelee Virénia, joka lukee tylyt luvut Suomen taloudelle: tällä menolla ei hyvinvointivaltioon ole enää kauan varaa.

Menokohteet pitää laittaa järjestykseen ja katsoa mitä valtion kuuluu tehdä, mitä ei.

Virénin kirja Kaksitoista talouden periaatetta on luettavissa täältä.

SUOMEN UUTISET