Euron ongelmat ovat rakenteellisia. Vaikka nykyisestä kriisistä jotenkin selvittäisiinkin, vastaavan kaltaisia kriisejä on tiedossa myös tulevaisuudessa. Euro on valuuttana toimimaton. Perussuomalaiset ei hirttäydy euroon saati EU:hun. Olemme olleet johdonmukaisesti oikeassa. Tukipakettipolitiikka haittaa sekä avun saajia että sen maksajia.
Kreikkakin olisi jo selvinnyt kriisistään, jos se olisi heti lähtenyt yhteisvaluutasta. Kreikka ei pysty nousemaan kestävälle tasolle näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa millään realistisella talouskasvulla. Kreikkaa voi verrata Islantiin, joka muutama vuosi sitten ajautui taloudelliseen ahdinkoon, mutta joka on jo noussut jaloilleen pitkälti oman rahapolitiikkansa ansiosta.
Koska euro on poliittinen hanke, on euron hajoaminen realistinen vaihtoehto tulevaisuudessa, tai sitten Suomen ero eurosta yhdessä muiden maiden kanssa. Yksin ei Suomen kuitenkaan tässä tilanteessa kannata erota, ongelmista huolimatta. Mutta jos euro aiotaan pelastaa taloudellisella ja poliittisella unionilla, liittovaltiolla, on eroamisen vaihtoehtoa harkittava. Eron hinta ja seurausvaikutukset on syytä selvittää. Suomella pitää olla valmius palata omaan valuuttaan.
Tuleva eurovaalikausi on sukupolvemme viimeinen tilaisuus rakentaa toimiva Euroopan unioni. Saksan vaaleilla on merkittävä vaikutus eurokriisin hoitoon, esim. Kreikan mahdolliseen kolmanteen tukipakettiin tai velkasaneeraukseen. Mahdollisesti myös Kypros ja Portugali tarvitsevat uudet tukipaketit.
