Hallituksen vihapuhejahti ottaa yhä kovempia kierroksia. Valtionvarainministeriö ja oikeusministeriö onnistuivat valikoimaan 27 anonyymia, joskin hämmästyttävän samanmielistä kansalaista, joiden mielestä Suomi tarvitsee kipeästi ilmianto-organisaatioita, some-agentteja, ankaria rangaistuksia vihapuheesta sekä mallin, jossa kansalaisilta viedään mahdollisuus asettua vaaleissa ehdolle, ellei hän irtaudu vihapuheesta. Hallituksen spontaaniksi kansalaismielipiteeksi verhottu malli noudattelee mielipiteenvapauden kontrollointia tavalla, jota vihervasemmiston kaikkein kiivaimmat sananvapauden kaventajat ovat jo vuosien ajan yrittäneet edistää. Kokonaisuus näyttää vahvasti siltä, että hallitus yrittää epämääräisellä vihapuhelainsäädännöllä estää itseensä kohdistuvaa kritiikkiä.

Silloin, kun hallitus ei ole kiireinen koronakriisin kanssa, valtakunnan asialistalla tärkeysjärjestyksessä seuraavana on päättäjiin kohdistuvan kiusallisen nettikirjoittelun suitsiminen. Viime viikkoina hallitus on nostanut esille erilaisia vihapuheselvityksiä ja -hankkeita. Vain muutama päivä sen jälkeen, kun Naton Stratcom-tutkimusyksikkö toimitti valtioneuvoston kanslian tilaaman raportin ministereihin kohdistuvasta naisvihamielisestä nettikirjoittelusta, kuntaministeri Sirpa Paatero (sd) esitteli jo toista tuoretta vihapuheraporttia. Raporttien julkaisuajankohta osuu hämmästyttävän hyvin yksiin kuntavaalien loppusuoran alkuperäisen aikataulun kanssa.

Helmikuun aikana kokoontunut anonyymi kansalaispaneeli luovutti valtiovarainministeriölle 25. maaliskuuta 28-sivuisen raportin toimenpiteistä “julkisissa ammateissa toimivien henkilöiden suojelemiseksi vihapuheelta.”

48 500 euroa maksaneen raportin on tuottanut Åbo Akademin Institutet för samhällsforskning, ja sen tilasivat valtiovarainministeriö ja oikeusministeriö jakamalla laskun puoliksi.

Raportissa ei luonnollisestikaan selitetä, mitä vihapuheella ja maalittamisella tarkoitetaan. Raportin tuottamisessa kuultiin asiantuntijalausuntoja lähinnä saman suuntaisesti ajattelevilta asiantuntija-aktivisteilta. Hallitus näyttää hakevan oikeutusta sananvapauden rajoittamiseksi itse tilatuista ja riippumattomuudeltaan kyseenalaisista selvityksistä.

Some-agentteja ja ilmianto-organisaatioita

Raportissa on 25 erilaista ehdotusta, joiden joukkoon mahtuu eriskummallisia ideoita. Listan kärjessä on ilmiantamiseen valtuutetun “Trusted flagger” -organisaation perustaminen, jotta somekeskustelujen “valvonta olisi jatkuvaa ja säännöllistä.” Paneeli esitti myös anonyymiin nettikirjoitteluun puuttumista mm. yritysvastuun ja esimoderoinnin kautta.

Panelistien mukaan Suomen lain piirissä toimivien verkkoalustojen moderaattoreista vähintään yksi henkilö pitäisi asettaa juridiseen vastuuseen alustalla julkaistusta materiaalista. Käytännössä keskustelualustoista tehtäisiin lehtien kaltaisia medioita, joilla on vastuullinen päätoimittaja.

Kansalaispaneelin yllättävin idea oli luoda vastavoima internet-trolleille. Raportissa ehdotetaan: “Tuodaan eri verkkoalustoille koulutettuja, vihapuhetta ja trollausta vastustavia vaikuttajia (nk. “some-agentit” tai “anti-trolli armeija”)”

Lainsäädännön osalta raportissa ehdotetaan ankarampia rangaistuksia mm. vähemmistöihin kohdistuneesta vihapuheesta. Lisäksi yhdyskuntapalvelua väläytetään uudeksi rangaistusmuodoksi viharikoksista. Raportissa mainitaan myös, että vaaleissa ehdokkaaksi asettuvilta henkilöiltä tulisi edellyttää irtisanoutumista vihapuheesta:

Kansalaispaneeli sananvapaudesta -julkaisun esityksessä estettäisiin vaaleihin osallistuminen henkilöiltä, jotka eivät irtaudu “vihapuheesta”.

Kenties vähiten eriskummallinen ehdotus oli vihapuheen ja maalittamisen määritteleminen. Vaikka raportin kärkenä oli ehdottaa keinoja puuttua vihapuheeseen ja maalittamiseen, siinä ei selvennetty, mitä nämä ongelmallisina pidetyt ilmiöt käytännössä ovat. Raportissa ei myöskään käsitelty sananvapauden määrittelyn haastavuutta. Sananvapaus kehystettiin yksipuolisesti ikään kuin vihapuheen uhriksi, jota tulisi suojella kontrollitoimenpiteillä. Raportissa ei millään tavalla käsitelty sitä, miten kontrollitoimenpiteet voivat vaarantaa perinteisiä länsimaisia sananvapausihanteita.

Lukijalle jää siis hämärän peittoon, mikä on sellaista vihapuhetta ja maalittamista, johon panelistit ylipäätään tarjoavat ehdotuksiaan. Epäkohdistaan ja keveydestään huolimatta Paateron nimittämä hallituksen työryhmä otti suosituksista välittömän kopin ja ilmoitti pyrkivänsä suunnittelemaan seuraavan kahden kuukauden aikana suositusten pohjalta toimenpiteitä.

Myös raportin taustat herättävät kysymyksiä

Hallituksen asiantuntija-auktoriteetiksi nostetun anonyymin paneelin taustat herättävät kysymyksiä myös puolueellisuudesta ja läpinäkyvyyden puutteesta. Raportissa kerrotaan, että kutsu oli lähetetty satunnaisesti 3000 ihmiselle, joista paneeliin osallistui 29 vapaaehtoisen henkilön joukko. Osallistujien nimiä ei ole kerrottu. 27 osallistujaa vastasi kyselyyn, jossa kartoitettiin eri toimenpiteiden suositeltavuutta. Ehdoton enemmistö kannatti kaikkia raportissa ehdotettuja toimenpiteitä ja oli harvinaisen yksimielinen satunnaisotannalla valikoituneeksi joukoksi.

Raportin mukaan panelistien mietintöjä ja keskustelua oli ollut ohjaamassa seitsemän yhteiskunnallista asiantuntijaa, joista useimpia yhdistää hyvin saman suuntainen agenda. Keskusteluja oli taustoittamassa infosota-aktivisti Jessikka Aro, yhdenvertaisuusvaltuutetun edustaja Robin Harms, Tiedolla vihaa vastaan -hankkeen päällikkö Milla Aaltonen, Amnesty Internationalin vaikuttamistyön avustaja Vilja Härkönen ja vihapuhetutkija Reeta Pöyhtäri. Kansalaispaneelin kuultavina olivat myös poliisitarkastaja Måns Enqvist ja sisäministeriön poliisiosaston kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen.

On merkillepantavaa, ettei esimerkiksi sananvapausmielisiä toimijoita tai mm. median ja internet-alustojen edustajia ollut kansalaispaneelin kuultavana. Käytännössä hallitus sai, mitä tilasi. Yksipuolisten vaikuttajien ohjaileman anonyymin raadin suulla luotiin raportti, joka tukee täysin hallituksen agendaa ilman poikkipuolisia merkintöjä.

Uuskieliseen tapaan raportin laatijat kutsuvat toimintatapaansa vieläpä “demokraattiseksi innovaatioksi”:

“Kansalaispaneeli on esimerkki demokraattisesta innovaatiosta, puntaroivasta kansalaiskeskustelusta, jossa joukko tavallisia kansalaisia keskustelee syvällisen perehtymisen jälkeen yhteiskunnallisesta kysymyksestä ja tuottaa suosituksia päätöksentekijöille tai laajemmalle äänestäjäkunnalle.”

Vielä joitain vuosia sitten kiistanalaiset lakikirjan ulkopuoliset uudissanat “vihapuhe” ja “maalittaminen” olivat kiisteltyä orwellilaista uuskieltä. Niiden määritelmät eivät ole tarkentuneet vielä edes tähänkään päivään mennessä. Akateemisuudestaan huolimatta Åbo Akademin alaisuudessa tuotettu tuorein raportti ei myöskään lisää käsitteellistä tai muutakaan juridista ymmärrystä. Hallitus näyttää pikemminkin hyväksikäyttävän epämääräistä kieltä mielipidevaikuttamisensa perussanastona. Tilaamalla hätäisesti koottuja harvalukuisten anonyymien neuvostoja hallitus näyttää pyrkivän leimaamaan ja hiljentämään kriitikoitaan mielivaltaisesti. Todennäköisin ja sivuutetuin uhri tulee olemaan länsimainen sananvapausihanne.

SUOMEN UUTISET