Palaan kriittisesti jälleen tähän aiheeseen, sillä monissa kunnissa ja kaupungeissa kokonaisuus ei ole selvästikään hallinnassa. Olen tuonut huolta esiin jo aiemmin, eikä tilanne ole ainakaan rauhoittunut, Jaana Strandman toteaa.
Suomeen rakennetaan datakeskuksia kiihtyvällä tahdilla. Nämä hankkeet ovat pitkälti kuntien omien päätösten varassa. Strandmanin mukaan kehitys on huolestuttavaa erityisesti energiankulutuksen näkökulmasta.
– Yhden keskikokoisen, noin 200 megawatin datakeskuksen sähkönkulutus voi vastata jopa 90 000 omakotitalon vuosikulutusta. Tämä tarkoittaa käytännössä yli sadan tuulivoimalan tuotantoa. Kysynkin: riittääkö maamme sähkö, mikä muodostuu hinnaksi ja onko turvallisuus huomioitu?
Läpinäkyvyys puuttuu
Vertailukohtana Strandman nostaa esiin Olkiluoto 3 -ydinvoimalaitosyksikön, jonka nettosähköteho on noin 1 600 megawattia.
– Puhumme mittaluokasta, joka koskettaa koko kansakunnan energiahuoltoa.
Strandman viittaa myös viimeaikaisiin uutisiin Mikkelistä, jossa Pellosniemelle suunniteltu datakeskus, jota kehittää Orka Technologies, on nostanut esiin konkreettisia kustannusriskejä.
– Vesilaitos joutuu yllättäen investoimaan noin puoli miljoonaa euroa verkostoihin ilman, että hankkeeseen on varauduttu talousarviossa. Riski kustannusten siirtymisestä kuntalaisille on ilmeinen.
Strandman kritisoi myös päätöksenteon läpinäkyvyyttä.
– Mikkelissä on laadittu konsultin toimesta niin sanottu datakeskuspelikirja, jossa ohjataan ”oikeanlaiseen” viestintään. Tämä herättää kysymyksen: pyritäänkö keskustelua ohjaamaan sen sijaan, että hankkeiden vaikutukset arvioitaisiin avoimesti?
Päätökset tehtävä maan etu edellä
Strandmanin mukaan keskeinen ongelma on vastuun puute.
– Kuka maksaa ja kuka hyötyy? Kunnan perustehtävä on huolehtia asukkaiden hyvinvoinnista, turvallisuudesta ja kohtuullisista kustannuksista. Nämä eivät saa jäädä investointihankkeiden varjoon.
Strandman peräänkuuluttaa selkeää kansallista linjaa datakeskushankkeille.
– Suomi tarvitsee tiukempaa ennakkoarviointia, kokonaisvastuuta ja yhteisiä pelisääntöjä. Meidän on varmistettava, että sähkö, vesi ja muut kriittiset peruspalvelut riittävät ja että päätökset tehdään aidosti koko maan etu edellä.