Työeläkkeet ovat lakisääteistä vakuutuspohjaista sosiaaliturvaa ja kuuluvat julkiseen talouteen – siksi ne kuuluvat myös perussuomalaiseen säästöpakettiin

Perussuomalaiset julkistivat kuluvalla viikolla 9+1 miljardin sopeutusohjelmansa ensi hallituskaudelle. Euromääräisesti suurin yksittäinen toimi kohdistuu eläkejärjestelmäämme, noin 1,6 miljardia euroa.

Suomen julkisen talouden haaste on valtava, sillä bruttovelkasuhde lähenee sataa prosenttia bruttokansantuotteesta vuosikymmenen lopulla. Julkisen talouden muodostavat julkisyhteisöt, joihin kuuluvat mm. valtio, hyvinvointialueet, kunnat ja kuntayhtymät, Ahvenanmaan maakunta sekä lakisääteiset työeläkeyhtiöt ja -laitokset ja muut sosiaaliturvarahastot.

Työeläkkeet ovat osa suomalaista sosiaaliturvaa. Työeläkkeisiin sisältyvä vakuutusominaisuus pitkän elinajan varalta ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että työeläkkeet ovat osa julkista taloutta ja sosiaaliturvaamme. Yhtä lailla osa julkista sosiaaliturvaa ovat ansiosidonnaiset työttömyysvakuutukset.

Eläkemaksuilla maksetaan nykyisten eläkeläisten eläkkeet

Suomalainen osittain rahastoiva työeläkejärjestelmä luotiin 1960-luvun alussa, puskuroimaan myös ikäluokkien koon vaihtelua. Työeläkemaksuja maksavat sekä työnantajat että työntekijät. Osittainen rahastointi tarkoittaa, että osa eläkevastuista rahoitetaan ennakolta rahastoimalla, ja osa jakojärjestelmällä eli pääosin kulloisillakin maksuilla.

Järjestelmä on saavuttanut ikärakenteen vuoksi jo vuosia sitten pisteen, jossa vuosittain maksetut työeläkemaksut eivät riitä kattamaan vuosittain maksettavia työeläkkeitä. Osa alijäämästä maksetaan siis eläkerahastojen vuosituotoilla. Kokonaisuutena järjestelmä on plussan puolella kuitenkin toistaiseksi, ja sijoitustuotot yhdistettynä vuosittaisiin eläkemaksuihin riittävät kattamaan kustannukset ja maksetut eläkkeet, säästöönkin jää reippaasti. Eläkerahastojen arvo on melkein 300 miljardia euroa, saman verran suunnilleen kuin Suomen bruttokansantuote. Eläkevastuita on melkein 1000 miljardia euroa, mutta valtaosa niistä katetaan tulevaisuuden talouskasvulla ja palkkasummalla.

On tärkeää ymmärtää, että nykyisten eläkeläisten eläkkeet maksetaan siis valtaosin tämän päivän työntekijän palkkapussista. Maksetut työeläkemaksut ovat voittopuoleisesti siis aivan tavanomaisia veroja, ainakin siinä mielessä, että rahalle ei saa vakuutusmatemaattisesti reilua, korvamerkittyä säästöä eläkejärjestelmässä. Eläkeoikeuden määrä kun ei riipu maksetusta eläkemaksusta, eläkeoikeus määräytyy erillisen sääntelyn perusteella laissa.

Verotulkintaa puoltaa myös se, että maksut heikentävät Suomen kilpailukykyä, ja rasittavat taloudellista aktiviteettia tavallisten verojen tavoin. Työeläkemaksut ovat osa kokonaisveroastetta. Työeläkemaksu ei siten ole henkilökohtaiselle sijoitustilille tehtävä korvamerkitty talletus, sijoitus, vaikka työeläkejärjestelmässä on pakkosäästämisen piirteitä. Työeläkkeellä on toki vakuutusluonne, koska eläkettä saa niin pitkään, kun ihminen elää eläkkeellä.

Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus ei toteudu kaikilta osin

Työeläkkeiden keskeinen piirre on, että vakuutuksen ottajan näkökulmasta eläke-etuus on muuttunut vuosikymmenten saatossa yhä kalliimmaksi. Eli nykyiset palkansaajat saavat suhteessa huonomman eläkkeen suhteutettuna eläkemaksuihin, verrattuna 1950-luvulla syntyneisiin, siksi eläkkeistä keskusteltaessa ei voida välttää kysymystä sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Menneiden sukupolvien eläkemaksu oli alhaisempi. Sijoitustermein voisimme sanoa, että eläkemaksujen ”tuotto” on heikentynyt sukupolvien saatossa.

Työeläkemaksujen taso on noussut huomattavasti järjestelmän alkuvuosista, johtuen ikäluokkien koon pienentymisestä sekä muista taloudellisista tekijöistä. Eläkejärjestelmässä on valtava määrä eläkesitoumuksia, jotka tulee kattaa tulevilla eläkemaksuilla sekä eläkerahastojen tuotolla. Eläkerahastojen tuotto kattaa jo osan vuosittaisesta eläkemenosta. Tämän hallituksen eläkeuudistuksessa eläkerahastojen tuotto-odotusta ja siten riskiä nostettiin hieman eläkemaksun nousupaineen taittamiseksi.

Tehdään ratkaisut itse ennen kuin muut tekevät ne puolestamme

Valtio ottaa tänä vuonna uutta velkaa pääomamarkkinoilta 13,6 miljardia euroa, valtion velka on yli 200 miljardia euroa. Suomen valtion luottoluokitus on heikentynyt trendinomaisesti, ja Suomi on valitettavasti valunut taloudellisesti heikkojen euromaiden kastiin. Kytevä eurokriisi Ranskan suunnalla voi tartuttaa vakavan velkakriisin myös Suomeen. Siksi perussuomalaisten ehdottama eläkesäästö on välttämätön tulevien sukupolvien elämänlaadun turvaamiseksi. Eläkeindeksin jarru on luonteva tapa kanavoida tämä julkisen talouden säästö juuri valtiontalouden vahvistamiseksi.

Ratkaisussa suojataan alle 2 000 euron kuukausieläkkeet, ja asetetaan tätä suuremmille eläkkeille neljän vuoden indeksijarru. Tämä mahdollistaa eläkemaksun alentamisen määrällä, joka tuottaa valtion budjettiin noin 1,6 miljardin euron veronkorotusvaran vuoden 2031 tasossa, ilman palkansaajan tosiasiallisen verotuksen kiristymistä. Ratkaisussa on huomioitava myös verotuottomuutokset, koska indeksijarru leikkaa verotuloja, ja toisaalta maksualennus lisää niitä. Tutkintoihin ja työttömyysjaksoihin liittyvien karttumien poisto antaa lisää pelivaraa, ja järjestelmässä on muutenkin hieman varaa laskea eläkemaksua.

Eläkkeet muodostavat noin neljänneksen julkisen talouden noin 160 miljardin euron kokonaismenoista eli noin 40 miljardia euroa. Valtion työntekijöiden eläkkeet maksetaan valtion talousarviosta. Julkisen talouden alijäämän vuoksi julkisia menoja on pakko karsia, siksi eläkejärjestelmänkin tulee osallistua talkoisiin. Eläkesäästöihin olisi hyvä saada mahdollisimman laaja kattavuus, eli ainakin koko julkisen sektorin eläkekokonaisuus yksityisten työeläkkeiden ohella.

Julkisen talouden säästötalkoissa on oikeus ja kohtuus, että myös eläkkeisiin voidaan kohdistaa menosäästöjä, sillä kaikkea taakkaa ei voida sälyttää työikäisille ja lapsillemme.