Olen kiertänyt eurovaalikampanjani tiimoilta useammilla paikkakunnilla ja palaute on ollut runsasta, kannustavaa, kovaa ja hyvää. Yksi aiheista on ollut ELY-keskusten virkavaltaisuus mielettömine määräyksineen ja säädöksineen.
Missään muussa Euroopan maassa ei säädetä niin paljon lakeja kuin meillä. Sotien jälkeen meillä on luotu yli 73 000 säädöstä. Säädöskokoelma-julkaisusarjassa on yhteensä yli 182 000 sivua. Historioitsija Tacitus totesi: ”Mitä turmeltuneempi valtio, sitä enemmän lakeja.” Onko Suomi näiden lukujen valossa Euroopan turmeltunein valtio vai ovatko puoluekoneistomme johtajat kontrolli-intoilijoita? Jätän päätelmän tekemisen lukijoille. Huomioitavaa on se, että vuosien 1945-2002 aikana peräti 88,5 prosenttia hallituksen lakiesityksistä hyväksyttiin Arkadianmäellä ilman äänestystä.
Arkadianmäen kansankynttilät perustelevat asian kuin asian aina EU-direktiivien velvoitteilla. Se on itsensä pettämistä tai laiskuutta tai molempia. Direktiivi on vain tavoitetaso, josta tulee laki vasta kansallisen sovellutuksen kautta. Tämä sovellutusvaihe jää suomalaisessa demokratiassa toteutumatta lähes kaikissa elämää säätelevissä säännöksissä. Veneitä ei saa tervata. Rantakalliolla perattua ahventa ei saa syödä, eikä se kelpaa edes kuopiolaisen Hanna Partasen kalakukon täytteeksi. Puhumattakaan kurkun käyryysdirektiivistä tai leikkipuistotätien leikkiohjekirjasäännöksestä.
Suomalaisen mammuttimaisen säännöstökokoelman ääressä pitäisi kaikkien päättäjien silmät avautua ja selvitä syy, miksi yritykset karkaavat muille maille. Suomalainen yritysinvestoija on vasta saanut lupansa, kun investointipäätöksen tehnyt saksalainen ja puolalainen tehtailija jo selvittelevät krapulaansa ensimmäisen vuoden tilinpäätösjuhlien jälkeen. Nämä ylimääräiset hallinnolliset kustannukset maksavat suomalaisille yrityksille vuositasolla 3-4 miljardia euroa. Jos nämä turhanpäiväiset silmälläpitobyrokratiakulut edes puolitettaisiin, kustannuskilpailukykymme paranisi huomattavasti ilman palkanalennuksia.
Virkavaltaisuuden seurauksena on syntynyt ilmiö, jota kutsutaan ”kultaamiseksi”. Kun kansallinen byrokratia saa tehtäväkseen valmistella EU-direktiivin mukaista kansallista lakia, se ei suinkaan yritä lieventää sitä kansalaisten tai kansallisten intressien mukaan. Päinvastoin, se lisää rajoitteita ja pakotteita omasta päästään. Lakialoite menee läpi eduskunnassa, koska on muka EU-määräys ja pakko hyväksyä.
Kaiken kukkuraksi ELY-keskukset ovat ottaneet valittajien ykkössijan. Kukaan ei valita investoinneista tai rakennushankkeista niin kuin ELY-keskus. Siis valvova viranomainen varmistaa, että kaikki investoinnit ja hankkeet viivästyvät varmuudella. Siksi ELY-keskusten koko henkilökunta on lakkautettava seuraavaksi seitsemäksi vuodeksi, jotta saadaan maamme talouskasvun jarrumiehet raiteilta pois.
Marko Kulpakko (ps.)
eurovaaliehdokas
