Taloustoimittaja Ilmari Tarkkonen kirjoittaa kiihtyvästä inflaatioista ja sen vaikutuksista meidän kaikkien arkipäivään.
Kun mökille pitäisi uusia huussi, havaitsee, että puutavaran hinnat ovat nousussa. Puutavaran hintatason selvittämiseen riittää mainiosti esimerkiksi käynti Vantaan Bermudan kolmiossa – Byggmax, Bauhaus, K-rauta. Kotimaiselle puutavaralle löytyy taas ottajia. Se, että ottajia riittää on sinällään hyvä asia, mutta maailmanmarkkinahinnan nousu tuntuu suomalaisen kuluttajan kukkarossa. Rakennusmateriaalinen hinnan nousu Yhdysvalloissa lisää puutavaran tuontia Yhdysvaltoihin ja nostaa siis suoraan ja välillisesti suomalaisenkin puutavaran kysyntää.
Yhdysvalloissa asuntojen keskihinnat ovat nousseet vuodessa 16 %. Voisitko kuvitella laittavasi asuntosi myyntiin ja saavasi kolmessa päivässä lähes 100 tarjousta? Tällaista kuitenkin tapahtuu Yhdysvaltojen kuumentuneilla asuntomarkkinoilla eri puolilla maata, vaikka elämme monella tapaa yhtä suurimmista taloudellisista katastrofeista sitten suuren laman.
Hintojen nousu ei ole ollut tasaista, vaan paikoin hinnat ovat laskeneet – voimakkaastikin. Asuntojen hinnat ovat laskeneet alueilla, joissa korona ja väkivallan lisääntyminen ovat rapauttaneet ihmisten turvallisuuden tunnetta. Yhteiskunnan polarisaatio vain lisääntyy, eikä Bidenin hallinto ole onnistunut hillitsemään edes ilmiön kiihtymistä.
Asuntojen hintaralli on laskenut myynnissä olevien asuntojen määrää halutuimmilla alueilla ja käynnistänyt asuntorakennusbuumin. Haluttujen alueiden asuntojen hinnat ja monien rakennustarvikkeiden kuten puutavaran hinta ovat niin voimakkaassa nousussa, että mediassa on spekuloitu jopa hyperinflaation mahdollisuudella.
Yhdysvaltojen asuntojen hintarallin taustalla ovat poliittiset päätökset. Rahaa on poliittisin päätöksin painettu kuin huomista ei olisikaan. Kaikki painettu raha menee johonkin ja inflaation ensimmäisessä vaiheessa raha nostaa muun muassa asuntojen ja osakkeiden arvoja.
Euroopassa rahaa ei paineta vielä samassa mitassa kuin Yhdysvalloissa. Euroopassa toteutetut kansalliset rahoituspaketit ovat kuitenkin olleet jo merkittäviä, samoin kuin Euroopan keskuspankin arvopaperien osto-ohjelmat ja Etelä-Euroopan maiden pelastusjärjestelyt. EU:n yhteinen 750 miljardin euron ensimmäinen elvytyspaketti on vielä toteuttamatta. Parhaillaan EU:n jäsenet velkaantuvat ennen näkemätöntä vauhtia. Koska yhden velka on toisen rahaa, niin kaikki mainitut toimet ovat luonteeltaan inflatorisia.
Inflaatiossa ensivaiheen hyötyjiä ovat haluttuja reaaliomaisuuseriä omistavat tahot, tässä tapauksessa esimerkiksi moni suomalainen metsänomistaja hyötyy nousseista kantohinnoista, samoin kuin moni pörssivarakas ja halutulla alueella sijaitsevan asunnon omistaja. Inflaatio on kuitenkin monella tapaa katala ilmiö, erityisesti palkkatyöläiselle ja pankkitallettajalle.
Puutavaran myyjä hyötyy hintojen noususta ja saa nykyarvoisia euroja, joilla voi ostaa palkkatyöläiseltä edullisesti palveluja ennen kuin palkat nousevat. Kun inflaatio saavuttaa sen vaiheen, että palkkoja ryhdytään nostamaan, niin palkankorotuksen ostovoima on jo syöty, kun hyödykkeiden hinnat ovat jo nousseet.
Verottaja kuuluu inflaation hyötyjiin. Nollakorkojen ja inflaation maailmassa verottaja ei pääse tallettajan varoihin käsiksi. Nouseva inflaatio tuo mukanaan myös korkojen nousun, tosin korko on pääsääntöisesti alhaisempi kuin inflaatio. Verottaja ottaa korkotuotosta osansa.
Sinnikkään pankkitallettajan asema onkin korkean inflaation maailmassa ehkä ikävin. Tuttavani vanhemmat säästivät hänelle palkoistaan rahaa asunnon alkupääomaksi 1970-luvulla. Tuttavani osti noilla rahoilla sitten aikanaan nahkatakin.
ILMARI TARKKONEN