Koskenkylä: kansallismieliset puolueet kohti suurta vaalivoittoa Euroopan parlamentin vaaleissa keväällä

Euroopan parlamentin (EP) vaalit ovat toukokuun loppupuolella eli runsas kuukausi Suomen eduskuntavaalien jälkeen. Mielipidekyselyt ja muutkin arviot povaavat kansallismielisille puolueilla (populistipuolueet) suurta vaalivoittoa. Tilannetta arvioi VTT Heikki Koskenkylä muun muassa Spiegelin kommenttien pohjalta.

Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) Brysselin toimiston johtaja Taneli Lahti arvioi, että nämä puolueet voivat saada jopa neljänneksen EP:n edustajanpaikoista. Arvio on esitetty 7.1.2019 Uudessa Suomessa. Kirjoituksen otsake on EU-parlamenttia odottaa iso myllerrys – löytävätkö kansallismieliset yhteisen linjan edes maahanmuutosta?. Der Spiegel-lehden kakkosnumeron kirjoituksessa Populistien vuosi arvioidaan, että populistiset puolueet voisivat saada 20 prosentin osuuden europarlamenttivaaleissa. Keskeinen kysymys molemmissa kirjoituksissa on, miten hyvin populistiset puolueet pystyvät yhteistyöhön keskenään.

Euroopan parlamentti on Euroopan unionin kansanedustuslaitos, jonka jäsenet eli mepit valitaan suorilla vaaleilla joka viides vuosi. Vuoden 2014 vaalien jälkeen parlamenttiin on kuulunut 751 jäsentä. Parlamentti on Euroopan komission ja Euroopan unionin neuvoston eli ministerineuvoston ohella EU:n lainsäädäntöön osallistuva toimielin. Parlamentin puhemies on italialainen Antonio Tajani. Jokaisesta jäsenmaasta valitaan väkilukuun suhteutettu lukumäärä edustajia. Lisäksi mailla on pari pohjapaikkaa pienten jäsenvaltioiden edustuksen turvaamiseksi. Edustajat ovat ryhmittyneet europuolueiden mukaisiin europarlamenttiryhmiin, eivät siis jäsenmaittain.

Nykyisessä parlamentissa on suurilla EU-mailla paikkoja seuraavasti: Saksa 96, Ranska 74, Italia ja Britannia 73, Espanja 54, Puola 51. Suomella on 13 paikkaa. Parlamentin poliittisia ryhmiä ovat:

– Euroopan kansanpuolueiden ryhmä (EPP), 219 paikkaa, KOK Suomesta
– Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä (S&D), 189, SDP Suomesta
– Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmä (ECR), 73, Suomen PS-puolue on ryhmässä
– Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä (ALDE), 68, ml. Suomen Keskusta
– Euroopan yhtyneen vasemmiston ryhmä (GUE-NGL), 51
– Vihreät (Greens/EFA), 52
– Vapauden ja suoran demokratian Eurooppa (EFDD), 43
– Kansakuntien ja vapauden Eurooppa (ENF), 35
– Sitoutumattomat (NI), 21

Kansallismieliset puolueet ovat pääosin ECR-, EFDD- ja ENF-ryhmissä. Unkarin Fidesz-puolue on EPP-ryhmässä kuten kokoomus Suomesta ja CDU/CSU Saksasta.

Britannian eroaminen EU:sta maaliskuun lopulla muuttaa jonkin verran em. lukuja. Vaaleissa 2019 yhdestä jäsenmaasta valitaan enintään 96, mutta vähintään 6 jäsentä parlamenttiin. Suomesta valitaan nyt 14 edustajaa eli yksi enemmän kuin aiemmin. Tämä johtuu siitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan 73 paikasta 27 jaetaan muille jäsenmaille. Täten parlamenttiin valitaan nyt yhteensä 705 edustajaa aiemman 751 sijasta. Huomattakoon, että poliittisen ryhmän perustaminen vaatii 25 europarlamentaarikkoa vähintään seitsemästä eri jäsenmaasta. Vaalipäivä on Suomessa 26.5.

Kansallismieliset puolueet ovat olleet viime vuosina vahvassa nousussa useimmissa EU:n jäsenmaissa. Tällaiset puolueet ovat hallituksessa tai hallituksen tukipuolueena Italiassa, Itävallassa, Puolassa, Unkarissa, Slovakiassa ja Tanskassa. Useissa maissa niiden kannatus on ollut gallupeissa 10-20 prosentin tasolla ja Italiassa jopa 30 prosentin tasoa. Toisaalta erityisesti sosiaalidemokraattien kannatus on hiipunut huomattavasti. Saksassa SPD:n kannatus on pudonnut jopa 16 prosentin tasolle. Vaihtoehto Saksalle (AfD) on 18 prosenttia. Italiassa, Hollannissa, Ranskassa ja Itävallassa SPD-puolueet ovat pudonneet jopa alle 10 prosentin lukemiin.

Taneli Lahden ja der Spiegelin kirjoituksissa esitetään varsin samankaltaisia arvioita populistipuolueiden vaalivoiton mahdollisuudesta toukokuun vaaleissa. Lukemat ovat 20-25 prosentin tasoa. Mikäli nämä puolueet pystyisivät muodostamaan yhden ryhmän europarlamenttiin, ryhmä olisi todennäköisesti parlamentin toiseksi suurin. EPP pysynee kuitenkin suurimpana. Lahti ja Spiegel kuitenkin uskovat, että yhtä ryhmää ei saada perustettua.

Populistipuolueiden näkemykset ovat lähimpänä toisiaan maahanmuuttopolitiikassa. Tämä tarkoittaa nimenomaan pakolaispolitiikkaa. Useat näistä puolueista suhtautuvat verraten myönteisesti työperäiseen maahanmuuttoon, mutta pakolaisten suhteen halutaan tiukkaa linjaa eikä kannateta pakolaisten jakamista kiintiöiden pohjalta eri jäsenmaihin. Matteo Salvinin johtama Italian Liiga-puolue on kuitenkin vaatinut aktiivisesti kiintiöpolitiikkaa. Tämä johtuu pääosin siitä, että Italiaan on tullut pakolaisia Afrikasta yli 200 000 viime vuosina ja he ovat jääneet pääosin Italiaan.

Toinen yhdistävä aihe populistipuolueiden välillä on EU- ja euro-kriittisyys. Nämä puolueet puhuvatkin ”kansakuntien Euroopasta ” ja vastustavat vallan keskitystä Brysseliin ja yleensä yhteisvastuun kasvattamista. Eurosta eroamista ei kovin aktiivisesti ole ajettu, vaikka se on ollut esillä aika ajoin.

Talouspolitiikassa on aika paljon näkemyseroja. Italia ei halua suostua komission ohjailuun ja pitää mm. vakaus- ja kasvusopimusta lähes tarpeettomana. Italian hallitus sai kuitenkin aikaan jonkinlaisen sopimuksen komission kanssa joulukuussa liittyen Italian budjetin alijäämään ja velkaantumiseen. Saksan AfD-puolue on kritisoinut voimakkaasti Italian hallituksen talouspolitiikkaa. Yleissaksalaiseen tapaan AfD ei halua Saksan joutuvan rahoittamaan Italiaa, jos kriisi syntyisi.

Ehkä suurimmat näkemyserot ovat suhtautumisessa Venäjään ja Putiniin. Osalla populistipuolueista on läheiset suhteet Venäjään ja ne haluaisivat lopettaa EU:n talouspakotteet Venäjää vastaan. Tällaisia puolueita ovat ainakin Marine le Penin Rassemblement National Ranskassa, Matteo Salvinin Liiga Italiassa ja Viktor Orbanin Fidesz Unkarissa. Puolan johtava puolue PiS ja Saksan AfD suhtautuvat Venäjään kriittisemmin ja PiS erityisen epäilevästi.

Vaikka populistipuolueet eivät toimisi europarlamentissa samassa ryhmässä, ne voivat vaalien jälkeen muodostaa osalla päätöksenteon alueilla jopa enemmistön. Joka tapauksessa uusien poliittisten ryhmien nousu tulee vaikuttamaan olennaisesti Euroopan parlamentin toimintaan. Uudessa EU-parlamentissa vanha jaottelu oikeistoon ja vasemmistoon ei enää toimi.