Voiko Suomi pitää itseään hyvinvointivaltiona, mikäli yli neljäkymmentä alle 18-vuotiasta on ollut epäiltynä väkivaltaisesta henkirikoksesta yhden vuoden aikana? kysyy perussuomalaisten kansanedustaja Ari Koponen.
Alle 18-vuotiaiden tekemät henkirikokset ovat lisääntyneet huolestuttavasti. Väkivaltaisesta henkirikoksesta tai sellaisen yrityksestä epäiltyjä alaikäisiä oli vuonna 2019 yhdeksän. Vuonna 2020 luku moninkertaistui 43:een. Nuorten väkivalta on ollut nouseva trendi etenkin vuosina 2015-2020.
Väkivaltaisuutta näkyy nyt myös yhä nuorempien lasten keskuudessa, sillä tiettävästi jo päiväkoti-ikäiset kohdistavat toisiinsa väkivaltaa.
Kansanedustaja Ari Koponen jatkaa työtä asian eteenpäin viemiseksi ja on tehnyt aiheesta kirjallisen kysymyksen sosiaali- ja terveysministeri Anna-Kaisa Pekoselle. Koponen kirjoitti aiheesta myös kolumnin, joka julkaistiin Keski-Uusimaa-lehdessä 6.1.2021.
Päihteet yleensä mukana kuviossa
Nuorten tekemiin väkivaltarikoksiin liittyvät useimmiten päihteet, kuten alkoholi ja huumeet. Sisäministeriön vuonna 2012 aiheesta laatiman julkaisun mukaan pääosa henkirikoksia tehneistä nuorista on päihteidenkäyttäjiä. Huomattavalla osalla näistä nuorista on myös vaikea perhetausta. Usein väkivaltarikoksiin syyllistyneet nuoret ovatkin lastensuojelun asiakkaita.
– Nuorten tekemien väkivaltaisten rikosten radikaali kasvu osoittaa, että laeissa, toimintamalleissa ja asenteissa on vakavia puutteita. On meidän lainsäätäjien vastuulla päivittää lait sellaiselle tasolle, että viranomaisilla on tarpeeksi työkaluja toimia tilanteiden vaatimilla tavoilla. Nuorten tekemien vakavien rikosten kohdalla viranomaisilla tulisi olla käytössään kovempia keinoja, joilla väkivalta- tai päihdekierre saadaan katkaistua.
– Vakavien tekojen takana on usein laajoja ongelmia, jotka huonosti hoidettuina johtavat nuorten häiriökäyttäytymiseen. Tällainen käytös on usein seurausta jostakin ja yhteiskunnan tehtävä on huolehtia siitä, että nuorten kasvu ja koulunkäynti pysyvät turvattuina ja että perheillä olisi voimavaroja kasvattaa lapsia ja nuoria niin, etteivät he ajautuisi tällaisiin äärimmäisiin tekoihin, mitä viime aikoina olemme saaneet median välityksellä lukea, Koponen sanoo.
Nuorten hyvinvointi vastaan puoluepolitiikka
Koposen mukaan koulukiusaaminen on ollut jo vuosia pienessä laskussa, mutta samaan aikaan puhdas nuorten välinen väkivalta on lisääntynyt. Tämä ongelma on päättäjien tiedossa, mutta asiaan ei puututa tarpeeksi, sillä esimerkiksi puoluepoliittinen ristiveto jarruttaa päätöksentekoa.
– Tällaisten ongelmien luulisi olevan yhteisiä, mutta ikävä kyllä niin ei tunnu olevan. Omaa ääntä rakastetaan liikaa, kun pitäisi osata myös kuunnella esimerkiksi juuri nuorten parissa työskenteleviä. Myös nuoret itse ovat kertoneet, kuinka kiusaaminen on muuttunut raaemmaksi, mutta heitä ei kuunnella päättävällä taholla tarpeeksi – jos ollenkaan, Koponen jyrähtää.
Sekä pehmeitä että kovia keinoja tarvitaan
Koposen mukaan ongelma on laaja, eivätkä ratkaisutkaan ole yksinkertaisia. Jotta kiusaamista ja väkivaltaa saataisiin vähennettyä, tarvitaan esimerkiksi kouluihin tarpeeksi opettajia ja muuta henkilökuntaa, matalan kynnyksen apua suoraan koululta, uusia toimintamalleja ja tunnetaitojen opetusta niin, että koko kouluyhteisö voi hyvin.
Lisäksi tarvitaan sellaisia lakimuutoksia, että kouluilla olisi sekä pehmeitä että kovempia työkaluja käytettävissään. Opiskeluun on myös löydyttävä toimivat ja terveet tilat – sellaiset, jotka ottavat huomioon erilaiset oppilaat.
– Jokainen lapsi tarvitsee kuuntelevan ja turvallisen aikuisen, mutta valitettavasti tällaista henkilöä ei ole saatavilla kaikissa kodeissa. Siksi on meidän tehtävämme varmistaa, että vähintään se yksi turvallinen aikuinen löytyy ainakin kouluista. Emme tietenkään voi ulkoistaa kasvatustehtävää kunnille ja valtioille, joten myös koteja on tuettava perhepoliittisilla ratkaisuilla, jotta kasvatuksen ongelmat voidaan voittaa ja hyvinvointia saadaan lisättyä, Koponen lataa.
Suomen Uutiset