”Luksus-uskomukset” ovat eliitin uusi statussymboli – rikkailla on varaa järjettömiin uskomuksiin, joiden seurauksista heidän ei tarvitse kärsiä

Ennen vanhaan yläluokkaiset amerikkalaiset osoittivat sosiaalisen statuksensa omistamalla luksustuotteita. Nykyään he tekevät sen ”luksus-uskomuksilla”. Luksus-uskomukset ovat usein virheellisiä, jopa pähkähulluja käsityksiä, joiden kielteiset seuraukset eivät kohdistu yläluokkaan itseensä. Näin väittää psykologian tohtorikoulutettava Rob Henderson kirjoituksessaan New York Postissa.

Henderson kertoo esimerkin entisestä naispuolisesta opiskelutoveristaan Yalen yliopistosta. Nainen väitti, että monogamia on vanhentunut idea ja ettei se ole hyväksi yhteiskunnalle. Nainen oli kasvanut perinteisessä perheessä ja hänen suunnitelmissaan oli itse perustaa perinteinen perhe monogaamisen avioliiton varaan. Silti hän katsoo, että perinteinen perhemalli on vanhentunut konsepti eikä sitä pitäisi tarjota malliksi kaikille.

Nainen kertoi hyväosaisesta taustastaan ja mainitsi työskentelevänsä arvostetussa teknologiayrityksessä.

Hendersonin mukaan yläluokkaiset amerikkalaiset toivat aiemmin sosiaalisen statuksensa esiin materiaalisilla statussymboleilla, luksustavaroilla. Nykyään he tekevät sen ”luksususkomuksilla”, Henderson väittää.

Trendikkäät tavarat menevät nopeasti pois muodista

Henderson muistuttaa siitä muodin logiikasta, missä muodikas ja trendikäs vaate tai tavara menee pois muodista ja alkaa näyttää vanhentuneelta pian sen jälkeen, kun muillakin kuin edelläkävijöillä on mahdollisuus hankkia sellainen.

Yläluokat ovat kuitenkin löytäneet ratkaisun tähän ongelmaan: luksususkomukset. Nämä ovat ajatuksia ja mielipiteitä, jotka antavat rikkaille korkean statuksen pienillä kustannuksilla, samalla kun ne vaativat veronsa alemmilta luokilta.

Yhtenä Hendersonin esimerkkinä luksususkomuksista on ajatus, jonka mukaan kaikki perherakenteet ovat yhtä hyviä tai tasa-arvoisia. Tutkimusnäyttö kuitenkin viittaa selvästi siihen, että kaksi avioliitossa olevaa eri sukupuolta olevaa vanhempaa ovat lapsille parasta. Silti hyväosaiset, koulutetut ihmiset, jotka itse ovat saaneet kasvaa ehjässä perheessä, muita todennäköisemmin uskovat, että monogamia on vanhentunut idea, että avioliitto on huijausta tai että kaikki perheet ovat samanlaisia.

Hyväosaiset suosivat itse avioliittoa, mutta vähättelevät sen arvoa

Avioliiton merkityksen vähättely on peräisin koulutetulta luokalta, mutta käytännössä avioliiton suosio on vähentynyt nimenomaan köyhien ja työväenluokkaisten amerikkalaisten parissa. Vielä 1960-luvulla yläluokkaiset amerikkalaiset ja alemmat luokat avioituivat yhtä usein. Samoihin aikoihin hyväosaiset yhdysvaltalaiset löystivät sosiaalisia normeja ja ilmaisivat epäilyjä avioliittoa ja monogamiaa kohtaan.

Tämä luksususkomus edesauttoi perhearvojen rapautumista. Nykyään hyvätuloisista amerikkalaisista avioituneiden osuus on samaa luokkaa kuin 1960-luvulla. Sen sijaan työväenlöuokkaisista amerikkalaisista yhä harvempi avioituu. Lisäksi avioliiton ulkopuolisia lapsia syntyy kymmenen kertaa enemmän kuin 1960-luvulla – pääosin köyhille ja työväenluokalle.

Hyväosaisilla amerikkalaisilla on harvemmin aviottomia lapsia. Silti he muita useammin ilmaisevat luksususkomuksen, että tällaisella käyttäytymisellä ei ole seurauksia, Henderson kirjoittaa.

Eliitti teeskentelee onnekkuuttaan

Hyväosaiset myös nykyään korostavat sattuman ja hyvän onnen merkitystä, kun aiemmin oli tapana olla ylpeitä asemasta, joka on saatu kovalla työllä ja yrittämisellä. Uskomus, jonka mukaan yksilön omilla valinnoilla ei ole juurikaan merkitystä, ja että elämää ei voi hallita, haittaa tavallisia ihmisiä.

Hendersonin mukaan huippuyliopistoissa on tavallista nähdä hyvien opiskelijoiden tekevän valtavasti töitä ja vähättelevän sitten vaatimattomasti omaa ahkeruuttaan, ikään kuin heillä olisi vain ollut hyvä onni. Tämä on vaarallinen viesti vähemmän lahjakkaille. Jos he uskovat, että sattuma ja hyvä onni ovat avaimet menestykseen – eli kopioivat yläluokan uskomukset sen sijaan että kopioisivat heidän todellisen käyttäytymisensä – he lakkaavat panostamasta opintoihinsa.

Hendersonin mukaan valkoinen yläluokka rakastaa ajatusta valkoisista etuoikeuksista, white privilege.

– Valkoinen yläluokka saa statusta puhumalla heidän korkeasta statuksestaan. Kun säädetään lakeja ”valkoisten etuoikeuksia” vastaan, ne eivät vaikuta etuoikeutettuihin valkoisiin. Taakan kantaa valkoinen köyhälistö, Henderson kirjoittaa.

Eliitti haluaa erottua köyhistä

Henderson ei suoraan puhu maahanmuutosta, mutta asetelma siinäkin on sama: eliitti hellii uskomusta niin humanitaarisen kuin työperäisenkin maahanmuuton siunauksellisuudesta, mikä antaa heille suvaitsevaisen sädekehän. Maahanmuuton haitot koetaan kuitenkin toisaalla – köyhien asuinalueilla, työmarkkinoilla, joilla työväenluokka kohtaa kilpailun matalapalkka-aloilla, sekä vuokra-asuntojonoissa.

Hendersonin mukaan yläluokka omaksuu luksusajatuksia kuten se aiemmin pukeutui muotivaatteisiin – erottautuakseen alemmista yhteiskuntaluokista. Heidän uskomuksensa vuorostaan tuottaa todellisia, haitallisia seurauksia huono-osaisille ihmisille, mikä entisestään syventää kuilua yhteiskuntaluokkien välillä.