Simula: Suomalainen yrittäjä on arjen sankari

”Ole oman itsesi herra – ryhdy yrittäjäksi! Ala yrittäjäksi – saat starttirahaa!”

Näin yrittäjyyttä meille suomalaisille perinteisesti markkinoidaan. Yrittäjyys saadaan näiden nasevien mainoslauseiden avulla kuulostamaan yksinkertaiselta ja hienolta työllistymisratkaisulta. Suomessa yrittäjän arki ei kuitenkaan ole tosiasiassa yhtä auvoisaa, kuin nämä iskulauseet ehkä saattaisivat antaa ymmärtää. Käytännössä yrittäjän toimeen ryhtynyt henkilö on nyky-Suomessa yhteiskunnan vanki korkean verotuksen, monimuotoisen säätelyn sekä muun byrokratian vuoksi. Verokarhun ahnas koura on erityisen armoton ja vie veroina yrittäjätulosta todella suuren osuuden valtion kirstuun, jolloin monet yrittäjät jäävät toimeentulon ja elämisen kipurajoille.

Yrittäjyysopinnot kuuluivat olennaisena osana liiketalouden tutkintooni ammattikorkeakoulussa, jossa myös muiden alojen kurssivalikoimiin sisältyi tärkeänä osana yrittäjyyden opintojaksoja. Tämä osoittaakin sen, että yrittäjäksi lähtemiseen kannustetaan tosissaan oppilaitoksen taholta. Sama ilmiö on nähtävissä ympäri Suomea korkean asteen oppilaitoksissa. Yrittäjyys vaikutti myös omakohtaisesti varsin järkevältä vaihtoehdolta tulevaisuuden suunnaksi opintojeni perusteella. Päädyin tähän johtopäätökseen siitäkin huolimatta, että kaikki kokemukseni yrittäjyydestä olivat karuja: ankara työtahti, lomapäivien vähyys, lukuisten vero- sekä muiden lakisääteisten velvoitteiden hoito sekä alituinen epävarmuus tulevaisuuden tulovirrasta ovat jokaisen yrittäjänä toimivan henkilön kohtaamia ongelmia.

Viimeistään opinnäytetyöni valmistuttua oli käsitykseni yrittäjyyteen ryhtymisen korkeasta kynnyksestä entisestään vahvistunut. Yrittäjyyttä ei Suomessa ole syytä alkaa harjoittaa, jos ei pysty osoittamaan tähän riittäviä aineellisia ja aineettomia voimavaroja. Näihin voidaan laskea muun muassa tarvittavan alkupääoman hankinta, toimivan liiketoimintastrategian laadinta sekä tarvittavan konsultoinnin hakeminen oman toimialan asiantuntijoilta. Opinnäytettä varten tekemäni laaja taustatyö sekä lukuisten yrittäjien kanssa käydyt keskustelut saivat minut ymmärtämään, miten hankalassa asemassa maamme yrittäjät ovat. Yrittäjyyden suhteen on jo pitkään ollut käynnissä tietoinen kasvojenkohotusprosessi elinkeinoelämän järjestöjen sekä valtiovallan taholta. Yrittäjyyden nauttima arvostus suomalaisten keskuudessa onkin kohonnut viime vuosina varsinkin nuorten ikäluokkien keskuudessa. Kuitenkin kynnys lähteä yrittäjäksi on yhä aivan liian korkea maassamme.

Suomessa ei angloamerikkalaisista maista poiketen sosiaalisesti hyväksytä taloudellisesta epäonnistumista. Varsin yleisiä ovat tapaukset, joissa yritys syystä tai toisesta joutuu lopettamaan toimintansa tai menee velkojensa vuoksi velkasaneeraukseen tai konkurssiin. Inhimillinen kärsimys ei lopu tähän muiden ihmisten reagoimisen takia. On yleistä, että epäonnisen yrittäjän lähipiiri ja tuttavat taloudellisten vastoinkäymisten kylkiäiseksi vielä leimaavat kovia kokeneen yrittäjän täysin arvottomaksi ihmiseksi.

On kiistämätön tosiasia, että valtio on usein vaatimassa yrittäjältä rahaa verojen ynnä muiden maksujen muodossa ennen, kuin asiakas on tuonut euroakaan yritykseen. Ylenpalttinen vero- ja eläkelainsäädännöllinen holhoaminen, jatkuvasti lisääntyvät epämääräisesti määritellyt kiellot, rajoitukset ja määräykset tekevät yrittämisestä ajoittain varsin vastenmielistä puuhaa. Voidaankin väittää, että keskiverto suomalainen yrittäjä on paremmin perillä hänen toimintaansa määrittelevästä lainsäädännöstä kuin kansanedustajien enemmistö. Yrittäjän arkea kuvaakin kärjistetysti se, että jo yhden ainoan virheen jälkeen verottaja tai muu viranomainen on valmis uhraamaan hänet koko kansan edessä. Tällöin yrittäjältä viedään viimeisetkin ihmisarvon rippeet, vaikka toiminnan perimmäisenä tarkoituksena olisi ollut työllistää itsensä ja siinä samalla kenties muita ahkeria suomalaisia.

Yrittäjyyttä voidaan kaiken kaikkiaan pitää eräänlaisena kutsumusammattina. Nämä ihmiset ovat arjen sankareita sekä uuden työn luojia. Yrittäjät ovat ne, jotka tulevat rakentamaan Suomen tulevaisuuden. Tietysti perusasioita ei saa unohtaa, vaikka omaisikin omasta mielestään maailmaa mullistavan liikeidean. Erityisesti yritysrahoituksen riittävyys, sekä oman että vieraan pääoman suhteen on oltava kunnossa. Riskit ovat yrittäjyydessä suuret eivätkä aina vaivan arvoiset. Tästä huolimatta minä uskon vankkumattomasti suomalaiseen sisukkuuteen sekä innovaatiokykyyn niin maamme sisäisellä, kuin kansainvälisellä yrittäjäkentällä.

Jenna Simula

oululainen valtuutettu,

Perussuomalaisten Nuorten 1. varapuheenjohtaja