Professori laski auttamiskertoimen: Afganistanista Suomeen tulleen pakolaisen kustannuksilla voitaisiin auttaa lähialueella 50 ihmistä, muista kriisimaista tulevilla luku vielä tätäkin suurempi

Helsingin yliopiston kansantaloustieteen emiritusprofessori Vesa Kanniaisen mukaan pakolaispolitiikan kriteeriksi olisi nostettava kustannusvaikuttavuus-analyysi. Kanniaisen kirjoitus julkaistiin ajatuspaja Liberassa. Suomen Uutiset haastatteli professoria aiheesta.

Kanniaisen laskema maakohtainen auttamiskerroin kertoo, kuinka montaa pakolaista voitaisiin auttaa lähialueilla sen sijaan, että yksi heistä tuodaan esimerkiksi Suomeen.

– Ehdotettu kriteeri ei poista kansainvälisten sopimusten merkitystä. Niitä tulisi kuitenkin soveltaa niin, että lukumääräisesti yhä useampia ihmisiä voidaan auttaa, professori huomauttaa aluksi.

Pakolaisuuden nettokustannukset 3 miljardia vuodessa

Kanniaisen mukaan eräiden julkisuudessa esillä olleiden arvioiden mukaan pakolaisuuden nettokustannus vuosittain Suomessa on viime vuosina ollut yli 3 miljardia euroa eli seitsemässä vuodessa yli 21 miljardia.

Hän antaa esimerkin.

– Tarkastellaan kuvitteellista tapausta, jossa ulkopuolisella avulla apua tarvitsevan tulo nostetaan 50 prosentin tasolle siitä, mitä hänen kotimaansa tulot ovat keskimäärin. Kun Suomen ostovoimakorjattu keskitulo on päivässä 50,81 USD, on se esimerkiksi Afganistanissa 2,09 USD. Afganistanin laskennalliseksi auttamiskertoimeksi saadaan 50. Sen mukaan Afganistanissa tai sen lähialueella olisi autettavissa yhden Suomeen tuodun pakolaisen sijaan viittäkymmentä ihmistä.

Lähi-idän ja sen eräiden lähimaiden asukasmäärät, ostovoimakorjatut keskitulot ja laskennallinen auttamiskerroin. Libera.

Humanitaarinen maahanmuutto on tehoton tapa auttaa massoja

Professori selventää myös usein sekoitettuja maahanmuuton käsitteitä ja sitä, miksi humanitäärinen maahanmuutto ei toimi suuriin ihmisjoukkoihin.

– Humanitaarinen maahanmuutto eli pakolaisuus eroaa työperäisestä maahanmuutosta. Pakolaisuuteen liittyy toiminnallisia ja pakolaisten toimeentuloon liittyviä erityisiä kustannuksia. Pakolaisten koulutustaso ja tuottavuus ovat alemmat kuin työperäisen maahanmuuton muodossa tapahtuvassa siirtolaisuudessa. Siksi pakolaisten integroituminen työmarkkinoille on hitaampaa. Työmarkkinoille pääsy on myös rajoitettua johtuen anomusten käsittelyajoista sekä henkilöiden dokumentaation puutteista.

– Lisäksi heidän anomustensa käsittely ja toimeentulonsa sitovat vastaanottajamaan resursseja. Mainituista syistä johtuen pakolaisten vaikutukset julkiseen talouteen ovat usean vuoden ajan julkisen talouden tasapainoa heikentäviä ja julkista velkaa kasvattavia, hän selventää.

Kanniainen viittaa OECD-maiden ulkopuolisten maahanmuuttajien saamien tulonsiirtojen eroon kantaväestön saamien tulonsiirtojen kanssa. Maahanmuuttajat nostavat enemmän tulonsiirtoja noin 20 vuoden ajan.

Muuttoliiketutkimus tarvitsee lisää taloustiedettä

Kanniainen sanoo, että valtioiden rajat ylittävä ihmisten liikkuminen on noussut yhdeksi aikamme suurista yhteiskunnallisista ja poliittisista kysymyksistä.

– Onneksi alalla on runsaasti aineistoihin perustuvaa deskriptiivistä eli kuvailevaa tutkimusta. Samaan aikaan tarvitaan kuitenkin analyyttisia arvioita politiikan taustalle, johon löytyvät välineet taloustieteestä.
Hänen mukaansa, eettiset näkökohdat eli ihmisoikeusseikat on otettava huomioon.

– Ne määrittävät sen, miten mitoitetaan pakolaisten auttamiseen suunnattavat resurssit. Kustannustehokkuuden puolestaan tulisi määrätä se, millä tavalla avustaminen tulisi toteuttaa. Työperäinen ja humanitaarinen maahanmuutto täytyy käsitellä erillisinä tutkimus- ja politiikkateemoina.

Utilitaarinen vs. rawlsilainen kriteeri

Professori avaa muuttoliikkeitä käsittelevää tutkimustyötään vuodelta 2008 (Glazer, Kanniainen, Poutvaara). Sen mukaan niin sanotussa ”utilitaarisessa” eli puhtaasti hyötyä korostavassa hyvinvointikriteerissä kunkin yhteiskunnan jäsenen ajatellaan saavan saman painokertoimen. Vaihtoehtoisessa ”rawlsilaisessa” kriteerissä vain kaikkein heikoimmassa asemassa olevien toimijoiden hyvinvointivaikutus on merkityksellinen.

Rawlsilaisuus on yhdysvaltalaisfilosofi John Rawlsin luoma oikeudenmukaisuusteoria ”justice as fairness”.

Humanitaarinen maahanmuutto hyödyttää vähäisesti kohdemaata

Hyvinvointivaikutukset muille kuin muuttajille itselleen syntyvät siitä, että esimerkiksi koulutetun maahanmuuttajan lähtömaa on tyypillisesti menettäjä, kun taas muuttoliikkeen kohteena oleva maa on hyötyjä, jos tulijat vahvistavat sen kokonaistuotantoa ja julkista taloutta.

– Humanitaarisen maahanmuuton osalta tämä ei kuitenkaan päde, jos pakolaisten työllistämisaste jää matalaksi. Olen aikaisemmin arvioinut tätä ongelmaa tutkimuksissani vuonna 2020. Siinä olivat mukana Ruotsin ja Itävallan aineistoihin perustuvat vertaisarvioidut, tieteellisissä julkaisuissa julkaistut tutkimukset, hän tarkentaa.

Pakolaisten hyvinvointianalyysiä vaivaa informaation vääristämisongelma

Professorin mukaan pakolaisten osalta hyvinvointianalyysi on vaikeampi. Tähän on yhtenä syynä heitä koskeva informaatio-ongelma: ketkä ovat aidosti suojelun tarpeessa ja ketkä elintasopakolaisia?

– Informaation talousteoriassa tämäntyyppiset ongelmat tunnetaan informaation vääristämisongelmina – “moral hazard”. Suojelun tarpeen arviointi perustuu usein kertomukseen, jonka uskottavuutta tulomaan viranomaisten on vaikea varmistaa.

Migrin vastapuolella turvapaikkaprosessin hyötyjät

Kannainen antaa esimerkin Maahamuuttoviraston eli Migrin turvapaikkaprosessista.

– Migri hylkää perusteettomina puolet turvapaikkahakemuksista. Sen päätöksistä voi valittaa useita kertoja eri oikeusasteissa. Migrillä on usein vastapuolenaan lobbarit, jotka itse hyötyvät rahallisesti turvapaikkaprosessista, etenkin valitusprosesseista, hän selventää.

Ongelma konkretisoitui taannoin, kun irakilainen maahanmuuttaja väitti Suomesta Irakiin palautetun isänsä tulleen siellä surmatuksi. Tapaus kirvoitti eduskunnassa kirjallisen kysymyksen:

– Suomi sai langettavan päätöksen 2019 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT). Sittemmin paljastui, että kyseessä oli lavastus ja asiakirjojen väärennys. Surmatuksi väitetty mies olikin elossa Irakissa. EIT kumosi Suomea koskeneen langettavan päätöksensä heinäkuussa 2021.

Haastattelun lopuksi Kanniainen pyytää mahdollisuutta korostaa poliittista sitoutumattomuuttaan.

– Olen usein sanonut julkisuudessa, että en koskaan äänestä poliittisissa vaaleissa.

Vesa Kanniainen on kansantaloustieteen emeritusprofessori (Helsingin yliopisto), sotatieteiden tohtori (Maanpuolustuskorkeakoulu) ja kauppatieteiden tohtori (Itä-Suomen yliopisto).