– Tyttöjen sukupuolielinten silpominen on yksi esimerkki monikulttuurisen yhteiskunnan ilmiöistä, joita kaikki suomalaiset ainakin näennäisesti vastustavat, mutta joiden kieltämiseksi ei kuitenkaan olla valmiita tekemään mitään, sanoo perussuomalaisten kansanedustaja Riikka Purra.

Eduskunnassa käytiin tänään lähetekeskustelu kansalaisaloitteesta tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltämiseksi.

– Sukuelinten silpominen ja useat muut erityisesti tyttöihin ja naisiin erilaisissa primitiivisissä kulttuurisissa ja uskonnollisissa tavoissa kohdistuvat väkivaltaiset, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien vastaiset teot ovat pahin esimerkki liberaalin yhteiskuntamme epäonnistumisesta. Miten on mahdollista, että meidän tasa-arvoisessa Suomessamme tapahtuu tällaista? kansanedustaja Riikka Purra kysyi.

– Me tiedämme, että sitä tapahtuu. Tyttöjä lähetetään silvottavaksi. Synnytysten ja naistentautien parissa työskentelevä hoitohenkilökunta näkee tämän väkivaltaisen toiminnan seurauksia koko ajan.

Pelkkä kielto ei poista ongelmaa

Silpominen on rikoslain vastaista, mutta se ei Purran mukaan riitä.

– Syyllisiä eli tämän lapselleen mahdollistamia vanhempia tai itse tekijöitä ei tuomita. Mitään seurauksia ei ole. Valistusta toki tarvitaan, mutta se on riittämätöntä, kuten yleensä näin vahvasti oman kulttuurimme vastaisissa toimissa, jotka tietyissä maahanmuuttajaryhmissä ovat yleisiä.

– Aloite silpomisen kieltämisestä on kannatettava, mutta ei riittävä. Esimerkiksi Ruotsissa silpomisen kieltävä erillislaki on ollut voimassa vuodesta 1982 asti, mutta ongelma ei ole poistunut.

Vanhemmat rikosoikeudelliseen vastuuseen

Purran mielestä on oleellista, että silpomisen sallineet vanhemmat joutuvat rikosoikeudelliseen vastuuseen ja heitä rangaistaan. Aivan kuten muitakin lastaan pahoinpiteleviä vanhempia.

– Tämä edellyttää myös sitä, että esimerkiksi hoitohenkilökunnalla tai opettajilla on velvollisuus kertoa, mikäli ne havaitsevat, että lapsi on silvottu tai häntä uhkaa silpomiseksi joutuminen. Tällä hetkellä toimijoilla on oikeus kertoa salassapitovelvollisuuden estämättä, mikäli he havaitsevat henkeen ja terveyteen liittyviä uhkia. Tiedämme kuitenkin, että silpomisen – tai muiden kulttuuristen syiden takia herkiksi arveltujen asioiden – kohdalla tätä ei juuri toteuteta, Purra sanoo.

– Silpomisen tai sen uhan pitää aina käynnistää myös lastensuojelulliset toimet. Jo maahantulon yhteydessä henkilöitä on valistettava tästä linjasta, ja siitä on pidettävä kiinni.

Turvapaikkainstituution väärinkäyttöä

Purra toteaa, että mikäli Suomesta turvaa ja suojelua saanut ihminen lähettää lapsensa silvottavaksi, jopa maahan, josta hän on itse paennut, rikkoo hän merkittävällä tavalla sitä moraalista perustaa, johon ihmisoikeuksien kunnioittamisemme nojaa.

– Kyseessä on myös turvapaikkainstituution väärinkäyttö. Me tiedämme, että esimerkiksi Somaliassa silpominen uhkaa lähes kaikkia tyttöjä ja naisia.

– On irvokasta, että samaan aikaan kun näin tapahtuu, olemme turvapaikkapolitiikassa asian vankeja. Korkein hallinto-oikeus on vasta linjannut, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saanutta naista ei voida palauttaa Somaliaan ennen kuin on selvitetty, joutuisiko hänen lapsensa siellä silpomisen uhriksi. Toisin sanoen, Suomessa emme tällä hetkellä voi tehdä silpomiselle mitään, mutta emme kuitenkaan saa palauttaa maahan, jossa silvotaan, Purra sanoo.

SUOMEN UUTISET